Ulkomaat http://viljoh9.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/3/all Wed, 17 Oct 2018 14:37:09 +0300 fi Unkari kieltää sukupuolentutkimuksen yliopistoissa http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262671-unkari-kieltaa-sukupuolentutkimuksen-yliopistoissa <p>Unkarin hallitus on pääministeri <strong>Viktor Orbánin </strong>johdolla <a href="https://www.france24.com/en/20181016-hungary-gender-studies-ban-draws-university-anger?ref=tw">estänyt </a>sukupuolentutkimuksen opettamisen yliopistoissa lauantaina voimaan tulleella säädöksellä. Sen mukaisesti kyseinen oppiaine tiputettiin akkreditoitujen listalta. Seurauksena myös yksityisiä yliopistoja estetään tarjoamasta sukupuolentutkimusta opiskelijoilleen omilla rahoillaan.</p><p>Siis Unkarin hallitukselle epämieluisen tutkimusalan opettaminen on estetty maan yliopistoissa. Kyseessä ei ole pelkkä julkisen rahoituksen pois vetäminen tai sellainen kielto, joka koskisi ainoastaan valtiollisia yliopistoja. Orbánin avustaja <strong>Zsolt Semjen</strong> ei katso tarpeelliseksi juurikaan peitellä hallituksen toimintaa, hänen mukaansa sukupuolentutkimuksella &quot;ei ole asiaa tulla opetetuksi yliopistoissa&quot;, sillä &quot;se on ideologiaa, ei tiedettä.&quot;</p><p>Tässä kohtaa olisi tietenkin mielenkiintoista tietää, mitä moisesta kehityskulusta ovat mieltä ne tahot, jotka kovaan ääneen ovat olleet tälläkin palstalla huolissaan akateemisesta vapaudesta ja peruskoulun opetuksesta. Olisihan se kovin epäjohdonmukaista olla huolissaan väitetystä konservatiivien ahdingosta yliopistoissa, mutta sulkea silmänsä faktuaaliselta, todistetulta ja itse julkaistulta akateemisen vapauden sensuurilta.</p><p>Siitä huolimatta mitä mieltä olet sukupuolentutkimuksesta, on sen opettamisen kieltäminen ja estäminen huolestuttava kehityssuunta. Yhdenkään valtion ei tule puuttua akateemiseen vapauteen ja yliopistojen toimintaan: laitosten on saatava tutkia ilman valtion ohjailua juuri sitä mitä itse haluavat, etenkin omilla rahoillaan.</p><p>Orbánin Fidesz-puoluetta on myös hiljattain esitetty erotettavaksi EU:n parlamentin suurimmasta ryhmästä, EPP:stä. Efektiivisesti se tarkoittaisi sitä, että Fidesz lakkaisi nauttimasta sitä vähäistäkin suojaa, jota se on nauttinut EU:n sisällä. Aloitteen alullepanijana oli hollantilaisen De Standaard -lehden <a href="http://www.standaard.be/cnt/dmf20180907_03719214">mukaan </a>suomalainen EPP:n jäsen, kokoomuslainen.</p><p>Kokoomuksen <strong>Alexander Stubb</strong> on myös hiljattain julkistanut aikovansa EPP:n ehdokkaaksi Euroopan Komission johtoon, <strong>Jean-Claude Junckerin</strong> tilalle. Tehtävään valitaan kevään vaalien suurimman europuolueen ehdokas, joka suurella todennäköisyydellä on EPP:n. Stubb on kampanjoinut korostetun liberaalilla linjalla, mihin Orbánin edustama linja sopii yhä heikommin. Vastaan asettuu konservatiivisempi <strong>Manfred Weber</strong>.</p><p>Totalitarismiin on kautta poliittisen historian kuulunut tutkimusvapauteen puuttuminen. Ilmeisesti sen suuntaisia askelia otetaan nykyään myös Euroopassa. Aika näyttää, kuinka pitkään moista suvaitaan Euroopan ytimessä. Paljon riippuu EPP:n ehdokkaan esivaalista Stubbin ja Weberin välillä.</p> Unkarin hallitus on pääministeri Viktor Orbánin johdolla estänyt sukupuolentutkimuksen opettamisen yliopistoissa lauantaina voimaan tulleella säädöksellä. Sen mukaisesti kyseinen oppiaine tiputettiin akkreditoitujen listalta. Seurauksena myös yksityisiä yliopistoja estetään tarjoamasta sukupuolentutkimusta opiskelijoilleen omilla rahoillaan.

Siis Unkarin hallitukselle epämieluisen tutkimusalan opettaminen on estetty maan yliopistoissa. Kyseessä ei ole pelkkä julkisen rahoituksen pois vetäminen tai sellainen kielto, joka koskisi ainoastaan valtiollisia yliopistoja. Orbánin avustaja Zsolt Semjen ei katso tarpeelliseksi juurikaan peitellä hallituksen toimintaa, hänen mukaansa sukupuolentutkimuksella "ei ole asiaa tulla opetetuksi yliopistoissa", sillä "se on ideologiaa, ei tiedettä."

Tässä kohtaa olisi tietenkin mielenkiintoista tietää, mitä moisesta kehityskulusta ovat mieltä ne tahot, jotka kovaan ääneen ovat olleet tälläkin palstalla huolissaan akateemisesta vapaudesta ja peruskoulun opetuksesta. Olisihan se kovin epäjohdonmukaista olla huolissaan väitetystä konservatiivien ahdingosta yliopistoissa, mutta sulkea silmänsä faktuaaliselta, todistetulta ja itse julkaistulta akateemisen vapauden sensuurilta.

Siitä huolimatta mitä mieltä olet sukupuolentutkimuksesta, on sen opettamisen kieltäminen ja estäminen huolestuttava kehityssuunta. Yhdenkään valtion ei tule puuttua akateemiseen vapauteen ja yliopistojen toimintaan: laitosten on saatava tutkia ilman valtion ohjailua juuri sitä mitä itse haluavat, etenkin omilla rahoillaan.

Orbánin Fidesz-puoluetta on myös hiljattain esitetty erotettavaksi EU:n parlamentin suurimmasta ryhmästä, EPP:stä. Efektiivisesti se tarkoittaisi sitä, että Fidesz lakkaisi nauttimasta sitä vähäistäkin suojaa, jota se on nauttinut EU:n sisällä. Aloitteen alullepanijana oli hollantilaisen De Standaard -lehden mukaan suomalainen EPP:n jäsen, kokoomuslainen.

Kokoomuksen Alexander Stubb on myös hiljattain julkistanut aikovansa EPP:n ehdokkaaksi Euroopan Komission johtoon, Jean-Claude Junckerin tilalle. Tehtävään valitaan kevään vaalien suurimman europuolueen ehdokas, joka suurella todennäköisyydellä on EPP:n. Stubb on kampanjoinut korostetun liberaalilla linjalla, mihin Orbánin edustama linja sopii yhä heikommin. Vastaan asettuu konservatiivisempi Manfred Weber.

Totalitarismiin on kautta poliittisen historian kuulunut tutkimusvapauteen puuttuminen. Ilmeisesti sen suuntaisia askelia otetaan nykyään myös Euroopassa. Aika näyttää, kuinka pitkään moista suvaitaan Euroopan ytimessä. Paljon riippuu EPP:n ehdokkaan esivaalista Stubbin ja Weberin välillä.

]]>
58 http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262671-unkari-kieltaa-sukupuolentutkimuksen-yliopistoissa#comments Ulkomaat Akateeminen vapaus Autokratia Eurooppa Orbán Unkari Wed, 17 Oct 2018 11:37:09 +0000 Julius Lehtinen http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262671-unkari-kieltaa-sukupuolentutkimuksen-yliopistoissa
Kestääkö Turkin avokätinen pakolaispolitiikka? http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261978-kestaako-turkin-avokatinen-pakolaispolitiikka <p>Kirjoitan tätä kiirehtiessäni Turkista eduskunnan äänestykseen tiedustelulainsäädännön kiireelliseksi julistamisesta. Ehtiäkseni jouduimme lähtemään liikkeelle jo yhden jälkeen yöllä. Olo on ristiriitainen muutenkin kuin matkatun yön jälkeen.&nbsp;</p><p>Turkki näyttää panostavan noin 4 miljoonan syyrialaispakolaisensa auttamiseen yllättävällä vieraanvaraisuudella. Toisaalta arvojen koveneminen Turkin omien kansalaisten kontrolloimisessa ei näytä helpottavan. Keskustelu sananvapaudesta väistetään, mutta samalla isännät väittävät edelleen tavoittelevansa EU-jäsenyyttä.</p><p><strong>Naapuriavun hengessä?</strong></p><p>Söimme eilen illallista Kaakkois-Turkissa Gaziantepissa muutamien pakolaisalueilla toimivien YK-järjestöjen ja pakolaisia auttavien kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. Afrikassa aiemmin palvellut Unicefin toiminnan vetäjä Yannick Brand kertoi, ettei ole missään nähnyt yhtä hyvin hoidettua pakolaiskriisiä.</p><p>Pääsin tutustumaan Nizip-2 pakolaisleiriin Gaziantepin lähellä itsekin. Väliaikaisiin asumuksiin muuttaneiden ihmisten kohtaaminen oli koskettavaa. Perusasiat näyttivät kuitenkin olevan yllättävän kohtuullisesti. Perheillä on kolmen huoneen asuinkontit, suurilla perheillä kaksi konttia. Juokseva vesi, sähköt, viilennys, lämmitys ja liesi toimivat.&nbsp;</p><p>Yli puolet asukkaista on lapsia. 300 000 lasta on jo ehtinyt syntyäkin Turkin puolella. Leirien kuouluikäiset käyvät koulua. Leirin marketissa on ruokaa. Perheet saavat viikottain maksukortin sen ostamiseen. Sosiaalirakennuksesta löytyy lukutilat, ompelutilat, jopa &rdquo;tietokoneluokka&rdquo; pelaamista varten (mitenhän pitäisi nykyään kutsua).</p><p>Järjestöjen mukaan kyse ei ole näyttelykappaleesta, vaan perusasiat hoidetaan melko kattavasti. Suuri enemmistö syyrialaispakolaisista tosin ei asu leireillä vaan itsenäisesti kaupungeissa. Heillekin on löytynyt mahdollisuus asuntoon. Useimmat aikuiset käyvät töissä ja elämä pyörii joten kuten. Noin 600 000 syyrialaislasta käy koulussa. Terveydenhuollossa ei ole perustasolla vakavia puutteita. Ongelmia tietenkin on, mutta tilanteeseen nähden vähän - toistaiseksi.</p><p>Miten tämä on mahdollista? Länsi-Eurooppaan vuosina 2015-16 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä oli vain kolmannes Turkin isännöimiin syyrialaisiin verrattuna. Järjestöjen edustajat selittävät sovinnollista asennetta ennen kaikkea naapuriavun ajatuksella. Kaakkois-Turkin pakolaisalueilla se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pääosin Alepposta ja muualta läheltä Turkin rajaa tulleet syyrialaispakolaiset koetaan kulttuurisesti veljeskansaksi, jotka on oikein vastaanottaa vieraina. Turkin hallituksessa korostuu myös ajatus Turkista isoveljenä koko vanhan Ottomaani-imperiumin alueella. Naapuriapu voi tarkoittaa myös vaikutusvaltaa naapurin asioihin.</p><p><strong>Katkaiseeko taantuma kamelin selän?</strong></p><p>Ihminen on kuitenkin valitettavan ahkera jakautumaan riiteleviin ryhmiin missä tahansa olosuhteissa - varsinkin jos epävarmuus omassa elämässä kasvaa. Viime kuukausina Turkin liiran kurssi ja ihmisten ostovoima ovat laskeneet. Turkki näyttää ajautuvan taantumaan. Jos ihmiset menettävät työpaikkoja, se kääntää katseet usein siihen, kuka paikalla olevista on ylimääräinen.</p><p>Kaikkien huulilla on kysymys siitä, mitä tapahtuu jos Idlibin alue - Kurdialueen ohella viimeinen merkittävä kapinallisten hallitsema alue Syyriassa - joutuu Syyrian hallituksen venäläisten tuella tekemän suurhyökkäyksen kohteeksi. Se voisi hyvinkin tarkoittaa jopa miljoonan uuden ihmisen pakenemista Syyriasta.&nbsp;</p><p>Yrittäisikö Turkki sulkea oman rajansa ja ohjata nämä ihmiset Syyriasta valtaamilleen pienille &rdquo;protektoraatti-alueille&rdquo;, vaikkei siellä ole edellytyksiä hoitaa tämän mittaluokan pakolaiskriisiä? Ehkä. Hallinnon ja järjestöjen kanssa käymieni keskustelujen perusteella en kuitenkaan usko, että Turkki helpolla katkaisisi naapuriavun tarinaa rajusti jättämällä pakolaiset oman onnensa nojaan.&nbsp;</p><p><strong>Euroopan rooli?</strong></p><p>Paljon riippuu myös meistä. Turkkilaiset maksavat itse suurimman osan pakolaisten hoidosta, mutta EU:n (kaksi kolmen miljardin euron pakettia ennen kaikkea) ja YK-järjestöjen tuki on tärkeässä osassa.&nbsp;</p><p>Eurooppaan on uudelleensijoitettu kiintiöpakolaisina vain parikymmentätuhatta syyrialaista Turkista, mutta silläkin on kokoaan suurempi merkitys. YK:n pakolaisjärjestö esittää kiintiöihimme haavoittuvassa asemassa olevia kuten lapsiperheitä, terveysongelmista kärsivi&#39; ja vähemmistöihin kuuluvia ja terveydeltään haavoittuvassa asemassa olevia. Heidän elämänsä Turkissa on vaikeaa ja he saavat yleensä paremmin tarvitsemaansa tukea EU-maissa.&nbsp;</p><p>Selvää on, että naapurista tulevan pakolaisperheen elämän järjestäminen tolalleen tulee paljon halvemmaksi lähellä kuin turvapaikanhakijana EU-maissa. On kovasti meidän etu jatkossakin tukea Turkissa tapahtuvaa pakolaiskriisin hoitoa siten, että kamelin selkä ei katkea.</p><p><strong>Miksi Turkista Kreikkaan saapuvien määrä taas kasvussa?</strong></p><p>On jonkin verran huolestuttavaa, että Turkista salakuljettajien avulla Kreikkaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on tänä vuonna kasvanut noin 40 prosenttia viime vuoden vastaavaan verrattuna (EU-komission laskelma). Räjähdysmäisen kasvun alkusysäyksestä ei kuitenkaan liene kysymys. Suurin osa kasvusta tulee maarajalta ja siellä siitä, että Turkin kansalaisia on paennut poliittista vainoa. Tämä ryhmä tuskin skaalautuu satoihin tuhansiin. Tässä joukossa vainon syy ja tarve poistua nimenomaan Turkista lienee valtaosalla selvä.</p><p>Vaarallisen merimatkan yli Kreikan saarille saapuvien määrä on edelleen murto-osa kolmen vuoden takaisesta huipputasosta. Silti tämäkin määrä on tänä vuonna kasvanut viidenneksen. Turkin sisäministerin mukaan he ovat pysäyttäneet salakuljetusoperaatioita aiempaakin enemmän. Paine vaan olisi kasvanut.&nbsp;</p><p>Vuonna 2016 Turkin kanssa sovittiin, että Turkki ottaa Kreikasta takaisin syyrialaishakijoita siten, että saman verran syyrialaisia uudelleensijoitetaan kiintiöpakolaisina Eurooppaan hallitusti. Kiintiöpakolaisia on otettu Turkin pakolaismääriin verrattuna vähän. Kreikasta Turkkiin on kuitenkin palautettu vielä 10 kertaa vähemmän syyrialaisia.&nbsp;</p><p>Pääsyynä on Kreikan kyvyttömyys tehdä nopeasti tarvittavat tarkistukset ja johtopäätökset, ketkä tulisi palauttaa sovitun menettelyn nojalla ja keitä ei. Tuomioistuimet ovat osittain katsoneet EU:n ja Turkin välille sovitun järjestelyn soveltamisen turvapaikanhakijoiden oikeuksia loukkaavaksi.&nbsp;</p><p>En ota kantaa yksittäisiin tulkintahaaroihin. Mutta jälleen olemme tilanteessa, jossa olisi kaikille parempi viedä motiivi vaarallisilta venematkoilta ja pohja rikollisten salakuljetukselta siirtymällä siihen, että ihmisiä sijoitetaan Kreikan saarten sijaan suoraan Turkista. Mutta olemmeko kyvyttömiä sovittamaan tämän sopivalla tavalla tulkintaamme turvapaikanhakua koskevista oikeuksista? Tämän solmun avaaminen olisi avainasia hädänalaisten auttamisen parantamisessa.</p><p><strong>Hallittu kiintiöpakolaisuus toimii</strong></p><p>Vierailuni yhteydessä Maahanmuuttoviraston, kuntien ja Suojelupoliisin edustajat toteuttivat haastatteluja, joiden nojalla Suomi ottaa tänä vuonna 530 syyrialaista kiintiöpakolaista Turkista. Seurasin itsekin yhtä haastattelua. Viisilapsinen perhe, nuorin reilun kuukauden vanha. Ilokseni panin muuten merkille, että tässä tapauksessa perheen äiti oli selvästi veturin roolissa, eikä suinkaan arastellut. Tätä havaintoa en toki voi yleistää.</p><p>Tämäkin reissu vahvisti käsitystä siitä, että pystyisimme auttamaan useampaa todella avun tarpeessa olevaa, jos ottaisimme selvästi enemmän ihmisiä kiintiöpakolaisina ja kääntäisimme Eurooppaan rajojen yli tulevien turvapaikkakäsittelyn tapahtumaan ennen kaikkea kiintiöpakolaisjärjestelmän osana EU:n ulkopuolella sekä toissijaisesti heti EU:n ulkorajojen tuntumassa. Tietenkin se edellyttäisi, että EU:n rajalla turvapaikan ansaitsevat eivät kaikki jäisi ensimmäisenä edessä aukeavaan EU-maahan, vaan näitä kriteerit täyttäviksi todettuja jaettaisiin EU-maiden kesken. Silti se olisi meille kaikille paljon hallitumpi, vähemmän pelkoa synnyttävä mekanismi. Apu osuisi paremmin vainoa pakeneviin ja kauttakulkualueilla vaikeaan asemaan jääviin.</p><p>Kukaan ei ollut eri mieltä tästä keskusteluissa niin Turkin sisäministerin, EU-delegaation, YK-järjestöjen Turkin johdon (maailman suurin YK:n maatoimisto muuten), Turkin hallinnon kuin kansalaisjärjestöjenkin kanssa.&nbsp;</p><p><strong>Mihin menet Turkki?</strong></p><p>Kollegani Turkin sisäministeri Suleyman Soylu oli eläväinen keskustelukumppani. Hyvä, että keskeytteli ja näytti vähän tunteitakin, koska silloin saa paremmin selkoa todellisesta ajattelustakin.</p><p>Suhde Eurooppaan ja eurooppalaisiin arvoihin on selvästi ristiriitainen. Toisaalta painotettiin, että Turkki kuuluu Eurooppaan ja EU:n jäseneksi. Tämän viestin korostamisella pyritään ehkä myös rauhoittamaan markkinoita, jotka ovat viime kuukausina nostaneet tuntumaansa Turkin maariskistä.&nbsp;</p><p>Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamasta sananvapaudesta puhuessani keskustelu siirrettiin heti siihen, miten Eurooppa kohtelee muslimeja toisen luokan kansalaisina. Se ei tietenkään saisi oikeuttaa perusoikeuksien loukkaamista Turkissa. Mutta ei tuo isäntien argumenttikaan aivan tuulesta temmattu ole.&nbsp;</p><p>Olen huolissani siitä, että me eurooppalaiset poliitikot sorrumme yhä useammin jakamaan ihmisiä etnisyyden tai uskonnon perusteella viesteissämme. Sellaista on liian paljon ilmassa varsinkin sisäministereiden neuvoston keskusteluissa. Islamin leimaaminen toisen luokan uskonnoksi on sekä väärin että tyhmää. Katkeruus on välttämätön porras matkalla väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.</p><p>Nostin esille myös Wall Street Journalin toimittajana toimineen Ayla Albayrakin tapauksen. Hän on suomen kansalainen, joka on Turkissa syytettynä kurdikysymyksiä käsitelleistä lehtiartikkeleistaan. Vetosin sen puolesta, että hän saa reilun oikeudenkäynnin Turkkia sitovien ihmisoikeuksien pohjalta. Vetoomustuomioistuimen päätös Albayrakin tapauksesta oli itse asiassa määrä julkistaa eilen, mutta jostain syystä sitä lykättiin joitakin viikkoja. Toivottavasti Albayrak kuuluisi pian niiden sanavapauden rajoitusten nojalla syytettyjen joukkoon, joiden osalta Turkin tuomioistuimet ovat antaneet vapauttavia päätöksiä ylemmissä asteissa.</p> Kirjoitan tätä kiirehtiessäni Turkista eduskunnan äänestykseen tiedustelulainsäädännön kiireelliseksi julistamisesta. Ehtiäkseni jouduimme lähtemään liikkeelle jo yhden jälkeen yöllä. Olo on ristiriitainen muutenkin kuin matkatun yön jälkeen. 

