Kotimaa http://paivirasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Sat, 24 Feb 2018 12:26:00 +0200 fi Asevelvollisuus on laillista syrjintää http://santerikirkkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251325-asevelvollisuus-on-laillista-syrjintaa <p>Helsingin hovioikeus on historiallisessa <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005579067.html">ratkaisussaan </a>päättänyt vapauttaa syrjivään lainsäädäntöön vedonneen totaalikieltäytyjän vankeusrangaistuksesta, johon Itä-Uudenmaan käräjäoikeus oli hänet aiemmin tuominnut. Mies oli vedonnut syrjivään lainsäädäntöön, jonka mukaan ainoastaan Jehovan todistajat voidaan vakaumuksellisista syistä vapauttaa asevelvollisuudesta, jonka hovioikeus katsoi perustuslain vastaiseksi syrjinnäksi. Ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen.</p><p>&nbsp;</p><p>Oli miten oli, voimaan jäädessään ratkaisu olisi merkittävä ennakkotapaus, kun aikaisemmissa tapauksissa vankeusrangaistus ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on langetettu. Ainakin ratkaisu asettaisi kaikki vakaumukset yhdenvertaisiksi, eikä Jehovan todistajien vakaumusta kohdeltaisi lainsäädännössä enää muita syrjivästi. Vaan olisiko ratkaisu ensimmäinen askel kohti valikoivaa, sukupuolineutraalia asevelvollisuutta? Joka tapauksessa ratkaisu tulisi vaikuttamaan yleiseen asevelvollisuuteen ja Puolustusvoimien suorituskykyyn, jonka toiminta perustuu laajan reservin joukkotuotantoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämänhetkistä, vain miehiä koskevaa yleistä asevelvollisuutta voidaan pitää syrjivänä, koska sen velvoite koskee vain yhtä sukupuolta. Mikäli taas ase- tai siviilipalvelusta ei syystä tai toisesta halua suorittaa, on seuraamuksena oleva ehdoton vankeusrangaistus rinnastettavissa mielipidevankeuteen. Tästä on myös YK:n ihmisoikeuskomitea huomauttanut Suomea useampaan kertaan, mutta maassamme on pitäydytty perin soveltavassa tasa-arvotulkinnassa. Vaikka vankeusrangaistuksesta ei jää merkintää rikosrekisteriin, siitä voi jäädä sosiaalinen stigma, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Ennakkotapauksen myötä tämä oikeusvaltioon kuulumaton mielipidevankeuteen tuomitseminen tulisi tiensä päähän.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkisessa keskustelussa on ajoittain pohdittu nykyisen asevelvollisuusmallin korvaamista sukupuolineutraalilla ja valikoivalla asevelvollisuudella. Ne, jotka eivät asepalvelusta suorittaisi, maksaisivat esimerkiksi maanpuolustusveroa tai heidät koulutettaisiin erilaisiin siviilikriisinhallintatehtäviin poikkeustilanteiden varalle. Näin ollen asepalvelukseen valikoituisivat sinne sopivimmat henkilöt sukupuoleen katsomatta, eikä ketään tuomittaisin vankeuteen siksi, etteivät he syystä tai toisesta täytä pelkästään sukupuoleen perustuvaa velvoitetta. Itse olen tämän mallin kannalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen suorittanut varusmiespalveluksen ja ollut nyt vähän päälle kaksi kuukautta reservissä. Asepalvelus oli selvä valinta sen, siviilipalveluksen ja vankeusrangaistuksen välillä. Mieluiten olisin kuitenkin tehnyt osani maksamalla maanpuolustusveroa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin hovioikeus on historiallisessa ratkaisussaan päättänyt vapauttaa syrjivään lainsäädäntöön vedonneen totaalikieltäytyjän vankeusrangaistuksesta, johon Itä-Uudenmaan käräjäoikeus oli hänet aiemmin tuominnut. Mies oli vedonnut syrjivään lainsäädäntöön, jonka mukaan ainoastaan Jehovan todistajat voidaan vakaumuksellisista syistä vapauttaa asevelvollisuudesta, jonka hovioikeus katsoi perustuslain vastaiseksi syrjinnäksi. Ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen.

 

Oli miten oli, voimaan jäädessään ratkaisu olisi merkittävä ennakkotapaus, kun aikaisemmissa tapauksissa vankeusrangaistus ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on langetettu. Ainakin ratkaisu asettaisi kaikki vakaumukset yhdenvertaisiksi, eikä Jehovan todistajien vakaumusta kohdeltaisi lainsäädännössä enää muita syrjivästi. Vaan olisiko ratkaisu ensimmäinen askel kohti valikoivaa, sukupuolineutraalia asevelvollisuutta? Joka tapauksessa ratkaisu tulisi vaikuttamaan yleiseen asevelvollisuuteen ja Puolustusvoimien suorituskykyyn, jonka toiminta perustuu laajan reservin joukkotuotantoon.

 

Tämänhetkistä, vain miehiä koskevaa yleistä asevelvollisuutta voidaan pitää syrjivänä, koska sen velvoite koskee vain yhtä sukupuolta. Mikäli taas ase- tai siviilipalvelusta ei syystä tai toisesta halua suorittaa, on seuraamuksena oleva ehdoton vankeusrangaistus rinnastettavissa mielipidevankeuteen. Tästä on myös YK:n ihmisoikeuskomitea huomauttanut Suomea useampaan kertaan, mutta maassamme on pitäydytty perin soveltavassa tasa-arvotulkinnassa. Vaikka vankeusrangaistuksesta ei jää merkintää rikosrekisteriin, siitä voi jäädä sosiaalinen stigma, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Ennakkotapauksen myötä tämä oikeusvaltioon kuulumaton mielipidevankeuteen tuomitseminen tulisi tiensä päähän.

 

Julkisessa keskustelussa on ajoittain pohdittu nykyisen asevelvollisuusmallin korvaamista sukupuolineutraalilla ja valikoivalla asevelvollisuudella. Ne, jotka eivät asepalvelusta suorittaisi, maksaisivat esimerkiksi maanpuolustusveroa tai heidät koulutettaisiin erilaisiin siviilikriisinhallintatehtäviin poikkeustilanteiden varalle. Näin ollen asepalvelukseen valikoituisivat sinne sopivimmat henkilöt sukupuoleen katsomatta, eikä ketään tuomittaisin vankeuteen siksi, etteivät he syystä tai toisesta täytä pelkästään sukupuoleen perustuvaa velvoitetta. Itse olen tämän mallin kannalla.

 

Olen suorittanut varusmiespalveluksen ja ollut nyt vähän päälle kaksi kuukautta reservissä. Asepalvelus oli selvä valinta sen, siviilipalveluksen ja vankeusrangaistuksen välillä. Mieluiten olisin kuitenkin tehnyt osani maksamalla maanpuolustusveroa. 