Turkki näyttää panostavan noin 4 miljoonan syyrialaispakolaisensa auttamiseen yllättävällä vieraanvaraisuudella. Toisaalta arvojen koveneminen Turkin omien kansalaisten kontrolloimisessa ei näytä helpottavan. Keskustelu sananvapaudesta väistetään, mutta samalla isännät väittävät edelleen tavoittelevansa EU-jäsenyyttä.

Naapuriavun hengessä?

Söimme eilen illallista Kaakkois-Turkissa Gaziantepissa muutamien pakolaisalueilla toimivien YK-järjestöjen ja pakolaisia auttavien kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. Afrikassa aiemmin palvellut Unicefin toiminnan vetäjä Yannick Brand kertoi, ettei ole missään nähnyt yhtä hyvin hoidettua pakolaiskriisiä.

Pääsin tutustumaan Nizip-2 pakolaisleiriin Gaziantepin lähellä itsekin. Väliaikaisiin asumuksiin muuttaneiden ihmisten kohtaaminen oli koskettavaa. Perusasiat näyttivät kuitenkin olevan yllättävän kohtuullisesti. Perheillä on kolmen huoneen asuinkontit, suurilla perheillä kaksi konttia. Juokseva vesi, sähköt, viilennys, lämmitys ja liesi toimivat. 

Yli puolet asukkaista on lapsia. 300 000 lasta on jo ehtinyt syntyäkin Turkin puolella. Leirien kuouluikäiset käyvät koulua. Leirin marketissa on ruokaa. Perheet saavat viikottain maksukortin sen ostamiseen. Sosiaalirakennuksesta löytyy lukutilat, ompelutilat, jopa ”tietokoneluokka” pelaamista varten (mitenhän pitäisi nykyään kutsua).

Järjestöjen mukaan kyse ei ole näyttelykappaleesta, vaan perusasiat hoidetaan melko kattavasti. Suuri enemmistö syyrialaispakolaisista tosin ei asu leireillä vaan itsenäisesti kaupungeissa. Heillekin on löytynyt mahdollisuus asuntoon. Useimmat aikuiset käyvät töissä ja elämä pyörii joten kuten. Noin 600 000 syyrialaislasta käy koulussa. Terveydenhuollossa ei ole perustasolla vakavia puutteita. Ongelmia tietenkin on, mutta tilanteeseen nähden vähän - toistaiseksi.

Miten tämä on mahdollista? Länsi-Eurooppaan vuosina 2015-16 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä oli vain kolmannes Turkin isännöimiin syyrialaisiin verrattuna. Järjestöjen edustajat selittävät sovinnollista asennetta ennen kaikkea naapuriavun ajatuksella. Kaakkois-Turkin pakolaisalueilla se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pääosin Alepposta ja muualta läheltä Turkin rajaa tulleet syyrialaispakolaiset koetaan kulttuurisesti veljeskansaksi, jotka on oikein vastaanottaa vieraina. Turkin hallituksessa korostuu myös ajatus Turkista isoveljenä koko vanhan Ottomaani-imperiumin alueella. Naapuriapu voi tarkoittaa myös vaikutusvaltaa naapurin asioihin.

Katkaiseeko taantuma kamelin selän?

Ihminen on kuitenkin valitettavan ahkera jakautumaan riiteleviin ryhmiin missä tahansa olosuhteissa - varsinkin jos epävarmuus omassa elämässä kasvaa. Viime kuukausina Turkin liiran kurssi ja ihmisten ostovoima ovat laskeneet. Turkki näyttää ajautuvan taantumaan. Jos ihmiset menettävät työpaikkoja, se kääntää katseet usein siihen, kuka paikalla olevista on ylimääräinen.

Kaikkien huulilla on kysymys siitä, mitä tapahtuu jos Idlibin alue - Kurdialueen ohella viimeinen merkittävä kapinallisten hallitsema alue Syyriassa - joutuu Syyrian hallituksen venäläisten tuella tekemän suurhyökkäyksen kohteeksi. Se voisi hyvinkin tarkoittaa jopa miljoonan uuden ihmisen pakenemista Syyriasta. 

Yrittäisikö Turkki sulkea oman rajansa ja ohjata nämä ihmiset Syyriasta valtaamilleen pienille ”protektoraatti-alueille”, vaikkei siellä ole edellytyksiä hoitaa tämän mittaluokan pakolaiskriisiä? Ehkä. Hallinnon ja järjestöjen kanssa käymieni keskustelujen perusteella en kuitenkaan usko, että Turkki helpolla katkaisisi naapuriavun tarinaa rajusti jättämällä pakolaiset oman onnensa nojaan. 

Euroopan rooli?

Paljon riippuu myös meistä. Turkkilaiset maksavat itse suurimman osan pakolaisten hoidosta, mutta EU:n (kaksi kolmen miljardin euron pakettia ennen kaikkea) ja YK-järjestöjen tuki on tärkeässä osassa. 

Eurooppaan on uudelleensijoitettu kiintiöpakolaisina vain parikymmentätuhatta syyrialaista Turkista, mutta silläkin on kokoaan suurempi merkitys. YK:n pakolaisjärjestö esittää kiintiöihimme haavoittuvassa asemassa olevia kuten lapsiperheitä, terveysongelmista kärsivi' ja vähemmistöihin kuuluvia ja terveydeltään haavoittuvassa asemassa olevia. Heidän elämänsä Turkissa on vaikeaa ja he saavat yleensä paremmin tarvitsemaansa tukea EU-maissa. 

Selvää on, että naapurista tulevan pakolaisperheen elämän järjestäminen tolalleen tulee paljon halvemmaksi lähellä kuin turvapaikanhakijana EU-maissa. On kovasti meidän etu jatkossakin tukea Turkissa tapahtuvaa pakolaiskriisin hoitoa siten, että kamelin selkä ei katkea.

Miksi Turkista Kreikkaan saapuvien määrä taas kasvussa?

On jonkin verran huolestuttavaa, että Turkista salakuljettajien avulla Kreikkaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on tänä vuonna kasvanut noin 40 prosenttia viime vuoden vastaavaan verrattuna (EU-komission laskelma). Räjähdysmäisen kasvun alkusysäyksestä ei kuitenkaan liene kysymys. Suurin osa kasvusta tulee maarajalta ja siellä siitä, että Turkin kansalaisia on paennut poliittista vainoa. Tämä ryhmä tuskin skaalautuu satoihin tuhansiin. Tässä joukossa vainon syy ja tarve poistua nimenomaan Turkista lienee valtaosalla selvä.

Vaarallisen merimatkan yli Kreikan saarille saapuvien määrä on edelleen murto-osa kolmen vuoden takaisesta huipputasosta. Silti tämäkin määrä on tänä vuonna kasvanut viidenneksen. Turkin sisäministerin mukaan he ovat pysäyttäneet salakuljetusoperaatioita aiempaakin enemmän. Paine vaan olisi kasvanut. 

Vuonna 2016 Turkin kanssa sovittiin, että Turkki ottaa Kreikasta takaisin syyrialaishakijoita siten, että saman verran syyrialaisia uudelleensijoitetaan kiintiöpakolaisina Eurooppaan hallitusti. Kiintiöpakolaisia on otettu Turkin pakolaismääriin verrattuna vähän. Kreikasta Turkkiin on kuitenkin palautettu vielä 10 kertaa vähemmän syyrialaisia. 

Pääsyynä on Kreikan kyvyttömyys tehdä nopeasti tarvittavat tarkistukset ja johtopäätökset, ketkä tulisi palauttaa sovitun menettelyn nojalla ja keitä ei. Tuomioistuimet ovat osittain katsoneet EU:n ja Turkin välille sovitun järjestelyn soveltamisen turvapaikanhakijoiden oikeuksia loukkaavaksi. 

En ota kantaa yksittäisiin tulkintahaaroihin. Mutta jälleen olemme tilanteessa, jossa olisi kaikille parempi viedä motiivi vaarallisilta venematkoilta ja pohja rikollisten salakuljetukselta siirtymällä siihen, että ihmisiä sijoitetaan Kreikan saarten sijaan suoraan Turkista. Mutta olemmeko kyvyttömiä sovittamaan tämän sopivalla tavalla tulkintaamme turvapaikanhakua koskevista oikeuksista? Tämän solmun avaaminen olisi avainasia hädänalaisten auttamisen parantamisessa.

Hallittu kiintiöpakolaisuus toimii

Vierailuni yhteydessä Maahanmuuttoviraston, kuntien ja Suojelupoliisin edustajat toteuttivat haastatteluja, joiden nojalla Suomi ottaa tänä vuonna 530 syyrialaista kiintiöpakolaista Turkista. Seurasin itsekin yhtä haastattelua. Viisilapsinen perhe, nuorin reilun kuukauden vanha. Ilokseni panin muuten merkille, että tässä tapauksessa perheen äiti oli selvästi veturin roolissa, eikä suinkaan arastellut. Tätä havaintoa en toki voi yleistää.

Tämäkin reissu vahvisti käsitystä siitä, että pystyisimme auttamaan useampaa todella avun tarpeessa olevaa, jos ottaisimme selvästi enemmän ihmisiä kiintiöpakolaisina ja kääntäisimme Eurooppaan rajojen yli tulevien turvapaikkakäsittelyn tapahtumaan ennen kaikkea kiintiöpakolaisjärjestelmän osana EU:n ulkopuolella sekä toissijaisesti heti EU:n ulkorajojen tuntumassa. Tietenkin se edellyttäisi, että EU:n rajalla turvapaikan ansaitsevat eivät kaikki jäisi ensimmäisenä edessä aukeavaan EU-maahan, vaan näitä kriteerit täyttäviksi todettuja jaettaisiin EU-maiden kesken. Silti se olisi meille kaikille paljon hallitumpi, vähemmän pelkoa synnyttävä mekanismi. Apu osuisi paremmin vainoa pakeneviin ja kauttakulkualueilla vaikeaan asemaan jääviin.

Kukaan ei ollut eri mieltä tästä keskusteluissa niin Turkin sisäministerin, EU-delegaation, YK-järjestöjen Turkin johdon (maailman suurin YK:n maatoimisto muuten), Turkin hallinnon kuin kansalaisjärjestöjenkin kanssa. 

Mihin menet Turkki?

Kollegani Turkin sisäministeri Suleyman Soylu oli eläväinen keskustelukumppani. Hyvä, että keskeytteli ja näytti vähän tunteitakin, koska silloin saa paremmin selkoa todellisesta ajattelustakin.

Suhde Eurooppaan ja eurooppalaisiin arvoihin on selvästi ristiriitainen. Toisaalta painotettiin, että Turkki kuuluu Eurooppaan ja EU:n jäseneksi. Tämän viestin korostamisella pyritään ehkä myös rauhoittamaan markkinoita, jotka ovat viime kuukausina nostaneet tuntumaansa Turkin maariskistä. 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamasta sananvapaudesta puhuessani keskustelu siirrettiin heti siihen, miten Eurooppa kohtelee muslimeja toisen luokan kansalaisina. Se ei tietenkään saisi oikeuttaa perusoikeuksien loukkaamista Turkissa. Mutta ei tuo isäntien argumenttikaan aivan tuulesta temmattu ole. 

Olen huolissani siitä, että me eurooppalaiset poliitikot sorrumme yhä useammin jakamaan ihmisiä etnisyyden tai uskonnon perusteella viesteissämme. Sellaista on liian paljon ilmassa varsinkin sisäministereiden neuvoston keskusteluissa. Islamin leimaaminen toisen luokan uskonnoksi on sekä väärin että tyhmää. Katkeruus on välttämätön porras matkalla väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.

Nostin esille myös Wall Street Journalin toimittajana toimineen Ayla Albayrakin tapauksen. Hän on suomen kansalainen, joka on Turkissa syytettynä kurdikysymyksiä käsitelleistä lehtiartikkeleistaan. Vetosin sen puolesta, että hän saa reilun oikeudenkäynnin Turkkia sitovien ihmisoikeuksien pohjalta. Vetoomustuomioistuimen päätös Albayrakin tapauksesta oli itse asiassa määrä julkistaa eilen, mutta jostain syystä sitä lykättiin joitakin viikkoja. Toivottavasti Albayrak kuuluisi pian niiden sanavapauden rajoitusten nojalla syytettyjen joukkoon, joiden osalta Turkin tuomioistuimet ovat antaneet vapauttavia päätöksiä ylemmissä asteissa.

]]>
38 http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261978-kestaako-turkin-avokatinen-pakolaispolitiikka#comments Ulkomaat EU Kiintiöpakolaiset Maahanmuutto Turkki Turvapaikanhakijat Wed, 03 Oct 2018 13:32:55 +0000 Kai Mykkänen http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261978-kestaako-turkin-avokatinen-pakolaispolitiikka
Chemnitzissä kuohuu edelleen http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261925-chemnitzissa-kuohuu-edelleen <p>Chemnitzissä elokuun lopulla tapahtunut saksalaismiehen puukous sai aikaan massamielenosoituksen, joka johti rajuun mellakointiin. Sekä mielenosoittajia että poliiseja loukaantui&nbsp; yhteenotossa. Tapahtumat Chemnitzissä heiluttivat jopa Saksan liittohallitusta.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10378399" title="https://yle.fi/uutiset/3-10378399">https://yle.fi/uutiset/3-10378399</a></p><p>Chemnitz ei ole tapahtumien jälkeen vieläkään rauhoittunut. Eilen poliisi pidätti kuusi nuorta miestä (20-30v) äärioikeistolaisen terroristiryhmän, Chemnitz Revolution, perustamisesta. Heidän johtajakseen epäilty on ollut pidätettynä jo syyskuun puolesta välistä lähtien. Pidätykseen mentiin, kun poliisi sai tiedon ryhmän aikeista hankkia puoliautomaattiaseita.</p><p>Poliisin mukaan ryhmä teki jo 14.09. kenraaliharjoituksen iskemällä syntymäpäiviä juhlineeseen ryhmään Chemnitzin linnan lähellä aseinaan lasipullot, nyrkkiraudat ja etälamauttimet. Yksi iranilainen haavoittui.</p><p>Liittotasavallan syyttäjän mukaan ryhmä suunnitteli 03.10, eli Saksojen yhdistymispäivänä, iskevänsä kohteenaan politiikot, journalistit ja oikeusvaltion puolestapuhujat. Ryhmän tavoitteena on äärioikeistolainen vallankumous. Süddeutsche Zeitung kertoo omassa laajassa artikkelissaan, että äärioikeisto kokee oman aikansa nyt tulleen.</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/6fcca2b6-2091-452c-a086-95d7ca380c52_ul.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/6fcca2b6-2091-452c-a086-95d7ca380c52_ul.shtml">https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/6fcca2b6-2091-452c-a086-95d7ca380c52_u...</a></p><p><a href="https://www.sueddeutsche.de/politik/revolution-chemnitz-1.4152545" title="https://www.sueddeutsche.de/politik/revolution-chemnitz-1.4152545">https://www.sueddeutsche.de/politik/revolution-chemnitz-1.4152545</a></p><p>Saksan sisäministeri Horst Seehofer on ilmoittanut, että äärioikeistolaisuutta ei Saksassa siedetä.</p><p>&nbsp;</p> Chemnitzissä elokuun lopulla tapahtunut saksalaismiehen puukous sai aikaan massamielenosoituksen, joka johti rajuun mellakointiin. Sekä mielenosoittajia että poliiseja loukaantui  yhteenotossa. Tapahtumat Chemnitzissä heiluttivat jopa Saksan liittohallitusta.

https://yle.fi/uutiset/3-10378399

Chemnitz ei ole tapahtumien jälkeen vieläkään rauhoittunut. Eilen poliisi pidätti kuusi nuorta miestä (20-30v) äärioikeistolaisen terroristiryhmän, Chemnitz Revolution, perustamisesta. Heidän johtajakseen epäilty on ollut pidätettynä jo syyskuun puolesta välistä lähtien. Pidätykseen mentiin, kun poliisi sai tiedon ryhmän aikeista hankkia puoliautomaattiaseita.

Poliisin mukaan ryhmä teki jo 14.09. kenraaliharjoituksen iskemällä syntymäpäiviä juhlineeseen ryhmään Chemnitzin linnan lähellä aseinaan lasipullot, nyrkkiraudat ja etälamauttimet. Yksi iranilainen haavoittui.

Liittotasavallan syyttäjän mukaan ryhmä suunnitteli 03.10, eli Saksojen yhdistymispäivänä, iskevänsä kohteenaan politiikot, journalistit ja oikeusvaltion puolestapuhujat. Ryhmän tavoitteena on äärioikeistolainen vallankumous. Süddeutsche Zeitung kertoo omassa laajassa artikkelissaan, että äärioikeisto kokee oman aikansa nyt tulleen.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/6fcca2b6-2091-452c-a086-95d7ca380c52_ul.shtml

https://www.sueddeutsche.de/politik/revolution-chemnitz-1.4152545

Saksan sisäministeri Horst Seehofer on ilmoittanut, että äärioikeistolaisuutta ei Saksassa siedetä.

 

]]>
55 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261925-chemnitzissa-kuohuu-edelleen#comments Ulkomaat Chemnitz Mellakka Mielenosoitukset Saksa Tue, 02 Oct 2018 13:30:20 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261925-chemnitzissa-kuohuu-edelleen
Ruotsin vuoden 2018 parlamenttivaalien lopputuloksesta http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261105-ruotsin-vuoden-2018-parlamenttivaalien-lopputuloksesta <p>Kun tuli sekaannuttua Ruotsin vaaleihin lopullisen ääntenlaskennan ollessa kesken, koen mielekkääksi julkaista blogissani parlamenttivaalien lopputuloksen. Näissähän ei ole mitään kovin ihmeellistä alustaviin tuloksiin verrattuna, mutta ehkä tässä tulee itse kullekin jotain tietoa Ruotsin vaalijärjestelmästä.</p><p>Tarkistuslaskennassa oli 226362 hyväksyttyä ääntä enemmän kuin vaaliyön laskennassa, joka sekin päättyi vasta aikaleimalla 2018-09-12 12:43:13, jolloin Suomessa oli keskiviikkoiltapäivä. Nämä lisä-äänet olivat pääosin merkitty kuhunkin kuntaan ilmestyneelle uudelle Uppsamlingsdistrikt-äänestyspaikalle. Kyse siis kaiketikin postiäänistä yms., joiden vaalisalaisuutta varjellaan. Varsinaisella äänestyspaikallahan Ruotsissa vaalisalaisuus on vähän heikunkeikun.</p><p>Jos merkittävää muutosta tarkistuslaskennasta haluaa hakea, niin vähäiset prosenttiosuusmuutokset eivät ole uutinen. Viimeisessä kuvassa on esitetty samantapainen grafiikka, jonka Ruotsin viranomaisetkin esittivät alustavista tuloksista, paitsi että otin toisenkin desimaalin näkyviin. Näin sentään tulee jotain eroa esille, eikä tarkistuslaskennan aiheuttama korjaus huku alustavan laskennan esityksen pyöristykseen.</p><p>Uutisarvoinen muutos lienee sosialidemokraattien yhden äänen tappio lopullisessa laskennassa, joka sitten näkyy liberaalien yhden äänen voittona. Näin Sosialidemokraattien (S) johtamalle punaviherblokille tulee&nbsp;144 paikkaa ja&nbsp; Moderaattien (M) johtamalla porvariblokille tulee 143 paikkaa. Kun kansallimielinen Ruotsidemokraatit (SD) keräsi 62 paikkaa, enemmistöä ei perinteisistä blokeista saa aikaan.</p><p><strong>Linkkejä aiheeseen</strong></p><p><a href="https://data.val.se/val/val2018/slutresultat/R/rike/index.html" title="https://data.val.se/val/val2018/slutresultat/R/rike/index.html">https://data.val.se/val/val2018/slutresultat/R/rike/index.html</a> Ruotsin viranomaisten vaalisivu, josta linkeistä ja painikkeista saa esille kaiken käyttämäni aineiston.</p><p><a href="https://www.val.se/svenska-valsystemet/rostrakning-och-valresultat/preliminart-valresultat.html" title="https://www.val.se/svenska-valsystemet/rostrakning-och-valresultat/preliminart-valresultat.html">https://www.val.se/svenska-valsystemet/rostrakning-och-valresultat/preli...</a> Ruotsin viranomaisten äänten laskennan ohjeistusta. Tekstiä löytyy myös suomeksi.</p> Kun tuli sekaannuttua Ruotsin vaaleihin lopullisen ääntenlaskennan ollessa kesken, koen mielekkääksi julkaista blogissani parlamenttivaalien lopputuloksen. Näissähän ei ole mitään kovin ihmeellistä alustaviin tuloksiin verrattuna, mutta ehkä tässä tulee itse kullekin jotain tietoa Ruotsin vaalijärjestelmästä.