]]>
48 http://santerikirkkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251325-asevelvollisuus-on-laillista-syrjintaa#comments Kotimaa Asevelvollisuus maanpuolustus Politiikka Totaalikieltäytyminen Yleinen asevelvollisuus Sat, 24 Feb 2018 10:26:00 +0000 Santeri Kirkkala http://santerikirkkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251325-asevelvollisuus-on-laillista-syrjintaa
Se paha kylänpolitikointi ja se "hyvä politikointi" http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251333-se-paha-kylanpolitikointi-ja-se-hyva-politikointi <p>SDP:n <a href="https://demokraatti.fi/luottamuspulasta-luottamuspuolueisiin-kirjoittaa-sdpn-puoluesihteeri-antton-ronnholm/">puoluesihteeri Antton Rönnholmin kolumni </a>antoi aiheita pohdinnoille. Rönnholm kirjoittaa osuvasti: &rdquo; ...asiat voivat riidellä, mutta sanotaan kuten toivottaisiin itselle sanottavan. Etsitään aitoja ratkaisuja, yritetään ymmärtää vähemmän väärin. Ja kun ei syödä sanoja, ei syödä myöskään luottamusta.&rdquo;</p><p>On asioita, joista joskus en voi olla muiden kanssa samaa mieltä ja silloin yksinäisenä mietin kannattiko lupautua vaaleissa ihmisten edustajaksi, jos en edusta esimerkiksi reuna-alueilla asuvien lohjalaisten etuja. Petänkö ihmisten luottamusta olemalla hiljaa? Kuka edustaa heitä kaupunkikeskeisessä päätöksenteossa? Varmasti myös muut kaupunkien ja kuntien haja-asustusalueilla asuvat luottamushenkilöt ovat pohtineet tätä samaa.</p><p>Ymmärrän, ettei vastakkainasettelu ole hyvä asia, mutta todellisuus puhuu sen puolesta, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikkansa mukaan. On jo eri kunnissa ja kaupungeissa nähtävissä, että palvelut karkaavat kylistä suuriin asutuskeskuksiin. Kaupunkien ja kuntien palvelujen keskittämistä ajavat päättäjät puhuvat kielteisesti haja-asutusalueiden etujen ajamisesta, ideologisista syistä tai/ja koska se on omien poliittisten intressien vastaista. Hekin haluavat palvella äänestäjäkuntansa, koska eivät halua ymmärrettävästi menettää äänestäjiensä luottamusta.&nbsp; Kaupunkien keskustoissa ja suuremmissa taajamissa on paljon äänestäjiä. Näin haja-asustusalueiden edustajat ovat vähemmistössä ja paineet heitä kohtaan ovat kovia, jos ja kun he rohkenevat päätöksenteossa olla eri mieltä. Näin vaikka juhlapuheissa korostetaan lähidemokratian merkitystä ja, että halutaan kuunnella kaikkia kuntalaisia ja kaupunkilaisia.&nbsp;</p><p>Käytännössä, jos luottamushenkilö puolustaa vaikkapa pienen kylän palvelun säilymistä, häntä syytetään kylänpolitikoinnista. Kylät merkitsevät paljon kylien asukkaille. Nämä paikat ovat osa ihmisten identiteetistä samalla tavalla kuin kaupungin keskusta on keskustassa asuville.&nbsp;Koska nyt kirjoitan tällä tavoin, harrastan kylänpolitikointia, ihan kuin kylissä asuvien asioilla ei olisi merkitystä laisinkaan.</p><p>Ero on siinä, että kun vaikkapa Nurmijärvellä ajetaan Klaukkalan uimahallia, se on kylänpolitikointia, mutta Rajamäen uimahallin laajentaminen ja ehostaminen ei ole! Kun Lohjan tai muun kaupungin keskustassa sijaitsevan palvelun paranemista ajetaan, mitä politikointia se silloin on? Kun muut luottamushenkilöt haluavat, että yksi tai kaksi luottamushenkilöä taipuisivat ryhmän tahtoon, eikö se juuri ole politikointia?&nbsp;</p><p>Kylänpolitikointi tai politikointi on ruma sana, mutta sitä käytetään väärin nimenomaan politikoinnin tarkoituksessa, selän takana puhumisessa, lehmäkauppojen sovittelussa. Avoimuus ja läpinäkyvyys on parasta mitä päätöksenteossa voi tapahtua, mutta kuinka moni luottamushenkilö toimii avoimesti ja läpinäkyvästi?</p><p>En pysty syömään sanojani. Näin vaikka eri mieltä olevat sanoisivat, että se on sooloilu tai kylänpolitikointi.&nbsp;</p><p>Rönnholm sanoo kolumnin lopussa, että menestyksekäs muutos voi tapahtua vain luottamuksen ilmapiirissä. Toivon, että eri mieltä oleminen ei johtaisi kenenkään luottamuksen puutteeseen vaan päin vastoin meidän pitäisi antaa tilaa erilaisille mielipiteille ja myös niille mielipiteille joita emme haluaisi kuunnella. Me kaikki, haja-asutusalueillakin, olemme yhdenvertaisia kuntalaisia kaupunkilaisia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholmin kolumni antoi aiheita pohdinnoille. Rönnholm kirjoittaa osuvasti: ” ...asiat voivat riidellä, mutta sanotaan kuten toivottaisiin itselle sanottavan. Etsitään aitoja ratkaisuja, yritetään ymmärtää vähemmän väärin. Ja kun ei syödä sanoja, ei syödä myöskään luottamusta.”

On asioita, joista joskus en voi olla muiden kanssa samaa mieltä ja silloin yksinäisenä mietin kannattiko lupautua vaaleissa ihmisten edustajaksi, jos en edusta esimerkiksi reuna-alueilla asuvien lohjalaisten etuja. Petänkö ihmisten luottamusta olemalla hiljaa? Kuka edustaa heitä kaupunkikeskeisessä päätöksenteossa? Varmasti myös muut kaupunkien ja kuntien haja-asustusalueilla asuvat luottamushenkilöt ovat pohtineet tätä samaa.

Ymmärrän, ettei vastakkainasettelu ole hyvä asia, mutta todellisuus puhuu sen puolesta, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikkansa mukaan. On jo eri kunnissa ja kaupungeissa nähtävissä, että palvelut karkaavat kylistä suuriin asutuskeskuksiin. Kaupunkien ja kuntien palvelujen keskittämistä ajavat päättäjät puhuvat kielteisesti haja-asutusalueiden etujen ajamisesta, ideologisista syistä tai/ja koska se on omien poliittisten intressien vastaista. Hekin haluavat palvella äänestäjäkuntansa, koska eivät halua ymmärrettävästi menettää äänestäjiensä luottamusta.  Kaupunkien keskustoissa ja suuremmissa taajamissa on paljon äänestäjiä. Näin haja-asustusalueiden edustajat ovat vähemmistössä ja paineet heitä kohtaan ovat kovia, jos ja kun he rohkenevat päätöksenteossa olla eri mieltä. Näin vaikka juhlapuheissa korostetaan lähidemokratian merkitystä ja, että halutaan kuunnella kaikkia kuntalaisia ja kaupunkilaisia. 