Tarkistuslaskennassa oli 226362 hyväksyttyä ääntä enemmän kuin vaaliyön laskennassa, joka sekin päättyi vasta aikaleimalla 2018-09-12 12:43:13, jolloin Suomessa oli keskiviikkoiltapäivä. Nämä lisä-äänet olivat pääosin merkitty kuhunkin kuntaan ilmestyneelle uudelle Uppsamlingsdistrikt-äänestyspaikalle. Kyse siis kaiketikin postiäänistä yms., joiden vaalisalaisuutta varjellaan. Varsinaisella äänestyspaikallahan Ruotsissa vaalisalaisuus on vähän heikunkeikun.

Jos merkittävää muutosta tarkistuslaskennasta haluaa hakea, niin vähäiset prosenttiosuusmuutokset eivät ole uutinen. Viimeisessä kuvassa on esitetty samantapainen grafiikka, jonka Ruotsin viranomaisetkin esittivät alustavista tuloksista, paitsi että otin toisenkin desimaalin näkyviin. Näin sentään tulee jotain eroa esille, eikä tarkistuslaskennan aiheuttama korjaus huku alustavan laskennan esityksen pyöristykseen.

Uutisarvoinen muutos lienee sosialidemokraattien yhden äänen tappio lopullisessa laskennassa, joka sitten näkyy liberaalien yhden äänen voittona. Näin Sosialidemokraattien (S) johtamalle punaviherblokille tulee 144 paikkaa ja  Moderaattien (M) johtamalla porvariblokille tulee 143 paikkaa. Kun kansallimielinen Ruotsidemokraatit (SD) keräsi 62 paikkaa, enemmistöä ei perinteisistä blokeista saa aikaan.

Linkkejä aiheeseen

https://data.val.se/val/val2018/slutresultat/R/rike/index.html Ruotsin viranomaisten vaalisivu, josta linkeistä ja painikkeista saa esille kaiken käyttämäni aineiston.

https://www.val.se/svenska-valsystemet/rostrakning-och-valresultat/preliminart-valresultat.html Ruotsin viranomaisten äänten laskennan ohjeistusta. Tekstiä löytyy myös suomeksi.

]]>
26 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261105-ruotsin-vuoden-2018-parlamenttivaalien-lopputuloksesta#comments Ulkomaat Ruotsin vaalit Mon, 17 Sep 2018 10:57:57 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261105-ruotsin-vuoden-2018-parlamenttivaalien-lopputuloksesta
Sepitys http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260976-sepitys <p>Venäjän media myllyttää. Se hämmentää ja sepittää. Venäjä väittää, ettei sillä ole mitään tekemistä Salisburyn myrkytysten kanssa.</p><p>Myrkkyisku johti yhden ihmisen kuolemaan ja neljä ihmistä joutui rankkoihin sairaalahoitoihin. Myrkytyksissä käytettiin sotilastason <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Novit%C5%A1ok">Novitšok-hermomyrkkyä.</a></p><p>Näytöksistä viimeisin alkoi toissapäivänä kun Venäjän presidentti Vladimir Putin käskytti esiin iskusta epäillyt miehet. Kiinan presidentin vieressä talouskokouksessa istunut Putin väitti samalla, että brittipoliisin jäljittämät Venäjän sotilastiedustelun upseereiksi osoitetut miehet ovat siviilejä eikä heidän toimiinsa liity mitään rikollista.</p><p>Valehtelu suoraan päin naamaa on koulutettujen vakoilijoiden ammattitaitoa.</p><p>Putinin käskystä ei kulunut aikaakaan kun Venäjän tv-propagandakanavan päätoimittaja sai soiton miehiltä, jotka halusivat tulla sepustamaan, millä asioilla he liikkuivat Englannissa.</p><p>Ohjelmassa miehistä tulikin uhreja, jotka eivät tiedä enää, miten jatkavat elämäänsä, koska se meni mullin mallin sen jälkeen kun heidän kuvansa oli julkaistu ja miehet yhdistetty murhayrityksen kohteeksi joutuneisiin Skripaleihin. <a href="https://www.mk.ru/politics/2018/09/13/ekspert-po-lzhi-razobral-intervyu-otraviteley-skripaley-montazh-ocheviden.html">Haastattelua oli leikattu selkeästi viestin vahvistamiseksi.</a></p><p>Entisen venäläisen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Skripal">vakoilijan Sergei Skripalin</a> ja tämän Julia-tyttären murhayritys maaliskuussa on selvitetty tarkasti, mutta&nbsp; Venäjä on kiistänyt osallisuutensa tapahtuneeseen ja järjestänyt laajan kampanjan hämmentääkseen totuuden julkituloa.</p><p>Maan ulkoministeriön <a href="https://www.facebook.com/maria.zakharova.167">tiedottajalta Marija Zaharovalta</a> ja tämän alaisilta on kulunut&nbsp; paljon aikaa sosiaalisessa mediassa Ison Britannian ilkkumiseen.</p><p>Venäjä on karnevalisoinut myrkytysjupakan hämmentääkseen tapahtunutta.</p><p>Yksityisestä matkastaan avautuneiden miesten sepitys saattaa upota kotiyleisöön. Vaikka ulkomaille suunnattua ja valehteluun valjastettua RT-kanavaa ei Venäjällä katsota yhtä paljon kuin perinteisempiä tv-kanavia, on Salisburyn nähtävyyksiin kahden päivän aikana tutustuneiden ja toisen matkan jälkeen välittömästi maasta Moskovaan poistuneiden miesten tarinaa selitetty myös muissa lähetyksissä.</p><p>Torstai-iltana Venäjän Rossija24-kanava esitti Salisburyn erinomaisena matkustuskohteena, jossa on jo parin vuoden ajan järjestetty myös näyttävä Pride-marssi.</p><p>Seksuaalivähemmistöjen nostaminen esiin miesten haastattelua selittävässä uutislähetyksessä on osa sepitystä.</p><p>Venäjä on taitava manipuloimaan kansaa.</p><p>Israelilainen historioitsija Yuval Noah Harari kirjoittaa tästäkin aiheesta selkeästi kirjassaan <a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/21-oppituntia-maailman-tilasta/">21 oppituntia maailman tilasta. (Bazar)</a></p><p>&rdquo;Sepitetyt tarinat ovat itse asiassa olennaisesti parempia kuin totuudet, kun on kyse ihmisten yhdistämisestä. Jos haluat mitata ryhmälojaliteettia, sinun kannattaa vaatia ihmisiä uskomaan johonkin absurdiin asiaan, sillä se on paljon parempi mittari kuin että heitä vaadittaisiin uskomaan totuuteen. Jos suuri päällikkö sanoo: &rsquo;Aurinko nousee idästä ja laskee länteen&rsquo; ei tarvitse tuntea lojaalisuutta päällikköä kohtaan voidakseen osoittaa hänelle suosiota. Mutta jos päällikkö sanoo:&nbsp; &rsquo;Aurinko nousee lännestä ja laskee itään&rsquo; vain todelliset lojalistit taputtavat käsiään. Samoin jos kaikki naapurisi uskovat saman epäilyttävän tarinan, voit luottaa siihen, että he vetävät kriisiaikoina yhtä köyttä. Jos he suostuvat uskomaan vain vahvistettuihin tosiasioihin, mitä se muka todistaa?&rdquo;</p><p>Meillä on ihmisinä perusajatuksena päätellä, että kyseessä on aina hyvän ja pahan välinen kamppailu. Tästä lähtökohdasta Venäjä toimii.</p><p><a href="https://intokustannus.fi/kirja/propagandan-historia-kuinka-meihin-on-vaikutettu-antiikista-infosotaan/">Propagandan historiasta (Into) kirjoittaneet Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen</a> muistuttavat, että uuden Venäjän massavaikuttaminen tuo esiin erään nykypropagandalle leimallisen piirteen: mielipidevaikuttaminen on nyt jatkuvaa.</p><p>&rdquo;Se ei kuulu vain sotaan tai erikoistilanteisiin, vaan on käynnissä koko ajan. Tämä ei tietenkään koske ainoastaan Venäjää, vaan näyttää olevan miltei globaali ilmiö. &rdquo;</p><p>Kuten kirjassa todetaan, propaganda toimii aina kulttuuri- ja tapauskohtaisesti. Eräs syy tähän on se, että propagandan tekijä käyttää tavallisesti hyväkseen tiettynä aikana tietyssä paikassa vallitsevaa tilannetta pyrkiessään vaikuttamaan siellä eläviin ihmisiin.</p><p>&rdquo;Propaganda on olemassa, koska sille on tilausta. Pitää paikkansa, että se itse luo osan tästä tilauksesta, mutta siitä huolimatta propagandan käyttöarvo selittää sen olemassaolon.&rdquo;</p><p>Venäjä pyrkii vaikuttamaan omalla tarinallaan ulkomailla asuviin Venäjää tukeviin ihmisiin. Omiinsa he eivät luota yhtään enempää, mutta epäluuloa ja hämmennystä on Kremlin vallan pönkittämiseksi vietävä siinä missä kaasulle järjestettävä ostajia. Kauppoihin sitoutuneita kyynisiä liikemiehiä ja poliitikkoja eivät valheet hetkauta, mutta monet ihmiset täydentävät koneiden työtä jakamalla eteenpäin Venäjän valheita.</p><p>Haastattelu on katsotavissa kokonaan internetissä. Youtubesta löytyy helposti myös lyhyempiä koosteita.</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/Retlia2xT8A?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/Retlia2xT8A?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Jos joku vielä kutsuu RT-kanavaa tiedotusvälineeksi mainitsematta, että kyse on propagandasta, on todettava sanojan siirtyneen jo siihen leiriin, jossa sananvapauden ihanteella ei ole merkitystä.</p> Venäjän media myllyttää. Se hämmentää ja sepittää. Venäjä väittää, ettei sillä ole mitään tekemistä Salisburyn myrkytysten kanssa.

Myrkkyisku johti yhden ihmisen kuolemaan ja neljä ihmistä joutui rankkoihin sairaalahoitoihin. Myrkytyksissä käytettiin sotilastason Novitšok-hermomyrkkyä.

Näytöksistä viimeisin alkoi toissapäivänä kun Venäjän presidentti Vladimir Putin käskytti esiin iskusta epäillyt miehet. Kiinan presidentin vieressä talouskokouksessa istunut Putin väitti samalla, että brittipoliisin jäljittämät Venäjän sotilastiedustelun upseereiksi osoitetut miehet ovat siviilejä eikä heidän toimiinsa liity mitään rikollista.

Valehtelu suoraan päin naamaa on koulutettujen vakoilijoiden ammattitaitoa.

Putinin käskystä ei kulunut aikaakaan kun Venäjän tv-propagandakanavan päätoimittaja sai soiton miehiltä, jotka halusivat tulla sepustamaan, millä asioilla he liikkuivat Englannissa.

Ohjelmassa miehistä tulikin uhreja, jotka eivät tiedä enää, miten jatkavat elämäänsä, koska se meni mullin mallin sen jälkeen kun heidän kuvansa oli julkaistu ja miehet yhdistetty murhayrityksen kohteeksi joutuneisiin Skripaleihin. Haastattelua oli leikattu selkeästi viestin vahvistamiseksi.

Entisen venäläisen vakoilijan Sergei Skripalin ja tämän Julia-tyttären murhayritys maaliskuussa on selvitetty tarkasti, mutta  Venäjä on kiistänyt osallisuutensa tapahtuneeseen ja järjestänyt laajan kampanjan hämmentääkseen totuuden julkituloa.

Maan ulkoministeriön tiedottajalta Marija Zaharovalta ja tämän alaisilta on kulunut  paljon aikaa sosiaalisessa mediassa Ison Britannian ilkkumiseen.

Venäjä on karnevalisoinut myrkytysjupakan hämmentääkseen tapahtunutta.

Yksityisestä matkastaan avautuneiden miesten sepitys saattaa upota kotiyleisöön. Vaikka ulkomaille suunnattua ja valehteluun valjastettua RT-kanavaa ei Venäjällä katsota yhtä paljon kuin perinteisempiä tv-kanavia, on Salisburyn nähtävyyksiin kahden päivän aikana tutustuneiden ja toisen matkan jälkeen välittömästi maasta Moskovaan poistuneiden miesten tarinaa selitetty myös muissa lähetyksissä.

Torstai-iltana Venäjän Rossija24-kanava esitti Salisburyn erinomaisena matkustuskohteena, jossa on jo parin vuoden ajan järjestetty myös näyttävä Pride-marssi.

Seksuaalivähemmistöjen nostaminen esiin miesten haastattelua selittävässä uutislähetyksessä on osa sepitystä.

Venäjä on taitava manipuloimaan kansaa.

Israelilainen historioitsija Yuval Noah Harari kirjoittaa tästäkin aiheesta selkeästi kirjassaan 21 oppituntia maailman tilasta. (Bazar)

”Sepitetyt tarinat ovat itse asiassa olennaisesti parempia kuin totuudet, kun on kyse ihmisten yhdistämisestä. Jos haluat mitata ryhmälojaliteettia, sinun kannattaa vaatia ihmisiä uskomaan johonkin absurdiin asiaan, sillä se on paljon parempi mittari kuin että heitä vaadittaisiin uskomaan totuuteen. Jos suuri päällikkö sanoo: ’Aurinko nousee idästä ja laskee länteen’ ei tarvitse tuntea lojaalisuutta päällikköä kohtaan voidakseen osoittaa hänelle suosiota. Mutta jos päällikkö sanoo:  ’Aurinko nousee lännestä ja laskee itään’ vain todelliset lojalistit taputtavat käsiään. Samoin jos kaikki naapurisi uskovat saman epäilyttävän tarinan, voit luottaa siihen, että he vetävät kriisiaikoina yhtä köyttä. Jos he suostuvat uskomaan vain vahvistettuihin tosiasioihin, mitä se muka todistaa?”

Meillä on ihmisinä perusajatuksena päätellä, että kyseessä on aina hyvän ja pahan välinen kamppailu. Tästä lähtökohdasta Venäjä toimii.

Propagandan historiasta (Into) kirjoittaneet Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen muistuttavat, että uuden Venäjän massavaikuttaminen tuo esiin erään nykypropagandalle leimallisen piirteen: mielipidevaikuttaminen on nyt jatkuvaa.

”Se ei kuulu vain sotaan tai erikoistilanteisiin, vaan on käynnissä koko ajan. Tämä ei tietenkään koske ainoastaan Venäjää, vaan näyttää olevan miltei globaali ilmiö. ”

Kuten kirjassa todetaan, propaganda toimii aina kulttuuri- ja tapauskohtaisesti. Eräs syy tähän on se, että propagandan tekijä käyttää tavallisesti hyväkseen tiettynä aikana tietyssä paikassa vallitsevaa tilannetta pyrkiessään vaikuttamaan siellä eläviin ihmisiin.

”Propaganda on olemassa, koska sille on tilausta. Pitää paikkansa, että se itse luo osan tästä tilauksesta, mutta siitä huolimatta propagandan käyttöarvo selittää sen olemassaolon.”

Venäjä pyrkii vaikuttamaan omalla tarinallaan ulkomailla asuviin Venäjää tukeviin ihmisiin. Omiinsa he eivät luota yhtään enempää, mutta epäluuloa ja hämmennystä on Kremlin vallan pönkittämiseksi vietävä siinä missä kaasulle järjestettävä ostajia. Kauppoihin sitoutuneita kyynisiä liikemiehiä ja poliitikkoja eivät valheet hetkauta, mutta monet ihmiset täydentävät koneiden työtä jakamalla eteenpäin Venäjän valheita.

Haastattelu on katsotavissa kokonaan internetissä. Youtubesta löytyy helposti myös lyhyempiä koosteita.

https://www.youtube.com/watch?v=Retlia2xT8A

Jos joku vielä kutsuu RT-kanavaa tiedotusvälineeksi mainitsematta, että kyse on propagandasta, on todettava sanojan siirtyneen jo siihen leiriin, jossa sananvapauden ihanteella ei ole merkitystä.

]]>
116 http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260976-sepitys#comments Ulkomaat Hybridisota Propaganda Salisbury Sananvapaus Venäjä Fri, 14 Sep 2018 09:23:03 +0000 Jarmo Koponen http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260976-sepitys
Tärkein oppi Ruotsin vaaleista http://akiruotsala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260864-tarkein-oppi-ruotsin-vaaleista <p>Suomalainen vaalijärjestelmä kaipaa perustavaa uudistusta. Ihmisten äänestysinnokkus on pohjalukemissa, eikä nykyisellä järjestelmällä tätä korjata.</p><p>Itse uskon siihen, että siirtyminen pohjoismaiseen listavaalijärjestelmään toisi lisäpotkua suomalaiseen edustukselliseen demokratiaan.</p><p>Ruotsissa äänestysprosentti viime valtiopäivävaaleissa nousee 85 prosenttiin.Kotimaassa esim viime kunnallisvaaleissa uurnille vaivautui vain 58 prosenttia äänioikeutetuista.</p><p>Kun erot naapurimaiden välillä ovat näin suuret, on pakko kysyä, mikä järjestelmässämme on vialla.</p><p>Listavaalia käyttävässä Ruotsissa korkean äänestysaktiivisuuden lisäksi politiikan yleinen maine on hyvä. Naapurimaassa politiikka nähdään kiinnostavana asiana.</p><p>Ruotsissa kansalaisilla on tunne siitä, että he voivat aidosti vaikuttaa. Suomessa äänestäjä antaa näennäisesti äänensä ehdokkaalle, vaikka tosiasiassa ääni menee puolueelle. Ruotsin listavaalissa ääni annetaan suoraan puolueelle.</p><p>Järjestelmä on rehellisempi, kun ääni ohjataan suoraan puolueelle. Puolueen sisäisessä ehdokasasettelussa kärkeen sjoitettu ehdokas on ensisijainen läpimenijä. Usein listan kärkeen sijoitetaan asiantuntevia ja päteviä poliitikkoja.</p><p>Näin varmistetaan myös se, ettei listoilla tarvitse olla kiintiöehdokkaita tai erillisiä näkyvyyttä tuovia julkkisehdokkaita. Kaikki näkevät, kuka on puolueen asettaman listan kärjessä.</p> Suomalainen vaalijärjestelmä kaipaa perustavaa uudistusta. Ihmisten äänestysinnokkus on pohjalukemissa, eikä nykyisellä järjestelmällä tätä korjata.

Itse uskon siihen, että siirtyminen pohjoismaiseen listavaalijärjestelmään toisi lisäpotkua suomalaiseen edustukselliseen demokratiaan.

Ruotsissa äänestysprosentti viime valtiopäivävaaleissa nousee 85 prosenttiin.Kotimaassa esim viime kunnallisvaaleissa uurnille vaivautui vain 58 prosenttia äänioikeutetuista.

Kun erot naapurimaiden välillä ovat näin suuret, on pakko kysyä, mikä järjestelmässämme on vialla.

Listavaalia käyttävässä Ruotsissa korkean äänestysaktiivisuuden lisäksi politiikan yleinen maine on hyvä. Naapurimaassa politiikka nähdään kiinnostavana asiana.

Ruotsissa kansalaisilla on tunne siitä, että he voivat aidosti vaikuttaa. Suomessa äänestäjä antaa näennäisesti äänensä ehdokkaalle, vaikka tosiasiassa ääni menee puolueelle. Ruotsin listavaalissa ääni annetaan suoraan puolueelle.

Järjestelmä on rehellisempi, kun ääni ohjataan suoraan puolueelle. Puolueen sisäisessä ehdokasasettelussa kärkeen sjoitettu ehdokas on ensisijainen läpimenijä. Usein listan kärkeen sijoitetaan asiantuntevia ja päteviä poliitikkoja.

Näin varmistetaan myös se, ettei listoilla tarvitse olla kiintiöehdokkaita tai erillisiä näkyvyyttä tuovia julkkisehdokkaita. Kaikki näkevät, kuka on puolueen asettaman listan kärjessä.