Käytännössä, jos luottamushenkilö puolustaa vaikkapa pienen kylän palvelun säilymistä, häntä syytetään kylänpolitikoinnista. Kylät merkitsevät paljon kylien asukkaille. Nämä paikat ovat osa ihmisten identiteetistä samalla tavalla kuin kaupungin keskusta on keskustassa asuville. Koska nyt kirjoitan tällä tavoin, harrastan kylänpolitikointia, ihan kuin kylissä asuvien asioilla ei olisi merkitystä laisinkaan.

Ero on siinä, että kun vaikkapa Nurmijärvellä ajetaan Klaukkalan uimahallia, se on kylänpolitikointia, mutta Rajamäen uimahallin laajentaminen ja ehostaminen ei ole! Kun Lohjan tai muun kaupungin keskustassa sijaitsevan palvelun paranemista ajetaan, mitä politikointia se silloin on? Kun muut luottamushenkilöt haluavat, että yksi tai kaksi luottamushenkilöä taipuisivat ryhmän tahtoon, eikö se juuri ole politikointia? 

Kylänpolitikointi tai politikointi on ruma sana, mutta sitä käytetään väärin nimenomaan politikoinnin tarkoituksessa, selän takana puhumisessa, lehmäkauppojen sovittelussa. Avoimuus ja läpinäkyvyys on parasta mitä päätöksenteossa voi tapahtua, mutta kuinka moni luottamushenkilö toimii avoimesti ja läpinäkyvästi?

En pysty syömään sanojani. Näin vaikka eri mieltä olevat sanoisivat, että se on sooloilu tai kylänpolitikointi. 

Rönnholm sanoo kolumnin lopussa, että menestyksekäs muutos voi tapahtua vain luottamuksen ilmapiirissä. Toivon, että eri mieltä oleminen ei johtaisi kenenkään luottamuksen puutteeseen vaan päin vastoin meidän pitäisi antaa tilaa erilaisille mielipiteille ja myös niille mielipiteille joita emme haluaisi kuunnella. Me kaikki, haja-asutusalueillakin, olemme yhdenvertaisia kuntalaisia kaupunkilaisia.