]]>
0 http://akiruotsala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260864-tarkein-oppi-ruotsin-vaaleista#comments Ulkomaat Listavaalit Politiikka Ruotsin vaalit 2018 Wed, 12 Sep 2018 07:07:18 +0000 Aki Ruotsala http://akiruotsala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260864-tarkein-oppi-ruotsin-vaaleista
Ruotsin Nato-ovi pysyy kiinni http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260826-ruotsin-nato-ovi-pysyy-kiinni <p>Kun Ruotsi aivastaa, Suomi vilustuu. Suomi onkin ainoa maa maailmassa, jossa Ruotsin vaaleilla on merkitystä, kuten kirjailija Jörn Donner on aivan oikein <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005818220.html">todennut</a>. Siksi myös meillä seurataan tiiviisti länsinaapurin tapahtumia ja nyt alkaneita uuden hallituksen synnytystuskia.</p><p>Valitettavasti huomio on pyörinyt vain yhden asian ympärillä: äärioikeistolaisen Ruotsidemokraattien nousussa. Vaikka voitto oli selvä, maanvyörymäksi sitä voi tuskin sanoa. Korkeintaan se oli muukalaisvihan synkkä mutavyöry.</p><p>Ruotsidemokraattien <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10395537">voitto</a> oli lopulta &rdquo;vain&rdquo; 4,7 prosenttiyksikköä. Samalla Vasemmistopuolue ja keskusta &ndash; sen jyrkimmät vastustajat kummassakin blokissa &ndash; etenivät yhteensä saman verran. Myös vastavoimat vahvistuivat.</p><p>Ruotsidemokraatit on puhtaasti yhden asian liike, joka nimeää tietyt maahanmuuttajaryhmät syntipukeiksi käytännössä kaikkiin yhteiskunnan epäkohtiin. Silloin ei edes puhuta maahanmuutosta ilmiönä tai käsiin rapistuvien ruotsalaislähiöiden sosiaalisista ongelmista. Ruotsidemokraateille ihmiset ja ihmisryhmät ovat ongelma.</p><p>Nyt perussuomalaiset <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005821387.html">haluavat samaa </a>Suomeen. Joihinkin se voi purra, mutta kuten Ruotsissakin: suurimpaan osaan ei ikinä.</p><p>Rasistinen vöyhääminen pitää torjua jyrkästi. Mutta jospa se ei olekaan pääsyy äärioikeiston nousuun?</p><p>Ehkäpä kannatuksen juurisyyt ovat siinä markkinavoimien sanelemassa globalisaatiossa, joka tarjoaa tavallisille ihmisille vain epävarmuutta omasta työpaikasta, työsuhteesta, toimeentulosta ja tulevaisuudesta? Samalla kansalaiset näkevät, kuinka asuminen kallistuu tai säästöjen takia jonot julkisiin palveluihin vain kasvavat.</p><p>Siksi äärioikeiston seireenien on helppo sanoa, että se on maahanmuuttajien syy. Syntipukkeja he osaavat nimetä, mutta eivät haastaa yhteiskunnan todellisia eliittejä. Potkitaan heikompia, ei vahvempia.</p><p>Ruotsissakin häviäjiä olivat ennen muuta vanhat, väsyneet ja kylläiset valtapuolueet &ndash; samat demarit ja keskustaoikeisto, jotka ovat luiskahtaneet alamäkeen monissa muissakin Euroopan maissa esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Norjassa tai Hollannissa. Sinipunan puolueet ovat esiintyneet toistensa vaihtoehtoina, vaikka noudattavat valtaan tullessaan usein samanlaista politiikkaa tai jopa hallitsevat yhdessä.</p><p>Ne eivät ole osanneet vastata ihmisten hätään. Markkinoiden vapauttamisen ja globalisaation tuomiin ongelmiin tarjotaan vain lisää sitä samaa. Ja ehkä ylimielisiä tuhahduksia, että kaikkien pitää noudattaa &rdquo;eurooppalaisia, liberaalin demokratian arvoja&rdquo;.</p><p>Demareista vasemmalla olevan vasemmiston tavoitteena ovat työ ja toimeentulo, turvalliset työsuhteet, sosiaalinen tasa-arvo, markkinoiden sääntely ja kattavat julkiset palvelut. Silloin jää vähemmän tilaa myös syntipukkien hakemiselle.</p><p>* * *</p><p>Suomessa eduskuntavaalit pidetään ensi vuoden huhtikuussa. Siihen mennessä Ruotsin vaalit on jo unohdettu. Kaikuja voi silti yhä olla ilmassa.</p><p>Naapurimaiden käytännön yhteistyöhön Ruotsin tuloksella tuskin on vaikutusta. Kaikki olemassa oleva taloudellisten, kulttuuristen ja poliittisten suhteiden moninaisuus säilyy ja varmaan lisääntyykin, oli vallassa sitten porvari- tai punavihreä blokki tai joku näiden yhdistelmä. Se koskee myös turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä.</p><p>Suomessa moni Naton ystävä on elätellyt toiveita siitä, että porvarillisen rintaman nousu hallitukseen veisi Ruotsin kolkuttelemaan sotilasliiton ovea. He joutuvat pettymään.</p><p>Ensinnäkin Nato-jäsenyyttä vastustavat puolueet &ndash; demarit, vasemmisto, vihreät ja ruotsidemokraatit &ndash; saivat selvän enemmistön valtiopäiville. Tällaisen enemmistön yli edes mahdollinen porvarihallitus ei voi hakea Nato-jäsenyyttä.</p><p>Toisekseen tämän mittaluokan asia vaatii Ruotsissa konsensusta eli käytännössä demareiden suostumusta. Sellainen ei ole näköpiirissä, vaikka se on joidenkin toiveissa myös Suomessa.</p><p>Samalla myös Suomen Nato-jäsenyys on yhä kauempana. Presidentti Sauli Niinistö on tehnyt selväksi, että hänen presidenttikaudellaan Nato-jäsenyys voisi ajankohtaistua <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/237429-nakokulma-nyt-se-tuli-sauli-niiniston-nato-kanta">kahdessa tapauksessa</a>.</p><p>Yksi on se, että Ruotsi päättäisi lähettää hakemuksen. Toinen on se, että Venäjä alkaisi nähdä EU:n samanlaisena vihollisena kuin Naton. Niinistön ensimmäinen ehto ei ainakaan nyt toteudu, tuskin toinenkaan.</p> Kun Ruotsi aivastaa, Suomi vilustuu. Suomi onkin ainoa maa maailmassa, jossa Ruotsin vaaleilla on merkitystä, kuten kirjailija Jörn Donner on aivan oikein todennut. Siksi myös meillä seurataan tiiviisti länsinaapurin tapahtumia ja nyt alkaneita uuden hallituksen synnytystuskia.

Valitettavasti huomio on pyörinyt vain yhden asian ympärillä: äärioikeistolaisen Ruotsidemokraattien nousussa. Vaikka voitto oli selvä, maanvyörymäksi sitä voi tuskin sanoa. Korkeintaan se oli muukalaisvihan synkkä mutavyöry.

Ruotsidemokraattien voitto oli lopulta ”vain” 4,7 prosenttiyksikköä. Samalla Vasemmistopuolue ja keskusta – sen jyrkimmät vastustajat kummassakin blokissa – etenivät yhteensä saman verran. Myös vastavoimat vahvistuivat.

Ruotsidemokraatit on puhtaasti yhden asian liike, joka nimeää tietyt maahanmuuttajaryhmät syntipukeiksi käytännössä kaikkiin yhteiskunnan epäkohtiin. Silloin ei edes puhuta maahanmuutosta ilmiönä tai käsiin rapistuvien ruotsalaislähiöiden sosiaalisista ongelmista. Ruotsidemokraateille ihmiset ja ihmisryhmät ovat ongelma.

Nyt perussuomalaiset haluavat samaa Suomeen. Joihinkin se voi purra, mutta kuten Ruotsissakin: suurimpaan osaan ei ikinä.

Rasistinen vöyhääminen pitää torjua jyrkästi. Mutta jospa se ei olekaan pääsyy äärioikeiston nousuun?

Ehkäpä kannatuksen juurisyyt ovat siinä markkinavoimien sanelemassa globalisaatiossa, joka tarjoaa tavallisille ihmisille vain epävarmuutta omasta työpaikasta, työsuhteesta, toimeentulosta ja tulevaisuudesta? Samalla kansalaiset näkevät, kuinka asuminen kallistuu tai säästöjen takia jonot julkisiin palveluihin vain kasvavat.

Siksi äärioikeiston seireenien on helppo sanoa, että se on maahanmuuttajien syy. Syntipukkeja he osaavat nimetä, mutta eivät haastaa yhteiskunnan todellisia eliittejä. Potkitaan heikompia, ei vahvempia.

Ruotsissakin häviäjiä olivat ennen muuta vanhat, väsyneet ja kylläiset valtapuolueet – samat demarit ja keskustaoikeisto, jotka ovat luiskahtaneet alamäkeen monissa muissakin Euroopan maissa esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Norjassa tai Hollannissa. Sinipunan puolueet ovat esiintyneet toistensa vaihtoehtoina, vaikka noudattavat valtaan tullessaan usein samanlaista politiikkaa tai jopa hallitsevat yhdessä.

Ne eivät ole osanneet vastata ihmisten hätään. Markkinoiden vapauttamisen ja globalisaation tuomiin ongelmiin tarjotaan vain lisää sitä samaa. Ja ehkä ylimielisiä tuhahduksia, että kaikkien pitää noudattaa ”eurooppalaisia, liberaalin demokratian arvoja”.

Demareista vasemmalla olevan vasemmiston tavoitteena ovat työ ja toimeentulo, turvalliset työsuhteet, sosiaalinen tasa-arvo, markkinoiden sääntely ja kattavat julkiset palvelut. Silloin jää vähemmän tilaa myös syntipukkien hakemiselle.

* * *

Suomessa eduskuntavaalit pidetään ensi vuoden huhtikuussa. Siihen mennessä Ruotsin vaalit on jo unohdettu. Kaikuja voi silti yhä olla ilmassa.

Naapurimaiden käytännön yhteistyöhön Ruotsin tuloksella tuskin on vaikutusta. Kaikki olemassa oleva taloudellisten, kulttuuristen ja poliittisten suhteiden moninaisuus säilyy ja varmaan lisääntyykin, oli vallassa sitten porvari- tai punavihreä blokki tai joku näiden yhdistelmä. Se koskee myös turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä.

Suomessa moni Naton ystävä on elätellyt toiveita siitä, että porvarillisen rintaman nousu hallitukseen veisi Ruotsin kolkuttelemaan sotilasliiton ovea. He joutuvat pettymään.

Ensinnäkin Nato-jäsenyyttä vastustavat puolueet – demarit, vasemmisto, vihreät ja ruotsidemokraatit – saivat selvän enemmistön valtiopäiville. Tällaisen enemmistön yli edes mahdollinen porvarihallitus ei voi hakea Nato-jäsenyyttä.

Toisekseen tämän mittaluokan asia vaatii Ruotsissa konsensusta eli käytännössä demareiden suostumusta. Sellainen ei ole näköpiirissä, vaikka se on joidenkin toiveissa myös Suomessa.

Samalla myös Suomen Nato-jäsenyys on yhä kauempana. Presidentti Sauli Niinistö on tehnyt selväksi, että hänen presidenttikaudellaan Nato-jäsenyys voisi ajankohtaistua kahdessa tapauksessa.

Yksi on se, että Ruotsi päättäisi lähettää hakemuksen. Toinen on se, että Venäjä alkaisi nähdä EU:n samanlaisena vihollisena kuin Naton. Niinistön ensimmäinen ehto ei ainakaan nyt toteudu, tuskin toinenkaan.

]]>
8 http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260826-ruotsin-nato-ovi-pysyy-kiinni#comments Ulkomaat Eduskuntavaali 2019 Nato Ruotsidemokraatit Ruotsin vaalit 2018 Tue, 11 Sep 2018 15:02:02 +0000 Antero Eerola http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260826-ruotsin-nato-ovi-pysyy-kiinni
Ruotsin vaalit: SD otti ison askeleen eteenpäin http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260741-ruotsin-vaalit-sd-otti-ison-askeleen-eteenpain <p>Ruotsin valtiopäivävaalien tuloksena Ruotsidemokraatit (SD) saivat huomattavan vaalivoiton. Odotettua rysäystä ei tullut, mutta kuten Ruotsin lehdet ja ulkomaan lehdet ovat todenneet, kyse oli poliittisesta maanjäristyksestä (<a href="https://www.svd.se/tysk-kronikor-sverige-har-forandrats--det-ar-laskigt" title="https://www.svd.se/tysk-kronikor-sverige-har-forandrats--det-ar-laskigt">https://www.svd.se/tysk-kronikor-sverige-har-forandrats--det-ar-laskigt</a>).</p><p>Mielenkiintoisinta oli alueellinen painotus: SD saavutti ennätystuloksia Etelä-Ruotsin tietyissä paikoissa, jossa maahanmuuton ongelmat ja lähiöiden väkivalta eivät ole ehkä niin selviä uhkia mutta jossa valtaväestö kokee ne vaarallisina (Sjöbo, Bjuv, Bromölla - <a href="https://www.dn.se/val/" title="https://www.dn.se/val/">https://www.dn.se/val/</a>). Rajanylityspaikka Haaparannassa demarit menettivät yli 10% ja SD sai 25%.</p><p>Demarit kuitenkin välttivät murskatappion, kun omaksuivat puolta vuotta ennen vaaleja kriittisemmän maahanmuuttoasenteen.</p><p>Kaiken kaikkiaan vaalit merkitsivät kuitenkin raikkaan ilman tuulahdusta länsinaapurin varsin ummehtuneeseen poliittiseen kulttuuriin.</p><p><strong>Miten kootaan hallitus kun ei voida toimia parlamentaarisesti?</strong></p><p>Blokkipolitiikka näyttää nyt tosi rumalta. Stefan Löfven on takertunut vielä valtansa rippeisiin ja ilmoitti, että ei aio erota. Hän on valmis jopa neuvottelemaan moderaatit (Ruotsin kokoomus) kanssa. Ruotsin politiikassa tämä on uutta eikä maltillinen kokoomus ole osoittanut intoa tällaiseen pelailuun.</p><p>Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että niin vihervasemmiston blokki kuin maltillisen kokoomuksen, keskustan ja kristillisten allianssi ei voi saada enemmistöä. SD on aina vaa&rsquo;an kielenä.</p><p>Kuten Dagens Nyheter&rsquo;in toimittaja&nbsp; Hans Rosén on todennut (<a href="https://www.dn.se/nyheter/politik/mojliga-regeringar-det-talar-for-och-emot/" title="https://www.dn.se/nyheter/politik/mojliga-regeringar-det-talar-for-och-emot/">https://www.dn.se/nyheter/politik/mojliga-regeringar-det-talar-for-och-e...</a>) kaikki neljä mahdollisuutta toimivaan hallitukseen ovat enemmän tai vähemmän vaikeita.</p><p>Nykyisen hallituspohjan jatkaminen näyttää mahdottomalta, kun taas nykyhallituksen peesaaminen kristillisten tai keskustan tuella ei ainakaan nyt toimi. Moderaatit taas ei saa kunnon enemmistöä edes apupuolueiden avulla ja maltillisen kokoomuksen vähemmistöhallitus taas ei seiso kovin vakaalla pohjalla. Normaalissa parlamentaristisessa mallissa oltaisiin yhteistyössä vaalien suurimman voittajan kanssa mutta sen estää taas ideologinen hyveellisyys.</p><p>Todellinen kysymys on: kumpi ottaa vallan? Moderaatit haluaisivat vaihteeksi hallitukseen ja toivovat, että demarit tällä kertaa suvaitsisivat sitä! Äänestäjien silmissä tämä on rumaa ja näyttää lehmänkaupoilta. Luottamus poliittiseen järjestelmään horjuu. Tilanne on sama kuin Saksassa. Niin CDU kuin SPD saivat rökäletappion mutta suhmuroivat yhteishallituksen, jossa on tukala olla ja jokainen kampittaa toinen toistaan. Surkea näytelmä.</p><p>Kaiken kaikkiaan Ruotsin vaalit osoittivat miten todellisuus murtautuu hitaasti kansan ja poliitikkojen tietoisuuteen. Hitaasti mutta varmasti.</p><p>Tässä väliaikanakin pitää elää.</p><p>Arto Luukkanen</p><p>PS. Kaksi hämmästyttävää asiaa: 1) minulle tuntematon peppujoogaaja ja kulmakarva-ekspertti kommentoi Ylellä Ruotsin vaaleja televisiossa. 2) Göteborgissa äänestäjille ei ollut tarjolla SD:n vaalilippuja pitkään aikaan ja että vaalisalaisuutta ei ollut, kun äänestäjä joutui julkisesti valitsemaan haluamansa puolueen kortin kaikkien näkemänä. En olisi uskonut tällaista tapahtuvan Ruotsissa. ( <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005821103.html">https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005821103.html</a>).</p> Ruotsin valtiopäivävaalien tuloksena Ruotsidemokraatit (SD) saivat huomattavan vaalivoiton. Odotettua rysäystä ei tullut, mutta kuten Ruotsin lehdet ja ulkomaan lehdet ovat todenneet, kyse oli poliittisesta maanjäristyksestä (https://www.svd.se/tysk-kronikor-sverige-har-forandrats--det-ar-laskigt).

Mielenkiintoisinta oli alueellinen painotus: SD saavutti ennätystuloksia Etelä-Ruotsin tietyissä paikoissa, jossa maahanmuuton ongelmat ja lähiöiden väkivalta eivät ole ehkä niin selviä uhkia mutta jossa valtaväestö kokee ne vaarallisina (Sjöbo, Bjuv, Bromölla - https://www.dn.se/val/). Rajanylityspaikka Haaparannassa demarit menettivät yli 10% ja SD sai 25%.

Demarit kuitenkin välttivät murskatappion, kun omaksuivat puolta vuotta ennen vaaleja kriittisemmän maahanmuuttoasenteen.

Kaiken kaikkiaan vaalit merkitsivät kuitenkin raikkaan ilman tuulahdusta länsinaapurin varsin ummehtuneeseen poliittiseen kulttuuriin.

Miten kootaan hallitus kun ei voida toimia parlamentaarisesti?

Blokkipolitiikka näyttää nyt tosi rumalta. Stefan Löfven on takertunut vielä valtansa rippeisiin ja ilmoitti, että ei aio erota. Hän on valmis jopa neuvottelemaan moderaatit (Ruotsin kokoomus) kanssa. Ruotsin politiikassa tämä on uutta eikä maltillinen kokoomus ole osoittanut intoa tällaiseen pelailuun.

Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että niin vihervasemmiston blokki kuin maltillisen kokoomuksen, keskustan ja kristillisten allianssi ei voi saada enemmistöä. SD on aina vaa’an kielenä.

Kuten Dagens Nyheter’in toimittaja  Hans Rosén on todennut (https://www.dn.se/nyheter/politik/mojliga-regeringar-det-talar-for-och-emot/) kaikki neljä mahdollisuutta toimivaan hallitukseen ovat enemmän tai vähemmän vaikeita.

Nykyisen hallituspohjan jatkaminen näyttää mahdottomalta, kun taas nykyhallituksen peesaaminen kristillisten tai keskustan tuella ei ainakaan nyt toimi. Moderaatit taas ei saa kunnon enemmistöä edes apupuolueiden avulla ja maltillisen kokoomuksen vähemmistöhallitus taas ei seiso kovin vakaalla pohjalla. Normaalissa parlamentaristisessa mallissa oltaisiin yhteistyössä vaalien suurimman voittajan kanssa mutta sen estää taas ideologinen hyveellisyys.

Todellinen kysymys on: kumpi ottaa vallan? Moderaatit haluaisivat vaihteeksi hallitukseen ja toivovat, että demarit tällä kertaa suvaitsisivat sitä! Äänestäjien silmissä tämä on rumaa ja näyttää lehmänkaupoilta. Luottamus poliittiseen järjestelmään horjuu. Tilanne on sama kuin Saksassa. Niin CDU kuin SPD saivat rökäletappion mutta suhmuroivat yhteishallituksen, jossa on tukala olla ja jokainen kampittaa toinen toistaan. Surkea näytelmä.

Kaiken kaikkiaan Ruotsin vaalit osoittivat miten todellisuus murtautuu hitaasti kansan ja poliitikkojen tietoisuuteen. Hitaasti mutta varmasti.

Tässä väliaikanakin pitää elää.

Arto Luukkanen

PS. Kaksi hämmästyttävää asiaa: 1) minulle tuntematon peppujoogaaja ja kulmakarva-ekspertti kommentoi Ylellä Ruotsin vaaleja televisiossa. 2) Göteborgissa äänestäjille ei ollut tarjolla SD:n vaalilippuja pitkään aikaan ja että vaalisalaisuutta ei ollut, kun äänestäjä joutui julkisesti valitsemaan haluamansa puolueen kortin kaikkien näkemänä. En olisi uskonut tällaista tapahtuvan Ruotsissa. ( https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005821103.html).