]]>
12 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251333-se-paha-kylanpolitikointi-ja-se-hyva-politikointi#comments Kotimaa Avoimuus Lähidemokratia Politikointi Sat, 24 Feb 2018 08:45:58 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251333-se-paha-kylanpolitikointi-ja-se-hyva-politikointi
Viro sydämessä http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251330-viro-sydamessa <p>Eestin valtiollinen taival on saanut nyt 100 vuoden iän! 100 onnentoivotusta! Elagu vaba Eesti!</p><p>Eestin (Viron) muistaminen tuo aina toivoa mieleen: yhtenäistä kansaa ei voi voittaa härskikään miehittäjä! Itsenäisyys voi aina syntyä uudestaan kunhan kansallinen itsetietoisuus säilyy!</p><p>Suurena juhlapäivänä kannattaa toivoa suuria ja unelmoida mahdottomia. Eräs tällainen voisi olla se, että molemmissa maissa panostettaisiin molempien kielten oppimiseen.</p><p>Kun nyt Suomi luopuu omasta Kossustaan, niin niillä rahoilla voisi edistää molemmin puolista kielen oppimista. Eestiläiset eivät enää töllötä Suomen televisiota yhtä hartaasti kuin lihakaupan Väiskin aikana.</p><p>Ajatus on tärkeä siksi, että globaalissa mielessä Suomi ja Eesti ovat &rdquo;samasta perheestä&rdquo;. Kuten Kummisetä elokuvan suuri mafioso <em>Don Vito Corleone</em> totesi: &ldquo;<em>Family is the most important thing in life. Blood is thicker than water. &ldquo;A man who doesn&#39;t spend time with his family can never be a real man&rdquo; and &ldquo;the only wealth in this world is children, more than all the money, power on earth</em>.&rdquo;</p><p>Eestiksi se olisi: &rdquo;<em>Perekond on elu kõige tähtsaim asi. Veri on paksem kui vesi. &quot;Mees, kes ei veeta aega oma perega, ei saa kunagi olla tõeline mees&quot; ja &quot;ainus rikkus selles maailmas on lapsed, rohkem kui kogu raha, maa peal</em>&rdquo;. Lainaus voi tuntua kornilta mutta perusasia ovat perusasioita: perhe on tärkein.</p><p>Näin se on. Perhesuhteiden lisäksi Eestillä on sentään jonkinlainen intressi meidän suhteemme. Monilla muilla Euroopan mailla ei ole minkäänlaista. Englanti valtaa kaiken. Ehkä nyt olisi hyvä osata &rdquo;perheen&rdquo; kieltä. Varsinkin kun sen oppii pienellä murto-osalla siitä valtavasta vaivasta minkä &rdquo;sivistyskielen&rdquo; oppiminen vaatii. Omassa kielessä on jo pääosa oppimiseen tarvittavasta aineksesta valmiina!</p><p><strong>Suomalais-ugrilainen perintö kannattaa säilyttää vielä tuleville sukupolville</strong></p><p>Se on tärkeämpää kuin heilutella pienoslippuja. Mutta isojen, juhlavasti korkealla ilmassa liehuvien lippujen suhteen jotain puuttuu. Jo vuosia ovat Viro ja Unkari kehottaneet myös Suomea ottamaan sukukansapäivän viralliseksi juhlapäiväksi. Tämä, sukukansa-asian aina kerran vuodessa kaikkien muistiin palauttava ele olisi nyt tänä vuonna syytä juhlan kunniaksi lopultakin ottaa käyttöön Suomessakin. Onneksi sentään tänään liputetaan.</p><p>Yle teki kauniisti. Bravo Kivinen! Linkkitornin valaiseminen on pieni ele, joka on inhimillisesti kaunis ja hyvä. Tosin kyseessä taitaa olla kaikille EU-maille myönnetty juhlakunnia, mutta hyvä niinkin päänavaukseksi</p><p>Ja kuten turkulainen karikatyristi Mika Rantanen/TS niin erinomaisesti piirsi: me emme liputa vain lipputangoissa vaan Eestin värit ovat sydämessä jokaisella suomalaisella. &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eestin valtiollinen taival on saanut nyt 100 vuoden iän! 100 onnentoivotusta! Elagu vaba Eesti!

Eestin (Viron) muistaminen tuo aina toivoa mieleen: yhtenäistä kansaa ei voi voittaa härskikään miehittäjä! Itsenäisyys voi aina syntyä uudestaan kunhan kansallinen itsetietoisuus säilyy!

Suurena juhlapäivänä kannattaa toivoa suuria ja unelmoida mahdottomia. Eräs tällainen voisi olla se, että molemmissa maissa panostettaisiin molempien kielten oppimiseen.

Kun nyt Suomi luopuu omasta Kossustaan, niin niillä rahoilla voisi edistää molemmin puolista kielen oppimista. Eestiläiset eivät enää töllötä Suomen televisiota yhtä hartaasti kuin lihakaupan Väiskin aikana.

Ajatus on tärkeä siksi, että globaalissa mielessä Suomi ja Eesti ovat ”samasta perheestä”. Kuten Kummisetä elokuvan suuri mafioso Don Vito Corleone totesi: “Family is the most important thing in life. Blood is thicker than water. “A man who doesn't spend time with his family can never be a real man” and “the only wealth in this world is children, more than all the money, power on earth.”

Eestiksi se olisi: ”Perekond on elu kõige tähtsaim asi. Veri on paksem kui vesi. "Mees, kes ei veeta aega oma perega, ei saa kunagi olla tõeline mees" ja "ainus rikkus selles maailmas on lapsed, rohkem kui kogu raha, maa peal”. Lainaus voi tuntua kornilta mutta perusasia ovat perusasioita: perhe on tärkein.

Näin se on. Perhesuhteiden lisäksi Eestillä on sentään jonkinlainen intressi meidän suhteemme. Monilla muilla Euroopan mailla ei ole minkäänlaista. Englanti valtaa kaiken. Ehkä nyt olisi hyvä osata ”perheen” kieltä. Varsinkin kun sen oppii pienellä murto-osalla siitä valtavasta vaivasta minkä ”sivistyskielen” oppiminen vaatii. Omassa kielessä on jo pääosa oppimiseen tarvittavasta aineksesta valmiina!