]]>
52 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260741-ruotsin-vaalit-sd-otti-ison-askeleen-eteenpain#comments Ulkomaat Ruotsidemokraatit Ruotsin vaalit Stefan Löfven Mon, 10 Sep 2018 08:20:38 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260741-ruotsin-vaalit-sd-otti-ison-askeleen-eteenpain
Onko presidentti Trumpin ulkopolitiikka isolationismia vai jotain muuta? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260587-onko-presidentti-trumpin-ulkopolitiikka-isolationismia-vai-jotain-muuta <p>Presidentti Donald Trumpin ympärillä riehuva myrsky sen kun vain kiihtyy, kuten olemme saaneet nähneet, kuulleet ja lukeneet niin amerikkalaisista kuin suomalaistakin tiedotusvälineistä viime päivinä. Mitään kovin uutta eivät uusimmatkaan paljastukset kuitenkaan tosiasiassa ole tuottaneet. Presidentin käyttäytyminen niin julkisuudessa kuin ilmeisesti yksityisesti makuukamaria myöten (varsinaiset sänkytouhut kuitenkin muissa sängyissä kuin Valkoisen talon makuukamarissa sijaitsevassa) on paljastettu jokseenkin laajalti jo monesti ja paljon aikaisemmin. Kommentoinkin tässä kirjoituksessani niiden sijaan <em>The Financial Times</em>in apulaispäätoimittajan ja kolumnistin Janan Ganeshin lehdessään 8.8.2018 esittämää huomionarvoista näkemystä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta Trumpin aikakaudella. Vailla yhtymäkohtia presidentin persoona ja hänen politiikkansa eivät tietenkään ole.</p><p>Ganesh piti vääränä näkemystä, että Trumpin politiikka olisi &rdquo;isolationismia&rdquo;, eristäytymistä ja vetäytymistä syrjään muusta maailmasta. Ganeshin perustelut kannalleen olivat päivänpoliittisia ja &rdquo;journalistisia&rdquo;, esimerkkejä Trumpin tempauksista ja puheista vaalikampanjan aikana ja vaalituksi tulon jälkeen. Puheitahan ei puutu ja tekojakin on alkanut kertyä.</p><p>Yhdysvalloissa on kyllä maan synnystä lähtien ollut varsin voimakas mielipidesuunta, joka on vierastanut sekaantumista muun maailman asioihin. Ensimmäinen presidentti George Washingtonkin siitä varoitti virkakautensa päättyessä. Asenteen juuret ovat historiassa: Amerikkaan muutti miljoonittain ihmisiä pakoon &rdquo;vanhan mantereen&rdquo; sotia ja sääty-yhteiskunnan eriarvoisuutta, ja sitä taustaa vasten halu pysyä omissa oloissaan oli luonnollista. Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet se oli vallitsevakin suuntaus, ja vielä 1930- ja 40-lukujen taitteessakin varsin voimakas, kun taitettiin peistä siitä, pitäisikö Yhdysvaltain liittyä mukaan toiseen maailmansotaan. Ilman Pearl Harboria suuntaus olisi voinut jopa voittaa, ja jos niin olisi käynyt, koko sota ja sen jälkeinen maailma olisi voinut muodostua hyvin toisen näköiseksi kuin se nykyäänkin vielä on.</p><p>Toisaalta Yhdysvalloissa on hyvin voimakas vastakkainen mielipidesuunta. Senkin juuret ovat historiassa: amerikkalaisille muodostui varhain käsitys maansa ainutlaatuisuudesta ja poikkeuksellisuudesta, ja myös tehtävästä levittää oman mallinsa mukaista demokratiaa kaikkialle maailmaan. Tämän rinnalle syntyi maan kasvettua taloudelliselta voimaltaan maailmanmahdiksi 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa myös reaalipoliittisiin näkökohtiin nojaava halu ja tarve puuttua muun maailman asioihin. Molempien maailmansotien kohdalla voidaan puhua kummastakin tekijästä samaan suuntaan vaikuttavina: Saksan (ja Japanin) maailmanvaltapyrkimysten muodostama uhka Yhdysvaltain asemalle ja totalitääristen järjestelmien uhka amerikkalaisten ihanteille.</p><p>Minua on tämän isolationismi- tai eristäytymistermin käyttö kaivellut laajemminkin, ei vain Yhdysvalloista käytettynä. &rdquo;Sisäänpäin kääntyminen&rdquo; on iskulause, jolla ei tarkoiteta vain sitä, mitä noiden sanojen merkitys kirjaimellisesti on, vaan rakennetaan vaikutelmaa arkuudesta, taantumuksellisuudesta, moukkamaisuudesta vastakohtana urbaanille, avoimmelle ja edistykselliselle maailmankäsitykselle (jota termin käyttäjä ja hänen hengenheimolaisensa tietenkin edustavat). Tämä leimaaminen ei rajoitu vain ulkopoliittiseen käyttäytymiseen, vaan on usein sisäpoliittista, vaikka viljellyt kielikuvat olisivatkin ulkopolitiikan piiriin kuuluvia.</p><p>Toisin sanoen, isolationalismi on usein leimaava ilmaisu, nenänvartta pitkin katsomisesta kertova viesti. Lievemmässä muodossaan se on patronisoivan, holhoavan hyväntahtoisuuden ilmaisu: joo joo, kyllähän me ymmärrämme teidän tuntemuksenne, mutta parempi antaa meidän viisaampien huolehtia tällaisista asioista. Tällaisen asenteen kohteet eivät ehkä harrasta kovin analyyttista ajattelua, vaan pikemminkin reagoivat tunteella, mutta heidän vainunsa on tarkka. Siksi heidän reaktionsa on voimakas, ja voimakkaasti torjuva.</p><p>Isolationismin vastakohta on englanniksi &rdquo;engagement&rdquo;, jota on vaikea kääntää tässä merkityksessä suomeksi (termillä on, kuten niin monella muullakin termillä, useita eri merkityksiä). &nbsp;WSOY:n Englanti-Suomi Suursanakirjan termille antamista käännöksistä parhaiten tässä tarkoitettua &rdquo;engagementia&rdquo; tuntuisi vastavan &rdquo;kytkentä&rdquo; tai &rdquo;kytkeytyminen&rdquo;. Kysehän tosiaan on siitä, että maa (tai mikä kulloinkin on kyseessä), kytkeytyy/on sidoksissa monin eri tavoin muuhun maailmaan. Eikä vain ole kytkeytynyt, vaan aktiivisesti pyrkii sellaisia kytköksiä ja sitoumuksia luomaan ja ylläpitämään.</p><p>Meillä vallitsee länsimaissa laajoissa piireissä idealisisoitu ja idealistinen käsitys siitä, mitä kaikkea tällainen ulkomaailmaan sidoksissa oleminen merkitsee ja mitä seurauksia sillä voi olla. Idealismi ilmenee edellä selostamassani suhtautumistavassa &rdquo;engagementin&rdquo; vastakohtaan, siis isolationismiin, mutta myös siinä, että kaiken sidoksellisuuden kuvitellaan olevan lähtökohtaisesti myönteistä, vain hyvää aiheuttavaa. Samantapainen suhtautuminen siis kuin &rdquo;interdependenssiin&rdquo;, keskinäisriippuvuuteen.</p><p>Myös väkivaltainen kanssakyminen, siis sota, alistaminen ja sorto, on kytkeytymistä ulkomaailmaan, sidosten luomista siihen. Keinot vain sotivat jyrkästi niitä ihanteita vastaan, joiden mukaisesti meillä oletetaan lähtökohtaisesti kansainvälisen järjestyksen rakentuvan, tai jos ei nyt rakentuvan vielä, niin kuitenkin sitten kun meidän ihanteemme väistämättä toteutuvat kaikkialla. Ehkäpä kannattaisi muistaa sekin, että &rdquo;rules of engagement&rdquo; tarkoittaa englannin kielellä sääntöjä, joiden nojalla taisteluun voi ryhtyä.</p><p>Lukiessani aikoinaan historioitsijoiden J. R. McNeill ja William H. McNeill kirjaa <em>The Human Web</em> teki minuun vaikutuksen heidän suorittamansa luokittelu eri imperiumien, suurten ja voimakkaiden valtioiden, kanssakäymistavoista muiden suhteen. Listalla figureerasi näkyvällä paikalla &rdquo;looting&rdquo;, ryöstely.</p><p>Järjestelmällinen ryöstäminen, ryöstöretkikuntien lähettäminen nimenomaan siinä tarkoituksessa liikkeelle lienee nykyään muiden väkivallan harjoittajien kuin valtioiden harrastus. Hienostuneempi taloudellinen riisto ei kuitenkaan ole ollut vierasta vielä äskettäisessä menneisyydessäkään. Hävinneen auttaminen jaloilleen ja sellaisen toiminnan näkeminen voittajan edun mukaisena on todella harvinaista; mieleen ei oikeastaan tule muita esimerkkejä kuin länsiliittoutuneiden &ndash; käytännössä Yhdysvaltojen &ndash; harjoittama politiikka toisen maailmansodan jälkeen, eikä tätä muuta muuksi se, että mukana oli myös reaalipoliittisia motiiveja (kommunismin leviämisen estäminen).</p><p>Ganeshin luonnehdinta Donald Trumpin harjoittamasta Yhdysvaltain ulkopolitiikasta on tosiaankin sattuva: kyse ei ole eristäytymisestä saati syrjään vetäytymisestä, ei edes siinä George Washingtonin julistamassa muodossa, että Yhdysvaltain olisi vältettävä sitoutumista ja sekaantumista vanhan maailman suurvaltojen liittokuntiin. Sen sijaan kyse on yhä enemmän epäluulon ja vihamielisyyden leimaamasta ja aggressiivisesta kanssakäymisestä. Kyllähän Trumpkin haluaa sitoumuksia, mutta erilaisia kuin edeltäjänsä: diilejä, joilla myydään Yhdysvaltain suojelua kovaan hintaan ymmärtämättä, että koko maailman turvallisuus on jo sinällään Yhdysvalloille hyödyllistä ja edullista.</p> Presidentti Donald Trumpin ympärillä riehuva myrsky sen kun vain kiihtyy, kuten olemme saaneet nähneet, kuulleet ja lukeneet niin amerikkalaisista kuin suomalaistakin tiedotusvälineistä viime päivinä. Mitään kovin uutta eivät uusimmatkaan paljastukset kuitenkaan tosiasiassa ole tuottaneet. Presidentin käyttäytyminen niin julkisuudessa kuin ilmeisesti yksityisesti makuukamaria myöten (varsinaiset sänkytouhut kuitenkin muissa sängyissä kuin Valkoisen talon makuukamarissa sijaitsevassa) on paljastettu jokseenkin laajalti jo monesti ja paljon aikaisemmin. Kommentoinkin tässä kirjoituksessani niiden sijaan The Financial Timesin apulaispäätoimittajan ja kolumnistin Janan Ganeshin lehdessään 8.8.2018 esittämää huomionarvoista näkemystä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta Trumpin aikakaudella. Vailla yhtymäkohtia presidentin persoona ja hänen politiikkansa eivät tietenkään ole.

Ganesh piti vääränä näkemystä, että Trumpin politiikka olisi ”isolationismia”, eristäytymistä ja vetäytymistä syrjään muusta maailmasta. Ganeshin perustelut kannalleen olivat päivänpoliittisia ja ”journalistisia”, esimerkkejä Trumpin tempauksista ja puheista vaalikampanjan aikana ja vaalituksi tulon jälkeen. Puheitahan ei puutu ja tekojakin on alkanut kertyä.

Yhdysvalloissa on kyllä maan synnystä lähtien ollut varsin voimakas mielipidesuunta, joka on vierastanut sekaantumista muun maailman asioihin. Ensimmäinen presidentti George Washingtonkin siitä varoitti virkakautensa päättyessä. Asenteen juuret ovat historiassa: Amerikkaan muutti miljoonittain ihmisiä pakoon ”vanhan mantereen” sotia ja sääty-yhteiskunnan eriarvoisuutta, ja sitä taustaa vasten halu pysyä omissa oloissaan oli luonnollista. Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet se oli vallitsevakin suuntaus, ja vielä 1930- ja 40-lukujen taitteessakin varsin voimakas, kun taitettiin peistä siitä, pitäisikö Yhdysvaltain liittyä mukaan toiseen maailmansotaan. Ilman Pearl Harboria suuntaus olisi voinut jopa voittaa, ja jos niin olisi käynyt, koko sota ja sen jälkeinen maailma olisi voinut muodostua hyvin toisen näköiseksi kuin se nykyäänkin vielä on.

Toisaalta Yhdysvalloissa on hyvin voimakas vastakkainen mielipidesuunta. Senkin juuret ovat historiassa: amerikkalaisille muodostui varhain käsitys maansa ainutlaatuisuudesta ja poikkeuksellisuudesta, ja myös tehtävästä levittää oman mallinsa mukaista demokratiaa kaikkialle maailmaan. Tämän rinnalle syntyi maan kasvettua taloudelliselta voimaltaan maailmanmahdiksi 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa myös reaalipoliittisiin näkökohtiin nojaava halu ja tarve puuttua muun maailman asioihin. Molempien maailmansotien kohdalla voidaan puhua kummastakin tekijästä samaan suuntaan vaikuttavina: Saksan (ja Japanin) maailmanvaltapyrkimysten muodostama uhka Yhdysvaltain asemalle ja totalitääristen järjestelmien uhka amerikkalaisten ihanteille.

Minua on tämän isolationismi- tai eristäytymistermin käyttö kaivellut laajemminkin, ei vain Yhdysvalloista käytettynä. ”Sisäänpäin kääntyminen” on iskulause, jolla ei tarkoiteta vain sitä, mitä noiden sanojen merkitys kirjaimellisesti on, vaan rakennetaan vaikutelmaa arkuudesta, taantumuksellisuudesta, moukkamaisuudesta vastakohtana urbaanille, avoimmelle ja edistykselliselle maailmankäsitykselle (jota termin käyttäjä ja hänen hengenheimolaisensa tietenkin edustavat). Tämä leimaaminen ei rajoitu vain ulkopoliittiseen käyttäytymiseen, vaan on usein sisäpoliittista, vaikka viljellyt kielikuvat olisivatkin ulkopolitiikan piiriin kuuluvia.

Toisin sanoen, isolationalismi on usein leimaava ilmaisu, nenänvartta pitkin katsomisesta kertova viesti. Lievemmässä muodossaan se on patronisoivan, holhoavan hyväntahtoisuuden ilmaisu: joo joo, kyllähän me ymmärrämme teidän tuntemuksenne, mutta parempi antaa meidän viisaampien huolehtia tällaisista asioista. Tällaisen asenteen kohteet eivät ehkä harrasta kovin analyyttista ajattelua, vaan pikemminkin reagoivat tunteella, mutta heidän vainunsa on tarkka. Siksi heidän reaktionsa on voimakas, ja voimakkaasti torjuva.

Isolationismin vastakohta on englanniksi ”engagement”, jota on vaikea kääntää tässä merkityksessä suomeksi (termillä on, kuten niin monella muullakin termillä, useita eri merkityksiä).  WSOY:n Englanti-Suomi Suursanakirjan termille antamista käännöksistä parhaiten tässä tarkoitettua ”engagementia” tuntuisi vastavan ”kytkentä” tai ”kytkeytyminen”. Kysehän tosiaan on siitä, että maa (tai mikä kulloinkin on kyseessä), kytkeytyy/on sidoksissa monin eri tavoin muuhun maailmaan. Eikä vain ole kytkeytynyt, vaan aktiivisesti pyrkii sellaisia kytköksiä ja sitoumuksia luomaan ja ylläpitämään.

Meillä vallitsee länsimaissa laajoissa piireissä idealisisoitu ja idealistinen käsitys siitä, mitä kaikkea tällainen ulkomaailmaan sidoksissa oleminen merkitsee ja mitä seurauksia sillä voi olla. Idealismi ilmenee edellä selostamassani suhtautumistavassa ”engagementin” vastakohtaan, siis isolationismiin, mutta myös siinä, että kaiken sidoksellisuuden kuvitellaan olevan lähtökohtaisesti myönteistä, vain hyvää aiheuttavaa. Samantapainen suhtautuminen siis kuin ”interdependenssiin”, keskinäisriippuvuuteen.

Myös väkivaltainen kanssakyminen, siis sota, alistaminen ja sorto, on kytkeytymistä ulkomaailmaan, sidosten luomista siihen. Keinot vain sotivat jyrkästi niitä ihanteita vastaan, joiden mukaisesti meillä oletetaan lähtökohtaisesti kansainvälisen järjestyksen rakentuvan, tai jos ei nyt rakentuvan vielä, niin kuitenkin sitten kun meidän ihanteemme väistämättä toteutuvat kaikkialla. Ehkäpä kannattaisi muistaa sekin, että ”rules of engagement” tarkoittaa englannin kielellä sääntöjä, joiden nojalla taisteluun voi ryhtyä.

Lukiessani aikoinaan historioitsijoiden J. R. McNeill ja William H. McNeill kirjaa The Human Web teki minuun vaikutuksen heidän suorittamansa luokittelu eri imperiumien, suurten ja voimakkaiden valtioiden, kanssakäymistavoista muiden suhteen. Listalla figureerasi näkyvällä paikalla ”looting”, ryöstely.

Järjestelmällinen ryöstäminen, ryöstöretkikuntien lähettäminen nimenomaan siinä tarkoituksessa liikkeelle lienee nykyään muiden väkivallan harjoittajien kuin valtioiden harrastus. Hienostuneempi taloudellinen riisto ei kuitenkaan ole ollut vierasta vielä äskettäisessä menneisyydessäkään. Hävinneen auttaminen jaloilleen ja sellaisen toiminnan näkeminen voittajan edun mukaisena on todella harvinaista; mieleen ei oikeastaan tule muita esimerkkejä kuin länsiliittoutuneiden – käytännössä Yhdysvaltojen – harjoittama politiikka toisen maailmansodan jälkeen, eikä tätä muuta muuksi se, että mukana oli myös reaalipoliittisia motiiveja (kommunismin leviämisen estäminen).

Ganeshin luonnehdinta Donald Trumpin harjoittamasta Yhdysvaltain ulkopolitiikasta on tosiaankin sattuva: kyse ei ole eristäytymisestä saati syrjään vetäytymisestä, ei edes siinä George Washingtonin julistamassa muodossa, että Yhdysvaltain olisi vältettävä sitoutumista ja sekaantumista vanhan maailman suurvaltojen liittokuntiin. Sen sijaan kyse on yhä enemmän epäluulon ja vihamielisyyden leimaamasta ja aggressiivisesta kanssakäymisestä. Kyllähän Trumpkin haluaa sitoumuksia, mutta erilaisia kuin edeltäjänsä: diilejä, joilla myydään Yhdysvaltain suojelua kovaan hintaan ymmärtämättä, että koko maailman turvallisuus on jo sinällään Yhdysvalloille hyödyllistä ja edullista.