Suomalais-ugrilainen perintö kannattaa säilyttää vielä tuleville sukupolville

Se on tärkeämpää kuin heilutella pienoslippuja. Mutta isojen, juhlavasti korkealla ilmassa liehuvien lippujen suhteen jotain puuttuu. Jo vuosia ovat Viro ja Unkari kehottaneet myös Suomea ottamaan sukukansapäivän viralliseksi juhlapäiväksi. Tämä, sukukansa-asian aina kerran vuodessa kaikkien muistiin palauttava ele olisi nyt tänä vuonna syytä juhlan kunniaksi lopultakin ottaa käyttöön Suomessakin. Onneksi sentään tänään liputetaan.

Yle teki kauniisti. Bravo Kivinen! Linkkitornin valaiseminen on pieni ele, joka on inhimillisesti kaunis ja hyvä. Tosin kyseessä taitaa olla kaikille EU-maille myönnetty juhlakunnia, mutta hyvä niinkin päänavaukseksi

Ja kuten turkulainen karikatyristi Mika Rantanen/TS niin erinomaisesti piirsi: me emme liputa vain lipputangoissa vaan Eestin värit ovat sydämessä jokaisella suomalaisella.   

]]>
13 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251330-viro-sydamessa#comments Kotimaa Onnea Viro! Sat, 24 Feb 2018 06:56:16 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251330-viro-sydamessa
Viron asia on meidän http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251329-viron-asia-on-meidan <p>Viron itsenäisyyspäivää juhlittaessa, voisi kaivella kansakuntamme muistia. Sellainenkin ajatus oli esillä, että Suomesta ja Virosta liittovaltio. Suomen puolelta ajatus tuli torjuttua viimeisen kerran toisen maailmansodan aikana. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Viron_valtioliitto"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Viron_valtioliitto</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>Nythän tämä liittovaltio osittain on olemassa EU:n kautta. Suomalainen perustelu sille, ettei liitovaltiota Viron kanssa aikanaan synnytetty oli muun muassa se, että Suomen voimat eivät olisi Viron puolustamiseen riittäneet. Nyt Viro on omasta puolestaan hoitanut tuon voima - asian Naton kautta ja tuskinpa Suomikaan ihan välinpitämätön on sen suhteen mitä lahden eteläpuolella tapahtuu.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka Suomen päättäjät Venäjän pelossaan ovatkin olleet nihkeitä, niin kansalaisten keskuudesta löytyy toistakin näyttöä. Suomalaiset vapaaehtoiset osallistuivat merkittävällä tavalla Viron vapaussotaan, joukossa oli myös sukulaiseni. Suomen- pojat virolaiset vapaaehtoiset puolestaan taistelivat suomalaisten rinnalla jatkosodassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen ja Viron historiaa kannattaa kaivella myös sen tuskallisempien vuosien osalta kansallisen puhdistautumisen takia. Viron suhde juuri ennen sen liittämistä Neuvostoliittoon on eräs kipupiste. Suomenkin puolelta niitä löytyy. Vaikkapa Viron historian tahallinen unohtaminen opetuksessamme vuosiksi tai vaikkapa V.J Sukselaisen hallitusuran päätös. &nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/V._J._Sukselainen"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/V._J._Sukselainen</u></a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viron itsenäisyyspäivää juhlittaessa, voisi kaivella kansakuntamme muistia. Sellainenkin ajatus oli esillä, että Suomesta ja Virosta liittovaltio. Suomen puolelta ajatus tuli torjuttua viimeisen kerran toisen maailmansodan aikana. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Viron_valtioliitto

 

Nythän tämä liittovaltio osittain on olemassa EU:n kautta. Suomalainen perustelu sille, ettei liitovaltiota Viron kanssa aikanaan synnytetty oli muun muassa se, että Suomen voimat eivät olisi Viron puolustamiseen riittäneet. Nyt Viro on omasta puolestaan hoitanut tuon voima - asian Naton kautta ja tuskinpa Suomikaan ihan välinpitämätön on sen suhteen mitä lahden eteläpuolella tapahtuu.

 

Vaikka Suomen päättäjät Venäjän pelossaan ovatkin olleet nihkeitä, niin kansalaisten keskuudesta löytyy toistakin näyttöä. Suomalaiset vapaaehtoiset osallistuivat merkittävällä tavalla Viron vapaussotaan, joukossa oli myös sukulaiseni. Suomen- pojat virolaiset vapaaehtoiset puolestaan taistelivat suomalaisten rinnalla jatkosodassa.