]]>
11 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260587-onko-presidentti-trumpin-ulkopolitiikka-isolationismia-vai-jotain-muuta#comments Ulkomaat Isolationismi Trump Ulkopolitiikka Yhdysvallat Fri, 07 Sep 2018 07:24:00 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260587-onko-presidentti-trumpin-ulkopolitiikka-isolationismia-vai-jotain-muuta
Chemnitzissäkin tarvitaan vuoropuhelua http://noorakettunen2015.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260205-chemnitzissakin-tarvitaan-vuoropuhelua <p>Monet suomalaiset ovat seuranneet järkyttyneinä uutisia saksalaisen Chemnitzin kaupungin viime päivien tapahtumista. Äärioikeiston mielenosoittajat marssivat sunnuntaina ja maanantaina natsitervehdyksiä tehden ja hyökkäillen satunnaisten ulkomaalaisilta näyttävien ohikulkijoiden kimppuun. Maanantaina kaduilla oli jopa 5000 äärioikeiston mielenosoittajaa ja 2200 vastamielenosoittajaa. Ainakin kuusi ihmistä loukkaantui.</p><p>Äärioikeiston mielenosoitukset olivat kosto sunnuntaina tapahtuneesta puukotuksesta, jonka seurauksena yksi mies kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti. Poliisi on pidättänyt teosta syyrialaisen ja irakilaisen miehen.</p><p>Äärioikeiston nousu eri puolilla Eurooppaa, myös Suomessa, on aiheuttanut paitsi pelkoa myös hämmennystä. Miten tähän on tultu ja ennen kaikkea: miten tästä tilanteesta päästään eteenpäin? Jos Chemnitzissä alkanut koston kierre jatkuu, uhreja tulee olemaan paljon enemmän.</p><p>Monen saksalaisen mielestä Chemnitzin mielenosoituksiin olisi tarvittu paljon enemmän poliiseja takaamaan ihmisten turvallisuus. Poliisia paremmin yleistä turvallisuutta lisäisi ihmisten välinen luottamus, jota voidaan rakentaa vuoropuhelulla. Keiden välistä vuoropuhelua Chemnitzissä sitten tarvitaan? Perinteisessä journalismissa otettaisiin televisiostudioon edustaja molemmista &ldquo;leireistä&rdquo; eli äärioikeiston edustaja ja vastamielenosoittaja, jotka on helppo nähdä ääripäinä. Näin kuitenkin vain vahvistettaisiin käsitystä, että Chemnitz ja Saksa laajemminkin on jakautunut kahtia. Tilanne on paljon &nbsp;&nbsp;monimutkaisempi, eikä ihmisten näkemyksiä voi sijoittaa janalle, jonka toisessa päässä on jotakin ja toisessa jotakin toista.</p><p>Hedelmällisempää on tuoda esiin ihmisiä, joilla ei ole mustavalkoinen käsitys tilanteesta. Näin tekee esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Liina Kauhanen <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/29082018/art-2000005807124.html">ansiokkaassa jutussaan</a>, jossa hän haastattelee &ldquo;vihan kierteen&rdquo; hämmentämiä chemnitziläisiä. Heidän kauttaan avautuu tilanteen ja siihen johtaneiden syiden moninaisuus.</p><p>Yksi haastateltavista on Maxi Kupfer, jonka mielestä tilanteessa ei ole kyse mellakkapoliisien määrästä, vaan poliittisen järjestelmän ongelmista. Saksan on natsihistoriansa vuoksi pystyttävä keskustelemaan myös hyvin vaikeista asioista. &rdquo;Mitä tuolloin tapahtui, ei saa toistua. Äärioikeiston nousulle olisi pitänyt saada jo kauan aikaa sitten stoppi. Ei kukaan väitä, että dialogi olisi helppoa, mutta se on välttämätöntä.&rdquo;</p><p>Jutussa haastatellaan myös muun muassa Berit Richteriä, jonka mielestä tapahtumista oli vaikea saada kokonaiskuvaa, sillä niitä kuvailtiin hänen mielestään värittyneesti. Jutussa hän näyttää ystävältään saamaansa videota sunnuntain mielenosoituksesta ja kritisoi sitä, että myös poliisi provosoi toiminnallaan mielenosoittajia.&nbsp;</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10375821">Yle puolestaan haastatteli </a>Chemnitzin yliopiston politiikan tutkimuksen professoria Eric Linhartia, joka pitää nyt nähtyjä mielenosoituksia merkittävänä käänteenä Saksan poliittisessa ilmapiirissä. Hänen mukaansa &ldquo;kyseessä on ensimmäinen kerta, kun poliittisesti maltilliset ihmiset kävelevät rinta rinnan kadulla fasistien kanssa&rdquo;. Professorin mukaan äärioikeistolaisten ideologioiden entistä laajempi hyväksyminen kertoo osavaltioiden koulutuspolitiikan alasajosta: ihmiset eivät enää ymmärrä, minkä puolesta he marssivat. Juuri tämän vuoksi olisi tärkeää keskustella esimerkiksi Richterin kaltaisten ihmisten kanssa, jotka katsovat asiaa monesta näkökulmasta.</p><p>Toimittaja voi edistää vuoropuhelua jutuissaan esimerkiksi avaamalla jännitteitä: mikä on kenenkin mielestä ongelma, ja mikä on johtanut tilanteeseen. Chemnitzin tapauksessa syitä ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, DDR:n aiheuttama pettymys ja huoli poliisin toiminnasta mielenosoituksissa. Näiden aiheiden käsittely ottaa keskusteluun mukaan enemmän ihmisiä, joilla ei ole välttämättä vahvaa mielipidettä maahanmuutosta mutta kylläkin muita huolia ja pelkoja, jotka liittyvät Chemnitzin mielenosoituksiin.</p><p>Vuoropuhelua kaivataan myös Suomessa. Pari viikkoa sitten Turussa yritettiin surra Turun terroriteon uhreja. Tekijä oli tunnetusti ulkomaalainen, ja muistelemisen sijaan ihmiset alkoivat tapella keskenään siitä, oliko tapahtunut oikeastaan terroriteko ja kenellä on oikeus surra sitä, mistä <a href="http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4053814/Nakokulma+Turun+terroriisku+muistaako+joku">Turun Sanomien toimittaja Hannu Miettunen kirjoitti kolumnissaan</a>.</p><p>Toimittajilta vaaditaan avoimuutta ja herkkyyttä kohdata erilaisia ihmisiä sullomatta heitä samalla eri lokeroihin. Muutoin televisiossa, radiossa tai lehtien palstoilla nähdään taas yksi keskustelu, jossa haastateltavat puhuvat vuorotellen mutta eivät käy <strong>aitoa vuoropuhelua</strong>. Oikean asenteen lisäksi toimittajat tarvitsevat myös välineitä keskustelevien juttujen tekemiseen. Niitä saa esimerkiksi <a href="https://sovittelujournalismi.fi">Sovittelujournalismin käsikirjasta</a>.&nbsp;&nbsp;</p><p>Jos erimieliset ihmiset eivät opi kuuntelemaan, he vaientavat lopulta toisensa. Jännitteiden kärjistyminen väkivallaksi on todellinen uhka myös Suomessa, jos julkisessa keskustelussa vahvistetaan jatkuvasti mielikuvaa kahdesta ryhmästä, jotka kamppailevat toisiaan vastaan.</p><p>Hyvä uutinen on se, että myös me journalistit voimme omalla toiminnallamme viedä yhteiskuntaa moniäänisen keskustelun suuntaan.</p><p><em>Kirjoitus on aiemmin julkaistu Sopiva ry:n blogissa<a href="http://www.sopiva.org/blog/2018/08/30/blogi-chemnitzissakin-tarvitaan-vuoropuhelua/"> sopiva.org.</a></em></p> Monet suomalaiset ovat seuranneet järkyttyneinä uutisia saksalaisen Chemnitzin kaupungin viime päivien tapahtumista. Äärioikeiston mielenosoittajat marssivat sunnuntaina ja maanantaina natsitervehdyksiä tehden ja hyökkäillen satunnaisten ulkomaalaisilta näyttävien ohikulkijoiden kimppuun. Maanantaina kaduilla oli jopa 5000 äärioikeiston mielenosoittajaa ja 2200 vastamielenosoittajaa. Ainakin kuusi ihmistä loukkaantui.

Äärioikeiston mielenosoitukset olivat kosto sunnuntaina tapahtuneesta puukotuksesta, jonka seurauksena yksi mies kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti. Poliisi on pidättänyt teosta syyrialaisen ja irakilaisen miehen.

Äärioikeiston nousu eri puolilla Eurooppaa, myös Suomessa, on aiheuttanut paitsi pelkoa myös hämmennystä. Miten tähän on tultu ja ennen kaikkea: miten tästä tilanteesta päästään eteenpäin? Jos Chemnitzissä alkanut koston kierre jatkuu, uhreja tulee olemaan paljon enemmän.

Monen saksalaisen mielestä Chemnitzin mielenosoituksiin olisi tarvittu paljon enemmän poliiseja takaamaan ihmisten turvallisuus. Poliisia paremmin yleistä turvallisuutta lisäisi ihmisten välinen luottamus, jota voidaan rakentaa vuoropuhelulla. Keiden välistä vuoropuhelua Chemnitzissä sitten tarvitaan? Perinteisessä journalismissa otettaisiin televisiostudioon edustaja molemmista “leireistä” eli äärioikeiston edustaja ja vastamielenosoittaja, jotka on helppo nähdä ääripäinä. Näin kuitenkin vain vahvistettaisiin käsitystä, että Chemnitz ja Saksa laajemminkin on jakautunut kahtia. Tilanne on paljon   monimutkaisempi, eikä ihmisten näkemyksiä voi sijoittaa janalle, jonka toisessa päässä on jotakin ja toisessa jotakin toista.

Hedelmällisempää on tuoda esiin ihmisiä, joilla ei ole mustavalkoinen käsitys tilanteesta. Näin tekee esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Liina Kauhanen ansiokkaassa jutussaan, jossa hän haastattelee “vihan kierteen” hämmentämiä chemnitziläisiä. Heidän kauttaan avautuu tilanteen ja siihen johtaneiden syiden moninaisuus.

Yksi haastateltavista on Maxi Kupfer, jonka mielestä tilanteessa ei ole kyse mellakkapoliisien määrästä, vaan poliittisen järjestelmän ongelmista. Saksan on natsihistoriansa vuoksi pystyttävä keskustelemaan myös hyvin vaikeista asioista. ”Mitä tuolloin tapahtui, ei saa toistua. Äärioikeiston nousulle olisi pitänyt saada jo kauan aikaa sitten stoppi. Ei kukaan väitä, että dialogi olisi helppoa, mutta se on välttämätöntä.”

Jutussa haastatellaan myös muun muassa Berit Richteriä, jonka mielestä tapahtumista oli vaikea saada kokonaiskuvaa, sillä niitä kuvailtiin hänen mielestään värittyneesti. Jutussa hän näyttää ystävältään saamaansa videota sunnuntain mielenosoituksesta ja kritisoi sitä, että myös poliisi provosoi toiminnallaan mielenosoittajia. 

Yle puolestaan haastatteli Chemnitzin yliopiston politiikan tutkimuksen professoria Eric Linhartia, joka pitää nyt nähtyjä mielenosoituksia merkittävänä käänteenä Saksan poliittisessa ilmapiirissä. Hänen mukaansa “kyseessä on ensimmäinen kerta, kun poliittisesti maltilliset ihmiset kävelevät rinta rinnan kadulla fasistien kanssa”. Professorin mukaan äärioikeistolaisten ideologioiden entistä laajempi hyväksyminen kertoo osavaltioiden koulutuspolitiikan alasajosta: ihmiset eivät enää ymmärrä, minkä puolesta he marssivat. Juuri tämän vuoksi olisi tärkeää keskustella esimerkiksi Richterin kaltaisten ihmisten kanssa, jotka katsovat asiaa monesta näkökulmasta.

Toimittaja voi edistää vuoropuhelua jutuissaan esimerkiksi avaamalla jännitteitä: mikä on kenenkin mielestä ongelma, ja mikä on johtanut tilanteeseen. Chemnitzin tapauksessa syitä ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, DDR:n aiheuttama pettymys ja huoli poliisin toiminnasta mielenosoituksissa. Näiden aiheiden käsittely ottaa keskusteluun mukaan enemmän ihmisiä, joilla ei ole välttämättä vahvaa mielipidettä maahanmuutosta mutta kylläkin muita huolia ja pelkoja, jotka liittyvät Chemnitzin mielenosoituksiin.

Vuoropuhelua kaivataan myös Suomessa. Pari viikkoa sitten Turussa yritettiin surra Turun terroriteon uhreja. Tekijä oli tunnetusti ulkomaalainen, ja muistelemisen sijaan ihmiset alkoivat tapella keskenään siitä, oliko tapahtunut oikeastaan terroriteko ja kenellä on oikeus surra sitä, mistä Turun Sanomien toimittaja Hannu Miettunen kirjoitti kolumnissaan.

Toimittajilta vaaditaan avoimuutta ja herkkyyttä kohdata erilaisia ihmisiä sullomatta heitä samalla eri lokeroihin. Muutoin televisiossa, radiossa tai lehtien palstoilla nähdään taas yksi keskustelu, jossa haastateltavat puhuvat vuorotellen mutta eivät käy aitoa vuoropuhelua. Oikean asenteen lisäksi toimittajat tarvitsevat myös välineitä keskustelevien juttujen tekemiseen. Niitä saa esimerkiksi Sovittelujournalismin käsikirjasta.  

Jos erimieliset ihmiset eivät opi kuuntelemaan, he vaientavat lopulta toisensa. Jännitteiden kärjistyminen väkivallaksi on todellinen uhka myös Suomessa, jos julkisessa keskustelussa vahvistetaan jatkuvasti mielikuvaa kahdesta ryhmästä, jotka kamppailevat toisiaan vastaan.

Hyvä uutinen on se, että myös me journalistit voimme omalla toiminnallamme viedä yhteiskuntaa moniäänisen keskustelun suuntaan.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Sopiva ry:n blogissa sopiva.org.

]]>
113 http://noorakettunen2015.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260205-chemnitzissakin-tarvitaan-vuoropuhelua#comments Ulkomaat Äärioikeiston nousu Euroopassa Hyvä journalismi Maahanmuutto Saksassa Mielenosoitukset Turun terroriteko Thu, 30 Aug 2018 09:53:57 +0000 Noora Kettunen http://noorakettunen2015.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260205-chemnitzissakin-tarvitaan-vuoropuhelua
Mahdollisuudesta uhaksi http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260114-mahdollisuudesta-uhaksi <p>Viimeisessä <em>The Economistissa</em> käsitellään laajasti kansainvälistä muuttoliikettä. Lehti toteaa jälleen kerran ihmisten vapaan liikkuvuuden olevan valtaosaltaan eduksi sekä muuttajille että heidän lähtö- ja tulomailleen. Tulossa olevan Michael Clemensin kirjan (The Walls of Nations, Columbia University Press) laskelmien mukaan vapaan muuttoliikkeen ansiosta maailmantalous voisi kasvaa jopa kaksi kertaa suuremmaksi kuin nykyisten rajoitusten voimassaollessa (ks. <a href="https://www.economist.com/briefing/2018/08/25/governments-need-better-ways-to-manage-migration">linkki</a>).</p><p>Silti maahanmuuttoa vastustetaan rajusti muun muassa Donald Trumpin Yhdysvalloissa, Brexitin puolesta äänestäneessä Britanniassa, monissa keskisen Itä-Euroopan entisissä kansandemokratioissa ja nykyään myös Pohjoismaissa. Väestöjensä nopeasta ikääntymisestä kärsivissä Japanissa ja Kiinassa suhtaudutaan nuivasti ajatukseen oman yhteiskunnan muuttumisesta oleellisesti nykyistä monikulttuurisemmaksi. Esimerkiksi Kiinassa maahanmuuton lisäämisen sijasta on ehdotettu uuden lapsettomuusveron säätämistä rangaistuksena lapsenteosta pidättyville.</p><p>Maahanmuuttoa vastustetaan monista syistä. Puolalainen Witold Zablowski on äskettäin julkaissut kirjan <em>Dancing Bears: True Stories of People Nostalgic for Life Under Tyranny</em> (Penguin 2018). Kirja alkaa kuvauksella Bulgariaan perustetusta tarhasta, jossa yritetään totuttaa sirkuseläimiksi kasvatettuja karhuja normaaliin elämään. Ponnisteluista huolimatta karhut ovat niin vieraantuneet alkuperäisistä vaistoistaan, että niitä ei milloinkaan voida enää palauttaa takaisin luontoon. Sama pätee kirjailijan mukaan moniin jälkikommunistisissa yhteiskunnissa eläviin ihmisiin: totuttuaan elämään suunnitelmatalouksissa heidän on tavattoman vaikea sopeutua vapaampiin oloihin, joihin liittyy myös lisääntyvä vuorovaikutus toisenlaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa (ks. <a href="https://www.nybooks.com/articles/2018/07/19/soviet-nostalgia-dancing-in-chains/">linkki</a>).</p><p>Eräs seuraus entisten kansandemokratioiden traumaattisesta nykytodellisuudesta on alueen väestön nopea väheneminen, joka leikkaa ratkaisevasti myös talouden kehitysnäkymiä. Financial Times esittää arvioita, joiden mukaan neljän Visegrad-maan &ndash; Puolan, Unkarin, Tshekin ja Slovakian &ndash; yhteenlaskettu väkiluku putoaa viimevuotisesta 64 miljoonasta runsaaseen 55 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Jo nyt monet alueella toimivista yrityksistä kärsivät vakavista työvoiman saantivaikeuksista ja suunnittelevat siksi toimintojensa siirtämistä muualle. Silti esimerkiksi Unkarin pääministeri Viktor Orbán pysyy lujana todeten, että maahanmuuttoa ei käytetä ratkaisuna tähän ongelmaan (ks. <a href="https://www.ft.com/content/21c2d25e-a0ba-11e8-85da-eeb7a9ce36e4">linkki</a>).</p><p>Keskiseen itä-Eurooppaan verrattuna hyvin erilainen tilanne vallitsee Kanadassa. Valtaosaltaan siirtolaisten asuttaman maan nykyisestä 36-miljoonaisesta väestöstä yhdeksän kymmenesosaa on keskittynyt Yhdysvaltojen rajan lähelle sijoittuvaan kymmenesosaan maan pinta-alasta. Kanada suhtautuu paljon muita maita vieraanvaraisemmin uusiin maahanmuuttajiin, ja monet keskeiset vaikuttajat ovat asettuneet tukemaan uutta &rdquo;Century Initiative&rdquo; -nimistä kampanjaa. Se visioi maan väkiluvun kasvattamista sataan miljoonaan kuluvan vuosisadan loppuun mennessä. Tuolloin maa tulisi olemaan todellinen taloudellinen jättiläinen esimerkiksi Visegrad-maihin tai Pohjoismaihin verrattuna (ks. <a href="https://www.nybooks.com/articles/2018/07/19/oh-canada/">linkki</a>). &nbsp;&nbsp;</p><p>The Economist ei tällaisista näkymistä huolimatta erityisemmin ihmettele, miksi kansainvälinen muuttoliike on muuttunut jopa edistyksellisyydestään tunnetuissa Pohjoismaissa niin suureksi ongelmaksi. Taustalla on esimerkiksi se, miten häikäilemättömästi ihmisiä nykyisin ajetaan pois kotiseuduiltaan ja heidän turvapaikan tarpeitaan käytetään poliittisen vaikuttamisen välineenä. Muuttoliikkeeseen liittyy paljon ihmiskauppaa ja pyrkimyksiä käyttää turvapaikanhakijan statusta hyväksi silloinkin kun sille ei ole tosiasiallisia perusteita. Vastaanottajamaat menettelevät usein epärationaalisesti pakottaessaan tulijat pitkiksi ajoiksi lähes täydelliseen toimettomuuteen, ja samalla muuttoliikeen hallinnassa tarvittavat resurssit karkaavat herkästi hallinnasta. Seurauksena on kaikkien osapuolten turhautuminen tavalla, joka aiheuttaa monenlaisia tragedioita ja jonka poliittiset vaikutukset näkyvät maahanmuuttoa vastustavien liikkeiden kannatuksen kasvuna.</p><p>Eli vaikka normaalioloissa tapahtuva kohtuumittainen kansainvälinen liikkuvuus olisi kaikille eduksi, nyt lapsi on menossa pesuveden mukana.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimeisessä The Economistissa käsitellään laajasti kansainvälistä muuttoliikettä. Lehti toteaa jälleen kerran ihmisten vapaan liikkuvuuden olevan valtaosaltaan eduksi sekä muuttajille että heidän lähtö- ja tulomailleen. Tulossa olevan Michael Clemensin kirjan (The Walls of Nations, Columbia University Press) laskelmien mukaan vapaan muuttoliikkeen ansiosta maailmantalous voisi kasvaa jopa kaksi kertaa suuremmaksi kuin nykyisten rajoitusten voimassaollessa (ks. linkki).

Silti maahanmuuttoa vastustetaan rajusti muun muassa Donald Trumpin Yhdysvalloissa, Brexitin puolesta äänestäneessä Britanniassa, monissa keskisen Itä-Euroopan entisissä kansandemokratioissa ja nykyään myös Pohjoismaissa. Väestöjensä nopeasta ikääntymisestä kärsivissä Japanissa ja Kiinassa suhtaudutaan nuivasti ajatukseen oman yhteiskunnan muuttumisesta oleellisesti nykyistä monikulttuurisemmaksi. Esimerkiksi Kiinassa maahanmuuton lisäämisen sijasta on ehdotettu uuden lapsettomuusveron säätämistä rangaistuksena lapsenteosta pidättyville.

Maahanmuuttoa vastustetaan monista syistä. Puolalainen Witold Zablowski on äskettäin julkaissut kirjan Dancing Bears: True Stories of People Nostalgic for Life Under Tyranny (Penguin 2018). Kirja alkaa kuvauksella Bulgariaan perustetusta tarhasta, jossa yritetään totuttaa sirkuseläimiksi kasvatettuja karhuja normaaliin elämään. Ponnisteluista huolimatta karhut ovat niin vieraantuneet alkuperäisistä vaistoistaan, että niitä ei milloinkaan voida enää palauttaa takaisin luontoon. Sama pätee kirjailijan mukaan moniin jälkikommunistisissa yhteiskunnissa eläviin ihmisiin: totuttuaan elämään suunnitelmatalouksissa heidän on tavattoman vaikea sopeutua vapaampiin oloihin, joihin liittyy myös lisääntyvä vuorovaikutus toisenlaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa (ks. linkki).

Eräs seuraus entisten kansandemokratioiden traumaattisesta nykytodellisuudesta on alueen väestön nopea väheneminen, joka leikkaa ratkaisevasti myös talouden kehitysnäkymiä. Financial Times esittää arvioita, joiden mukaan neljän Visegrad-maan – Puolan, Unkarin, Tshekin ja Slovakian – yhteenlaskettu väkiluku putoaa viimevuotisesta 64 miljoonasta runsaaseen 55 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Jo nyt monet alueella toimivista yrityksistä kärsivät vakavista työvoiman saantivaikeuksista ja suunnittelevat siksi toimintojensa siirtämistä muualle. Silti esimerkiksi Unkarin pääministeri Viktor Orbán pysyy lujana todeten, että maahanmuuttoa ei käytetä ratkaisuna tähän ongelmaan (ks. linkki).

Keskiseen itä-Eurooppaan verrattuna hyvin erilainen tilanne vallitsee Kanadassa. Valtaosaltaan siirtolaisten asuttaman maan nykyisestä 36-miljoonaisesta väestöstä yhdeksän kymmenesosaa on keskittynyt Yhdysvaltojen rajan lähelle sijoittuvaan kymmenesosaan maan pinta-alasta. Kanada suhtautuu paljon muita maita vieraanvaraisemmin uusiin maahanmuuttajiin, ja monet keskeiset vaikuttajat ovat asettuneet tukemaan uutta ”Century Initiative” -nimistä kampanjaa. Se visioi maan väkiluvun kasvattamista sataan miljoonaan kuluvan vuosisadan loppuun mennessä. Tuolloin maa tulisi olemaan todellinen taloudellinen jättiläinen esimerkiksi Visegrad-maihin tai Pohjoismaihin verrattuna (ks. linkki).   

The Economist ei tällaisista näkymistä huolimatta erityisemmin ihmettele, miksi kansainvälinen muuttoliike on muuttunut jopa edistyksellisyydestään tunnetuissa Pohjoismaissa niin suureksi ongelmaksi. Taustalla on esimerkiksi se, miten häikäilemättömästi ihmisiä nykyisin ajetaan pois kotiseuduiltaan ja heidän turvapaikan tarpeitaan käytetään poliittisen vaikuttamisen välineenä. Muuttoliikkeeseen liittyy paljon ihmiskauppaa ja pyrkimyksiä käyttää turvapaikanhakijan statusta hyväksi silloinkin kun sille ei ole tosiasiallisia perusteita. Vastaanottajamaat menettelevät usein epärationaalisesti pakottaessaan tulijat pitkiksi ajoiksi lähes täydelliseen toimettomuuteen, ja samalla muuttoliikeen hallinnassa tarvittavat resurssit karkaavat herkästi hallinnasta. Seurauksena on kaikkien osapuolten turhautuminen tavalla, joka aiheuttaa monenlaisia tragedioita ja jonka poliittiset vaikutukset näkyvät maahanmuuttoa vastustavien liikkeiden kannatuksen kasvuna.

Eli vaikka normaalioloissa tapahtuva kohtuumittainen kansainvälinen liikkuvuus olisi kaikille eduksi, nyt lapsi on menossa pesuveden mukana.

]]>
22 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260114-mahdollisuudesta-uhaksi#comments Ulkomaat Kansainvaellukset Talouskasvu Turvapaikkapolitiikka Tue, 28 Aug 2018 12:01:37 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260114-mahdollisuudesta-uhaksi
SD vaatii äänioikeutta pois kymmeniltätuhansilta ruotsinsuomalaisilta http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259893-sd-vaatii-aanioikeutta-pois-kymmeniltatuhansilta-ruotsinsuomalaisilta <p>Uusnatsiliikkeestä alkunsa saanut ruotsidemokraatit-puolue (Sverigedemokraterna, SD) vaatii äänioikeutta pois kaksoiskansalaisilta ja kaksoiskansalaisuuden kieltämistä Ruotsissa. Gallupit ennustavat ruotsidemokraateille lähes 20 prosentin kannatusta Ruotsin parlamenttivaaleissa, jotka pidetään reilun parin viikon päästä.</p><p>Ruotsissa asuu &quot;ainakin&quot; 109.000 Suomen kansalaista Hesarin mukaan. Tarkkaan ei tiedetä, kuinka moni heistä on myös Ruotsin kansalainen. Ruotsidemokraattien vaaliohjelmassa vaaditaan kaksoiskansalaisuuden kieltämistä.&nbsp;Ruotsinsuomalaisen keskusliiton puheenjohtaja&nbsp; Voitto Visuri arvioi Hesarille, että kaksoiskansalaisuuden poistaminen koskisi &quot;luultavasti kymmeniätuhansia.&quot;</p><p>Ruotsidemokraattien johtotehtävissä ja ehdokaslistoilla on ollut jonkun verran ruotsinsuomalaisia. Aiemmissa vaaleissa ruotsidemokraattien vaalilistoilla on ollut henkilöitä, joilta puolue on vaatinut äänioikeutta poistettavaksi. Nämä eivät ehkä ole niitä kuusen kirkkaimpia kynttilöitä.</p><p>&quot;Paljonhan heidän politiikassaan on kyse ajatuksesta &acute;yksi kieli, yksi maa, yksi uskonto&acute;&quot; sanoo&nbsp; Visuri Hesarille. Kaksoiskansalaisuus ei sovi totalitarismiin, siksipä kaksoiskansalaisia ovat kotimaassa vainoamassa persut ja sinisiin loikannut puolustusministeri Jussi Niinistö,</p><p><a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005799531.html" title="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005799531.html">https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005799531.html</a></p> Uusnatsiliikkeestä alkunsa saanut ruotsidemokraatit-puolue (Sverigedemokraterna, SD) vaatii äänioikeutta pois kaksoiskansalaisilta ja kaksoiskansalaisuuden kieltämistä Ruotsissa. Gallupit ennustavat ruotsidemokraateille lähes 20 prosentin kannatusta Ruotsin parlamenttivaaleissa, jotka pidetään reilun parin viikon päästä.

Ruotsissa asuu "ainakin" 109.000 Suomen kansalaista Hesarin mukaan. Tarkkaan ei tiedetä, kuinka moni heistä on myös Ruotsin kansalainen. Ruotsidemokraattien vaaliohjelmassa vaaditaan kaksoiskansalaisuuden kieltämistä. Ruotsinsuomalaisen keskusliiton puheenjohtaja  Voitto Visuri arvioi Hesarille, että kaksoiskansalaisuuden poistaminen koskisi "luultavasti kymmeniätuhansia."

Ruotsidemokraattien johtotehtävissä ja ehdokaslistoilla on ollut jonkun verran ruotsinsuomalaisia. Aiemmissa vaaleissa ruotsidemokraattien vaalilistoilla on ollut henkilöitä, joilta puolue on vaatinut äänioikeutta poistettavaksi. Nämä eivät ehkä ole niitä kuusen kirkkaimpia kynttilöitä.

"Paljonhan heidän politiikassaan on kyse ajatuksesta ´yksi kieli, yksi maa, yksi uskonto´" sanoo  Visuri Hesarille. Kaksoiskansalaisuus ei sovi totalitarismiin, siksipä kaksoiskansalaisia ovat kotimaassa vainoamassa persut ja sinisiin loikannut puolustusministeri Jussi Niinistö,

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005799531.html

]]>
80 http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259893-sd-vaatii-aanioikeutta-pois-kymmeniltatuhansilta-ruotsinsuomalaisilta#comments Ulkomaat Ruotsidemokraatit Ruotsinsuomalaiset Thu, 23 Aug 2018 08:56:40 +0000 Jouni Snellman http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259893-sd-vaatii-aanioikeutta-pois-kymmeniltatuhansilta-ruotsinsuomalaisilta
Rajat kiinni -porukka ei tunne armoa http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259806-rajat-kiinni-porukka-ei-tunne-armoa <p>Viime viikonlopuna Latinalaisen Amerikan maissa moni heräsi uuteen tilanteeseen, jonka kuviteltiin olevan mahdollista vain niin sanotuissa kehittyneissä maissa. Se uusi tilanne on &rdquo;Rajat kiinni&rdquo; -liikkeen kaltaisen liikkeen esiille tuleminen Costa Ricassa ja Brasiliassa.</p><p>Jo useiden kuukausien aikana Venezuelasta on virrannut ihmisiä ulkomaille. Suurempien venezuelalaisten joukkojen vastaanottajamaat ovat olleet naapurimaat Kolumbia ja Panama. Moni venezuelalainen on kuitenkin lähtenyt Brasilian asti. Venezuelalaiset pakenevat presidentti Nicolás Maduron kurjistavaa politiikkaa. Kannattaa katsoa Ylen toimittaja Petri Pesosen dokumentti Venezuelasta, jotta voi ymmärtää miksi moni lähtee Venezuelasta. Monille jääminen merkitsee kuolemaa.</p><p>Viime viikonloppuna Brasiliassa <a href="https://www.bbc.com/mundo/media-45240033">Pacaraimassa sytytettiin telttoja,</a> joihin venezuelalaiset turvapaikanhakijat olivat majoittuneet. Vihaiset brasilialaiset kehottivat venezuelalaisia poistumaan maasta &rdquo;isänmaallisilla&rdquo; iskulauseilla.</p><p>Niitä &rdquo;Pois maastamme huutoja&rdquo; kuultiin myös San Josén keskustassa Costa Ricassa. Useiden vuosien aikana La Merced (Armo -niminen puisto) on ollut nicaragualaisten maahanmuuttajien kokoontumispaikka. Nicaragualaiset ovast saapuneet vuosittain Costa Ricaan työskentelemään erityisesti sisäkköinä ja maataloustöissä, mutta myös korkeasti koulutetuissa työpaikoissa. Huhtikuusta lähtien Ortegan hallinto on sortanut eri mieltä olevia nicaragualaisia, samalla lailla kuin Venezuelan Maduron hallinto sortaa eri mieltä olevia venezuelalaisia. Moni nuori, joka taisteli useiden päivien aikana Ortegaa vastaan on kuollut, haavoittunut tai pidätetty, ja moni on yhä kadoksissa. Vainot jatkuvat. Monille nicaragualaisille nuorille ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin paeta Ortegan terroria. Monilla ei ole rahaa lähteä Espanjaan tai Yhdysvaltoihin, ja pitkän ja varallisen kävelymatkan jälkeen he pääsevät turvaan Costa Ricaan, jossa nicaragualaisia on aina otettu avosylin vastaan. Tällä hetkellä Costa Ricassa on 18 000 nicaragualaista turvapaikanhakijaa. Viime lauantaina San Josén kaduilla ja La Merced -puistossa nähtiin toisenlaisia costaricalaisia. Vihaiset nuoret, etupäässä nuoret miehet osoittivat raivoisasti mieltään, käskien nicaragualaisia poistumaan Costa Ricasta. Katsoin videoista costaricalaisten nuorten haastatteluja, joissa he perustelivat kuin Suomen Rajat kiinni -liikkeen jäsenet miksi olivat vihaisia. Nämä nuoret puhuivat hallitsemattomasta maahanmuutosta, Costa Rica vain costaricalaisille, jne.</p><p>Costa Rican poliisit pidättivät 44 henkilöä ja takavarikoivat mielenosoittajilta puukkoja, vesureita, pesapallomailoja ja jopa molotoveja. Uutisten perusteella tilanne oli paha.</p><p>Costa Rican hallitus ja jopa presidentti heti tekivät selväksi kantansa Costa Ricasta avoimena, ystävällisenä maana, joka niin hyvissä kuin huonoissa hetkissä on kulkenut Nicaraguan rinnalla maiden historian aikana.</p><p>Costa Ricassa ja myös Brasiliassa epäillään, että kiihkomieliset mielenilmaukset oli masinoitu ulkomailta (mahdollisesti Nicaraguasta ja Venezuelasta) käsin. Costa Ricassa kutsu mielenilmauksiin oli lähtenyt liikkeelle somesta, jossa oli julkaistu vanhoja kuvia nicaragualaisten tekemistä rikoksista. Costa Ricassa oli esimerkiksi väitetty, että nicaragualaiset olivat polttaneet Costa Rican lipun. On epäilty, että temppu olisi Ortegan kannattajien tekemä tai että se oli valeuutinen. Costaricalaisen La Nación -lehden mukaan viime viikolla oli ainakin 6 valeuutista nicaragualaisista eri sosialisisssa medioissa ja niiden perusteella mielipiteitä manipuloitiin.</p><p>Luottamus naapurimaiden kansalaisten välillä on kärsinyt kolahduksen, mutta armaasti järkevät henkilöt pystyvät katsomaan huutoja pidemmälle. Onhan se kurjaa, ettei edes ulkomailla olla turvassa hirmuhallinnon sortotoimista. Eilen nähtiin useissa costaricalaisissa kaupungeissa costaricalaisten vieraanvaraisuutta hädässä olevia nicaragualaisia kohtaan, ja on muisteltu, kuinka costaricalaiset esimerkiksi saapuivat satoja vuosia sitten opiskelemaan Leónin yliopistoon, koska Costa Ricassa ei sellaisia yliopistoja ollut.</p><p>Nicaragua ja Venezuelan kriisit ovat alueellisia ja pakolaisten tulo lisää haasteita yhteiskunnalle. Ei unohdeta, että haasteita lisäävät myös omat kansalaiset.</p><p>Nicaraguan kriisin alussa ihmettelin sitä hitautta, jolla Ortegan hallinnon aiheuttamaan kriisiin reagoitiin. Nyt ongelmat lisääntyvät, ja kohta nicaragualaiset eivät lähde maasta väkivallan takia vaan siksi, ettei heillä ole työtä ja ruokaa, kuten kansalaiset Venezuelassa.</p> Viime viikonlopuna Latinalaisen Amerikan maissa moni heräsi uuteen tilanteeseen, jonka kuviteltiin olevan mahdollista vain niin sanotuissa kehittyneissä maissa. Se uusi tilanne on ”Rajat kiinni” -liikkeen kaltaisen liikkeen esiille tuleminen Costa Ricassa ja Brasiliassa.

Jo useiden kuukausien aikana Venezuelasta on virrannut ihmisiä ulkomaille. Suurempien venezuelalaisten joukkojen vastaanottajamaat ovat olleet naapurimaat Kolumbia ja Panama. Moni venezuelalainen on kuitenkin lähtenyt Brasilian asti. Venezuelalaiset pakenevat presidentti Nicolás Maduron kurjistavaa politiikkaa. Kannattaa katsoa Ylen toimittaja Petri Pesosen dokumentti Venezuelasta, jotta voi ymmärtää miksi moni lähtee Venezuelasta. Monille jääminen merkitsee kuolemaa.

Viime viikonloppuna Brasiliassa Pacaraimassa sytytettiin telttoja, joihin venezuelalaiset turvapaikanhakijat olivat majoittuneet. Vihaiset brasilialaiset kehottivat venezuelalaisia poistumaan maasta ”isänmaallisilla” iskulauseilla.

Niitä ”Pois maastamme huutoja” kuultiin myös San Josén keskustassa Costa Ricassa. Useiden vuosien aikana La Merced (Armo -niminen puisto) on ollut nicaragualaisten maahanmuuttajien kokoontumispaikka. Nicaragualaiset ovast saapuneet vuosittain Costa Ricaan työskentelemään erityisesti sisäkköinä ja maataloustöissä, mutta myös korkeasti koulutetuissa työpaikoissa. Huhtikuusta lähtien Ortegan hallinto on sortanut eri mieltä olevia nicaragualaisia, samalla lailla kuin Venezuelan Maduron hallinto sortaa eri mieltä olevia venezuelalaisia. Moni nuori, joka taisteli useiden päivien aikana Ortegaa vastaan on kuollut, haavoittunut tai pidätetty, ja moni on yhä kadoksissa. Vainot jatkuvat. Monille nicaragualaisille nuorille ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin paeta Ortegan terroria. Monilla ei ole rahaa lähteä Espanjaan tai Yhdysvaltoihin, ja pitkän ja varallisen kävelymatkan jälkeen he pääsevät turvaan Costa Ricaan, jossa nicaragualaisia on aina otettu avosylin vastaan. Tällä hetkellä Costa Ricassa on 18 000 nicaragualaista turvapaikanhakijaa. Viime lauantaina San Josén kaduilla ja La Merced -puistossa nähtiin toisenlaisia costaricalaisia. Vihaiset nuoret, etupäässä nuoret miehet osoittivat raivoisasti mieltään, käskien nicaragualaisia poistumaan Costa Ricasta. Katsoin videoista costaricalaisten nuorten haastatteluja, joissa he perustelivat kuin Suomen Rajat kiinni -liikkeen jäsenet miksi olivat vihaisia. Nämä nuoret puhuivat hallitsemattomasta maahanmuutosta, Costa Rica vain costaricalaisille, jne.

Costa Rican poliisit pidättivät 44 henkilöä ja takavarikoivat mielenosoittajilta puukkoja, vesureita, pesapallomailoja ja jopa molotoveja. Uutisten perusteella tilanne oli paha.

Costa Rican hallitus ja jopa presidentti heti tekivät selväksi kantansa Costa Ricasta avoimena, ystävällisenä maana, joka niin hyvissä kuin huonoissa hetkissä on kulkenut Nicaraguan rinnalla maiden historian aikana.

Costa Ricassa ja myös Brasiliassa epäillään, että kiihkomieliset mielenilmaukset oli masinoitu ulkomailta (mahdollisesti Nicaraguasta ja Venezuelasta) käsin. Costa Ricassa kutsu mielenilmauksiin oli lähtenyt liikkeelle somesta, jossa oli julkaistu vanhoja kuvia nicaragualaisten tekemistä rikoksista. Costa Ricassa oli esimerkiksi väitetty, että nicaragualaiset olivat polttaneet Costa Rican lipun. On epäilty, että temppu olisi Ortegan kannattajien tekemä tai että se oli valeuutinen. Costaricalaisen La Nación -lehden mukaan viime viikolla oli ainakin 6 valeuutista nicaragualaisista eri sosialisisssa medioissa ja niiden perusteella mielipiteitä manipuloitiin.

Luottamus naapurimaiden kansalaisten välillä on kärsinyt kolahduksen, mutta armaasti järkevät henkilöt pystyvät katsomaan huutoja pidemmälle. Onhan se kurjaa, ettei edes ulkomailla olla turvassa hirmuhallinnon sortotoimista. Eilen nähtiin useissa costaricalaisissa kaupungeissa costaricalaisten vieraanvaraisuutta hädässä olevia nicaragualaisia kohtaan, ja on muisteltu, kuinka costaricalaiset esimerkiksi saapuivat satoja vuosia sitten opiskelemaan Leónin yliopistoon, koska Costa Ricassa ei sellaisia yliopistoja ollut.

Nicaragua ja Venezuelan kriisit ovat alueellisia ja pakolaisten tulo lisää haasteita yhteiskunnalle. Ei unohdeta, että haasteita lisäävät myös omat kansalaiset.

Nicaraguan kriisin alussa ihmettelin sitä hitautta, jolla Ortegan hallinnon aiheuttamaan kriisiin reagoitiin. Nyt ongelmat lisääntyvät, ja kohta nicaragualaiset eivät lähde maasta väkivallan takia vaan siksi, ettei heillä ole työtä ja ruokaa, kuten kansalaiset Venezuelassa.