 

Suomen ja Viron historiaa kannattaa kaivella myös sen tuskallisempien vuosien osalta kansallisen puhdistautumisen takia. Viron suhde juuri ennen sen liittämistä Neuvostoliittoon on eräs kipupiste. Suomenkin puolelta niitä löytyy. Vaikkapa Viron historian tahallinen unohtaminen opetuksessamme vuosiksi tai vaikkapa V.J Sukselaisen hallitusuran päätös.  https://fi.wikipedia.org/wiki/V._J._Sukselainen

 

]]>
4 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251329-viron-asia-on-meidan#comments Kotimaa Sat, 24 Feb 2018 06:49:48 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251329-viron-asia-on-meidan
No-ne-somalit http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251314-no-ne-somalit <p>2000-luvun alkupuolella olin liikenteessä Turun keskustassa yöelämän ollessa vauhdikkaimmillaan. Kello oli jotain puoli kolmen jälkeen aamulla. Näin kahden suomalaismiehen tappelevan jostain, mikä baari-illan jälkeen on Suomessa ihan tavallista käytöstä nakkikioskin lähettyvillä.</p><p>Olin jo tottunut tuohon, mutta tuolla kertaa siinä näkymässä pysähdytti se, että kundit haukkuivat toisiaan riidan keskellä &rdquo;saatanan somaliksi&rdquo;. Ensialkuun olin huvittunut, mutta sitten alkoivat nostaa päätään ihan toisenlaiset tunteet. Missä vaiheessa minun identiteetistäni tuli haukkumasana?</p><p>Olin surullinen, loukkaantunut, vihainenkin. Kuinka he kehtasivat? Mitä oli tapahtunut? Ja miksi?</p><p>Aloin katsella ympärilleni eri lailla ja huomasin, että me ensimmäisen polven somalit oltiin epäonnistumassa uudessa kotimaassamme. Syitä oli monia. Niin moni asia oli niin uutta ja erilaista: ilmasto, kieli, kulttuuri, suomalaisten tuppisuisuus... mutta vikaa oli myös omissa asenteissamme.</p><p>Jossain vaiheessa minua turhautti niin, että olin jopa vihainen &rdquo;omilleni&rdquo;. Sisäisesti aloin jopa inhota syntyperääni, mikä on kuitenkin yksi niistä asioista, joihin kukaan meistä ei voi mitenkään vaikuttaa. Muistan, kuinka jotkut eivät edes uskaltaneet myöntää olevansa somaleja. Mitä enemmän asiaan tutustuin, sitä enemmän tajusin, ettei syy ollut kokonaan meidän, vaan tämän hyvinvointiyhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmän, johon jengi oli kotiutettu.</p><p>Ensimmäisen polven somaleille opetettiin, miten hakea rahallista apua, ei miten löytää työ, miten ja missä kouluttautua ta miten päästä elämässä eteenpäin. Ennen kaikkea meiltä puuttuivat kaikki ne verkostot, joiden avulla ihmiset pääsevät kiinni juttuihin ja mahdollisuuksiin ja sitä kautta menestykseen. Niitä ei ollut, koska meillä ei ollut syntymästämme ja perhetaustamme kasvamaan lähteneitä juuria, mutta myös, koska kieli esti niiden luomisen.</p><p>Työttömyys oli korkealla, samoin nuorten syrjäytyminen.</p><p>1990- luvulta 2000- luvulle suurin osa somalialaisista eli vain puoliksi. Eli ajatus, että kaikki tämä oli vain väliaikaista ja että kohta päästäisiin palaamaan takaisin. Tuo unelma kesti aikansa, mutta todellisuus pisti sen uusiksi. Näin kävi meille kaikille, myös minulle.</p><p>Tilanne siellä &rdquo;kotona&rdquo; ei parantunutkaan. Somalian levottomuudet vain jatkuivat. Klaanisotien jälkeen tuli voimaan islamin laki, jonka aikana tilanne rauhoittuikin ehkä noin puoleksi vuodeksi. Sitten tuli Etiopian armeija ulkovaltojen tuella. Ja sitten syttyi sisällissota. Sitten tuli merirosvous. Ja sitten islamistien terroriryhmät. Ihan niinkuin kaikki tietävät.</p><p>Tässä vaiheessa sinnikkäimpienkin oli pakko tajuta, että sitä elämää, jota oltiin odotettu ei enää tulisi. Meidän oli alettava tosissamme rakentaa elämämme täällä ja tehdä töitä oman tulevaisuutemme eteen.