]]>
17 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259806-rajat-kiinni-porukka-ei-tunne-armoa#comments Ulkomaat Brasilia Costa Rica Maahanmuutto Nicaragua Turvapaikkanhakijat Tue, 21 Aug 2018 15:22:17 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259806-rajat-kiinni-porukka-ei-tunne-armoa
Spetsnaz-joukoilla oli avainrooli Tšekkoslovakian kaappaamisessa http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259737-spetsnaz-joukoilla-oli-avainrooli-tsekkoslovakian-kaappaamisessa <p>&nbsp;</p><p>20.8. Neuvostoliiton oznaz- ja spetsnaz-joukot toimivat ensi kerran Euroopassa vuonna 1968. Erikoisjoukkojen sotilaita oli soluttautunut maahan elokuun alussa. Suurin iskuryhmä lennätettiin turisteina Tšekkoslovakiaan juuri ennen maahantunkeutumista, ja se toimi maahanlaskujoukkojen tukena varmistaen Prahan lentokentän. Lentokentällä vedettiin automaattiaseet esiin ja otettiin kenttä haltuun.</p><p>Pääsihteeri Dubcek ja osa lähintä johtoa pidätettiin ja siirrettiin lentoteitse Moskovaan. Dubcek ei ehtinyt sanoa mitään, mutta uusi KGB:n asettama johto (Novotny) istui yöllä koolle ja &quot;tuomitsi miehityksen&quot; samalla määräten ja kehottaen luopumaan kaikesta aktiivisesta vastarinnasta. Viesti oli mietitty psykologisesti. Se myötäili kansan raivoa, mutta kanavoi vastatoimet passiiviseksi vastarinnaksi.</p><p>Eliittisotilaita saapui jatkuvasti Tupoleveilla lisää, ja ilmassa risteili MIG-hävittäjiä. Läheisellä Pardubicen kentällä neuvostojoukot joutuivat kyhäämään kokoon omat lennonjohtotorninsa, koska tšekkoslovakialaiset upseerit eivät suostuneet auttamaan neuvostokoneita enää laskeutumaan kiitoradalle. Yleinen vastarintaperiaate oli seuraava: &quot;Jos neukut haluavat jotakin, tehkööt sen ihan itse!&quot;</p><p>Tankit liikkuivat iltayöllä ja olivat kohteissaan aamuyöstä-aamulla 21.8. Tämä on joskus merkitty miehityspäiväksi. Mutta kaikki oli tapahtunut jo edellisillan aikana.</p><p>Päätös miehityksestä oli tehty jo maaliskuussa. Suomalaisia poliitikkoja KGB harhautti, ja <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808202201147542_pi.shtml">antoi disinformaatiota</a>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Erikoisoperaatio alkaa keväällä</strong></p><p>Joni North on kirjoittanut <a href="http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/92264/SM%20758.pdf?sequence=2">erinomaisen ja seikkaperäisen rekonstruktion</a> tapahtumista.</p><p>Northin mukaan huhtikuussa 1968 Prahaan akkredioitiin erikoisagentti Surzhaninov kahden operaattorin kanssa, sitten kaksi sotilasta lisää. Molemmilla oli toimittajan identiteetti.</p><p>Ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin väkeä turistin, liikemiehen ja länsimaisten opiskelijoiden identiteeteillä. He pyrkivät ottamaan kontaktin mahdollisen vastarinnan voimiin.</p><p>Toisessa operaatiossa luotiin todisteita kapinasta. Rakennettiin asekätköjä ja tehtiin lentolehtisiä, joissa vedottiin hallituksen kaatamiseen. KGB:llä oli suunnitelma murhata venäläisiä naisia, joilla oli paikalliset puolisot. Tästä olisi syytetty vastavallankumouksellisia. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut mennä.</p><p>Disinformaatiota levitettiin Pravdassa. Mainittiin CIA:n olevan vastavallankumouksellisten voimien operaatioiden johdossa. Suunnitelma ikään kuin <em>vuoti</em> toimittajille, mutta se oli alusta lopuun KGB:n kynästä.&nbsp;</p><p>Aidon tuntuiset vuodot ovat maskirovkan keinoja. Vuodon tullessa on aina mietittävä, kuka hyötyy ja miten.</p><p>Neuvostoliitolla ei ollut vakinaisia joukkoja paikalla. Aeroflotin ilmakuljetuskapasiteetilla laskettiin voitavan tuoda 30 000 sotilasta heti, jos vain lentokentät saataisiin kaapattua. Maajoukkojen keskittäminen naamioitiin harjoituksiksi. Näitä jatkettiin läpi kesän invaasioon asti.</p><p>Tšekkoslovakian oman armeijan harjoitus määrättiin miehityspäiville. Varsovan liitto kykeni näin ohjaamaan miehitettävän maan oman armeijan iskukyvyn pois kriittisistä paikoista, sopiville alueille.</p><p>Kolme maahanlaskudivisioonaa sai tehtävän ensi portaaseen. Laskuvarjopudotuksia ei tarvittu. Kentät saatiin haltuun ja niille laskeuduttiin suoraan.</p><p>Ensimmäisenä oltiin Ruzynen kentällä 20.8. klo 20:30. Ensimmäinen kuljetuskone jäi kiitotien sivuun reserviin siltä varalta, ettei ensi osasto saisi lennonjohtotornia haltuun. Siellä oli valmiina varalennonjohto. Mutta toisella koneella tulleet spetsnazit saivat nopeasti kentän haltuun. Sitten suljettiin kentän liikenne ja tuotiin pitkin iltaa Migien suojaamana joukkoja ja johto-osia paikalle. Laskuvarjokomppania otti kentän ympäristön haltuunsa vartissa. Aamukuuteen mennessä kentälle oli tuotu yksi rykmentti, panssarintorjunta-, pioneeri ja viestipataljoona. Ilmasillanpäästä lähti koko ajan väkeä tehtäviin avainpaikoille.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kansa oli saatava pois pelistä</strong></p><p>Radio oli harhauttamisen väline. Kun kentälle oli tultu, radiotalo vallattiin pian sen jälkeen. Radiolähetys katkesi seitsemän minuuttia siitä, kun joukot pääsivät radiotaloon sisään (21.8. klo 03.37). Kun lähetys alkoi uudestaan 04.45, siellä kehotettiin luopumaan kaikesta vastarinnasta ja noudattamaan &quot;laillisen&quot; hallituksen (Novotny) ohjeita. Dubcek oli jo paketoitu ja matkalla Moskovaan. Radiossa annettiin kaikenlaista harhauttavaa ja vastarintaa estävää tietoa.</p><p>Puolustusministeri saatiin uhkailemalla määräämään asevoimat pysymään kasarmeilla. Samoin presidentti ja ylipäällikkö saatiin vetoamaan kansaan siten kuin miehittäjä halusi.</p><p>Nopeus ja yllätys riittivät takaamaan pääpostin, radiotalon ja presidentin palatsin haltuunoton ja hallituksen pidättämisen. Dubcekia yrittivät aseettomat siviilit suojella ja estää erikoisjoukkojen poispääsyn, mutta pari heistä ammuttiin. Myös radiotalolla siviilit olivat viivyttäneet laskuvarjojoukkoja siirtämällä kaksi palavaa bussia oville. Ne työnnettiin vaunuilla syrjään.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miten spetsnaz-joukot voivat tänään?</strong></p><p>Tyypillinen etukäteen kohdemaahan toimitettu Spetsnaz-solu oli ainakin 1980-luvulla: kaksi upseeria, viesti/elektroniikkamies, lääkintämies, kaksi sabotaasi- + neljä tiedusteluasiantuntijaa. Monet neuvostoliittolaiset urheilijat oli sijoitettu yksikköön, ja heillä oli piilotehtävä ulkomailla, mikäli he sijoittuivat sinne esim. valmentamaan.</p><p>Tänä päivänäkin joukot ovat ehkä 20 000:n - 30 000:n vahvuiset. Mukana on myös naisia, ja joskus on helpompi asemoitua vieraaseen yhteiskuntaan pariskuntana. Osa on taistelujoukkoja ja osa tiedustelijoita/sabotöörejä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p>  

20.8. Neuvostoliiton oznaz- ja spetsnaz-joukot toimivat ensi kerran Euroopassa vuonna 1968. Erikoisjoukkojen sotilaita oli soluttautunut maahan elokuun alussa. Suurin iskuryhmä lennätettiin turisteina Tšekkoslovakiaan juuri ennen maahantunkeutumista, ja se toimi maahanlaskujoukkojen tukena varmistaen Prahan lentokentän. Lentokentällä vedettiin automaattiaseet esiin ja otettiin kenttä haltuun.

Pääsihteeri Dubcek ja osa lähintä johtoa pidätettiin ja siirrettiin lentoteitse Moskovaan. Dubcek ei ehtinyt sanoa mitään, mutta uusi KGB:n asettama johto (Novotny) istui yöllä koolle ja "tuomitsi miehityksen" samalla määräten ja kehottaen luopumaan kaikesta aktiivisesta vastarinnasta. Viesti oli mietitty psykologisesti. Se myötäili kansan raivoa, mutta kanavoi vastatoimet passiiviseksi vastarinnaksi.

Eliittisotilaita saapui jatkuvasti Tupoleveilla lisää, ja ilmassa risteili MIG-hävittäjiä. Läheisellä Pardubicen kentällä neuvostojoukot joutuivat kyhäämään kokoon omat lennonjohtotorninsa, koska tšekkoslovakialaiset upseerit eivät suostuneet auttamaan neuvostokoneita enää laskeutumaan kiitoradalle. Yleinen vastarintaperiaate oli seuraava: "Jos neukut haluavat jotakin, tehkööt sen ihan itse!"

Tankit liikkuivat iltayöllä ja olivat kohteissaan aamuyöstä-aamulla 21.8. Tämä on joskus merkitty miehityspäiväksi. Mutta kaikki oli tapahtunut jo edellisillan aikana.

Päätös miehityksestä oli tehty jo maaliskuussa. Suomalaisia poliitikkoja KGB harhautti, ja antoi disinformaatiota.

 

Erikoisoperaatio alkaa keväällä

Joni North on kirjoittanut erinomaisen ja seikkaperäisen rekonstruktion tapahtumista.

Northin mukaan huhtikuussa 1968 Prahaan akkredioitiin erikoisagentti Surzhaninov kahden operaattorin kanssa, sitten kaksi sotilasta lisää. Molemmilla oli toimittajan identiteetti.

Ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin väkeä turistin, liikemiehen ja länsimaisten opiskelijoiden identiteeteillä. He pyrkivät ottamaan kontaktin mahdollisen vastarinnan voimiin.

Toisessa operaatiossa luotiin todisteita kapinasta. Rakennettiin asekätköjä ja tehtiin lentolehtisiä, joissa vedottiin hallituksen kaatamiseen. KGB:llä oli suunnitelma murhata venäläisiä naisia, joilla oli paikalliset puolisot. Tästä olisi syytetty vastavallankumouksellisia. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut mennä.

Disinformaatiota levitettiin Pravdassa. Mainittiin CIA:n olevan vastavallankumouksellisten voimien operaatioiden johdossa. Suunnitelma ikään kuin vuoti toimittajille, mutta se oli alusta lopuun KGB:n kynästä. 

Aidon tuntuiset vuodot ovat maskirovkan keinoja. Vuodon tullessa on aina mietittävä, kuka hyötyy ja miten.

Neuvostoliitolla ei ollut vakinaisia joukkoja paikalla. Aeroflotin ilmakuljetuskapasiteetilla laskettiin voitavan tuoda 30 000 sotilasta heti, jos vain lentokentät saataisiin kaapattua. Maajoukkojen keskittäminen naamioitiin harjoituksiksi. Näitä jatkettiin läpi kesän invaasioon asti.

Tšekkoslovakian oman armeijan harjoitus määrättiin miehityspäiville. Varsovan liitto kykeni näin ohjaamaan miehitettävän maan oman armeijan iskukyvyn pois kriittisistä paikoista, sopiville alueille.

Kolme maahanlaskudivisioonaa sai tehtävän ensi portaaseen. Laskuvarjopudotuksia ei tarvittu. Kentät saatiin haltuun ja niille laskeuduttiin suoraan.

Ensimmäisenä oltiin Ruzynen kentällä 20.8. klo 20:30. Ensimmäinen kuljetuskone jäi kiitotien sivuun reserviin siltä varalta, ettei ensi osasto saisi lennonjohtotornia haltuun. Siellä oli valmiina varalennonjohto. Mutta toisella koneella tulleet spetsnazit saivat nopeasti kentän haltuun. Sitten suljettiin kentän liikenne ja tuotiin pitkin iltaa Migien suojaamana joukkoja ja johto-osia paikalle. Laskuvarjokomppania otti kentän ympäristön haltuunsa vartissa. Aamukuuteen mennessä kentälle oli tuotu yksi rykmentti, panssarintorjunta-, pioneeri ja viestipataljoona. Ilmasillanpäästä lähti koko ajan väkeä tehtäviin avainpaikoille.

 

Kansa oli saatava pois pelistä

Radio oli harhauttamisen väline. Kun kentälle oli tultu, radiotalo vallattiin pian sen jälkeen. Radiolähetys katkesi seitsemän minuuttia siitä, kun joukot pääsivät radiotaloon sisään (21.8. klo 03.37). Kun lähetys alkoi uudestaan 04.45, siellä kehotettiin luopumaan kaikesta vastarinnasta ja noudattamaan "laillisen" hallituksen (Novotny) ohjeita. Dubcek oli jo paketoitu ja matkalla Moskovaan. Radiossa annettiin kaikenlaista harhauttavaa ja vastarintaa estävää tietoa.

Puolustusministeri saatiin uhkailemalla määräämään asevoimat pysymään kasarmeilla. Samoin presidentti ja ylipäällikkö saatiin vetoamaan kansaan siten kuin miehittäjä halusi.

Nopeus ja yllätys riittivät takaamaan pääpostin, radiotalon ja presidentin palatsin haltuunoton ja hallituksen pidättämisen. Dubcekia yrittivät aseettomat siviilit suojella ja estää erikoisjoukkojen poispääsyn, mutta pari heistä ammuttiin. Myös radiotalolla siviilit olivat viivyttäneet laskuvarjojoukkoja siirtämällä kaksi palavaa bussia oville. Ne työnnettiin vaunuilla syrjään.

 

Miten spetsnaz-joukot voivat tänään?

Tyypillinen etukäteen kohdemaahan toimitettu Spetsnaz-solu oli ainakin 1980-luvulla: kaksi upseeria, viesti/elektroniikkamies, lääkintämies, kaksi sabotaasi- + neljä tiedusteluasiantuntijaa. Monet neuvostoliittolaiset urheilijat oli sijoitettu yksikköön, ja heillä oli piilotehtävä ulkomailla, mikäli he sijoittuivat sinne esim. valmentamaan.

Tänä päivänäkin joukot ovat ehkä 20 000:n - 30 000:n vahvuiset. Mukana on myös naisia, ja joskus on helpompi asemoitua vieraaseen yhteiskuntaan pariskuntana. Osa on taistelujoukkoja ja osa tiedustelijoita/sabotöörejä.

 

 

 

]]>
35 http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259737-spetsnaz-joukoilla-oli-avainrooli-tsekkoslovakian-kaappaamisessa#comments Ulkomaat Mon, 20 Aug 2018 12:55:19 +0000 Väinö Kuukka http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259737-spetsnaz-joukoilla-oli-avainrooli-tsekkoslovakian-kaappaamisessa
Japanin ja Kiinan väestökehitys antaa maailmalle toivoa http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259552-japanin-ja-kiinan-vaestokehitys-antaa-maailmalle-toivoa <p>Ihmiskunnan tulevaisuutta varjostaa monta uhkaa. Eri tekijät kytkeytyvät toisiinsa verkostomaisesti luoden vaikeasti hallittavia muutostrendejä. Syyt ja seuraukset sekoittuvat keskenään. Esimerkiksi vuosikymmenen alussa alkaneen arabikevään ja Syyrian sodan taustalta löytyvät väestönkasvun, ilmastonmuutoksen ja ruuan sekä veden saatavuusongelmat. Konfliktit ja näköalattomuus johtavat puolestaan muuttoliikkeisiin.</p><p>Globaalisti tarkastellen tilanne on pahenemassa. Maapallon väkiluku on yli 7,6 miljardia. Afrikassa asuu 1,3 miljardia henkilöä. YK:n pessimistisimmän arvion mukaan vuonna 2100 Afrikassa on 4,8 miljardia ihmistä. Lisäys mantereella on siten 3,5 miljardia, joka vastaa noin viittä Euroopan, reilua 600 Suomen tai vaihtoehtoisesti yli 15&nbsp;000 Tampereen väkilukua. Eurooppa on jo saanut vasta hieman esimakua tulevasta. Väestönkasvu ja ilmastonmuutos seurausilmiöineen voivat johtaa ongelmiin, jotka eivät ole enää hallittavissa.</p><p>Maailmassa on maita, jotka ovat tietoisesti tai osin tahtomattaan saaneet väestönkasvun hidastumaan tai jopa kääntymään laskuun. On hämmästyttävää, että nämä maat ja niiden saavutukset näyttäytyvät julkisessa keskustelussa säännönmukaisesti ongelmalähtöisesti. Vallalla on outo kaksoisstandardi. Toisaalta ilmastonmuutosta ja väestönkasvua kauhistellaan, mutta väestöltään pieneneviä maita ei haluta nähdä positiivisessa valossa.</p><p>Väestörakenteen nopeat muutokset ovat yhteiskunnille kieltämättä haastavia. Pullistumat tai painaumat väestöpyramidissa vaikuttavat esimerkiksi huoltosuhteeseen. On kuitenkin huomioitava, että jatkuva kasvu tuo mukanaan kumulatiivisen ongelman. Rajallisessa maailmassa väestönkasvu ei voi jatkua äärettömiin. Vähenemisestä aiheutuvat pulmat ovat sen sijaan väliaikaisia ja ainakin osin hallittavissa.</p><p>Esimerkiksi Kiinan ja Japanin tulevaa kehitystä kannattaa seurata tarkasti. Molemmat maat joutuvat ratkaisemaan alhaisen syntyvyyden ja vanhenevan väestön tuomat kysymykset tulevina vuosikymmeninä ennen uuden tasapainon saavuttamista.&nbsp;</p><p>YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan vuonna 2100 maailmassa on 11,2 miljardia ihmistä. Tuon ennusteen rinnalle olisi saatava YK:n ja maailman maiden yhteinen pitkän aikavälin tavoite, joka vähentäisi maailman väkiluvun takaisin 7,6 miljardiin ja mielellään allekin.</p><p><br />Pauli Kiuru<br />Kansanedustaja (kok.)</p> Ihmiskunnan tulevaisuutta varjostaa monta uhkaa. Eri tekijät kytkeytyvät toisiinsa verkostomaisesti luoden vaikeasti hallittavia muutostrendejä. Syyt ja seuraukset sekoittuvat keskenään. Esimerkiksi vuosikymmenen alussa alkaneen arabikevään ja Syyrian sodan taustalta löytyvät väestönkasvun, ilmastonmuutoksen ja ruuan sekä veden saatavuusongelmat. Konfliktit ja näköalattomuus johtavat puolestaan muuttoliikkeisiin.

Globaalisti tarkastellen tilanne on pahenemassa. Maapallon väkiluku on yli 7,6 miljardia. Afrikassa asuu 1,3 miljardia henkilöä. YK:n pessimistisimmän arvion mukaan vuonna 2100 Afrikassa on 4,8 miljardia ihmistä. Lisäys mantereella on siten 3,5 miljardia, joka vastaa noin viittä Euroopan, reilua 600 Suomen tai vaihtoehtoisesti yli 15 000 Tampereen väkilukua. Eurooppa on jo saanut vasta hieman esimakua tulevasta. Väestönkasvu ja ilmastonmuutos seurausilmiöineen voivat johtaa ongelmiin, jotka eivät ole enää hallittavissa.

Maailmassa on maita, jotka ovat tietoisesti tai osin tahtomattaan saaneet väestönkasvun hidastumaan tai jopa kääntymään laskuun. On hämmästyttävää, että nämä maat ja niiden saavutukset näyttäytyvät julkisessa keskustelussa säännönmukaisesti ongelmalähtöisesti. Vallalla on outo kaksoisstandardi. Toisaalta ilmastonmuutosta ja väestönkasvua kauhistellaan, mutta väestöltään pieneneviä maita ei haluta nähdä positiivisessa valossa.

Väestörakenteen nopeat muutokset ovat yhteiskunnille kieltämättä haastavia. Pullistumat tai painaumat väestöpyramidissa vaikuttavat esimerkiksi huoltosuhteeseen. On kuitenkin huomioitava, että jatkuva kasvu tuo mukanaan kumulatiivisen ongelman. Rajallisessa maailmassa väestönkasvu ei voi jatkua äärettömiin. Vähenemisestä aiheutuvat pulmat ovat sen sijaan väliaikaisia ja ainakin osin hallittavissa.

Esimerkiksi Kiinan ja Japanin tulevaa kehitystä kannattaa seurata tarkasti. Molemmat maat joutuvat ratkaisemaan alhaisen syntyvyyden ja vanhenevan väestön tuomat kysymykset tulevina vuosikymmeninä ennen uuden tasapainon saavuttamista. 

YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan vuonna 2100 maailmassa on 11,2 miljardia ihmistä. Tuon ennusteen rinnalle olisi saatava YK:n ja maailman maiden yhteinen pitkän aikavälin tavoite, joka vähentäisi maailman väkiluvun takaisin 7,6 miljardiin ja mielellään allekin.


Pauli Kiuru
Kansanedustaja (kok.)

]]>
22 http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259552-japanin-ja-kiinan-vaestokehitys-antaa-maailmalle-toivoa#comments Ulkomaat Ilmastonmuutos Kehitysapu Kestävä kehitys Maahanmuutto Väestönkasvu Thu, 16 Aug 2018 08:26:06 +0000 Pauli Kiuru http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259552-japanin-ja-kiinan-vaestokehitys-antaa-maailmalle-toivoa