</p><p>Jengi alkoi luoda kontakteja ja tuli ryminällä mukaan mm. kuljetusalalle, palveluammatteihin ja hoiva-alalle. Alettiin järjestäytyä ja suunnitelmallisesti tehdä töitä yhteisön, sen Suomeen juurruttamisen ja sen kokemien haasteiden ja ongelmien eteen.</p><p>Joskus kuulee valitusta siitä, kuinka somaleilla on kymmeniä yhdistyksiä ja niitä kaikkia tuetaan hirveillä julkisilla varoilla. Pitkän linjan järjestöaktiivina voin kertoa, ettei tuo ole totta, niinkuin kuka tahansa tässä yhdistysten luvatussa maassa järjestötoiminnassa mukana oleva tietää. Jotkut isoimmista saavat julkisia avustuksia, mutta isommat ovat niiden kuviotkin. Suurimmaksi osaksi tuloksia puserretaan esiin talkoovoimin ja todella pienin käytännön resurssein.</p><p>Yhdistysten kautta on tehty aktiivista vaikutustyötä yhteisön parissa. Sillä on edesautettu nuoretn tulevaisuutta mm. tukemalla heidän koulunkäyntiään. On tärkeää muistaa, että monen täälläkin syntyneen suomensomalin vanhemmat tulevat olosuhteista, joissa kouluja ei ole välttämättä käyty senkään vertaa, että olisi koskaan opittu edes lukemaan. Siksi noilla lapsilla ei ole mahdollisuuksia saada esimerkiksi läksyihin kotona samanlaista apua kuin joillain muilla lapsilla ja siksi olemme yhteisönä ottaneet tämän asiaksemme. Kaikki teistäkin ehkä tuntee sen afrikkalaisen sanonnan siitä, kuinka lapsen kasvattamiseen tarvitaan ihan koko kylä.</p><p>Olemme tukeneen lasten liikkumista ja urheiluharrastuksia, olleet apuna vanhusten hoidossa (perinteiset lähtömaiden perheyhteisöt kun ovat monella nyt hajaantuneet ympäri maailmaa) auttaneet ihmisiä pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan (kun kaikki on uutta, ei ihmisellä ole mitään käsitystä kuinka paljon on vielä asioita, joista hän ei ole koskaan kuullutkaan) ja tsempanneet nuoria eteenpäin niin koulutukseen kuin työelämään, mm. eri koulutusmahdollisuuksia kartoittamalla ja CV:n teon kaltaisissa taidoissa opastaen. Kolmas sektori on siis ollut ratkaisevassa asemassa toimiessaan linkkinä uusien tulijoiden ja uuden maan välillä.</p><p>Halusin kirjoittaa tämän blogin koska tiedän niin monia somalinuoria, jotka painiskelevat edelleen identiteettikriisin kanssa ihan niinkuin tiedän olevan kantasuomalaisissa olevan niitä, jotka haluavat vain osoittaa, että me olemme ryhmänä ihan yhtä tuomittuja epäonnistumaan kuin mitä romanien uskottiin olevan enen meitä.</p><p>(Tuosta tuli muuten mieleen yksi järjestökentän tapahtuma, jossa romanijärjestön edustaja kertoi yhteisöönsä kohdistuneista ennakkoluuloista ja vihamielisistä asenteista. &rdquo;Onneksi tulivat somalit&rdquo;, hän nauroi. &rdquo;Meistä tuli enää vain toiseksi vihatuin ryhmä!&rdquo;)</p><p>Haluan muistuttaa, etteivät nuo ihmiset ole oikeassa. Uskon ihan oikeasti, että somaleilla tulee pitkällä tähtäimellä olemaan positiivinen vaikutus suomalaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Ei tämä millään hokkus pokkus- tempulla tule tapahtumaan, vaan pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja sillä, että näille ensimmäisen ja toisen polven suomalaisille (<em>ei</em> toisen ja kolmannen polven somaleille) annetaan mahdollisuuksia, joilla he pärjäävät tässä maassa ja ovat hyödyksi paitsi itselleen, myös tälle maalle.</p><p>Viimeisen kymmenen vuoden aikana muutos on jo alkanut ja sen tulokset ovat ihan selkeästi nähtävissä.&nbsp; Somalinaisten lapsimäärä on kääntynyt voimakkaaseen laskuun, koska nuoret kouluttatutuvat ihan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. Somalitaustaisten oppilaiden osuus toisen asteen opiskelijoista (niin lukio kuin ammattikoulut) on puolestaan käntynyt jyrkkään nousuun. Yhteiskunnallisen osallisuuden ja aktiivisuuden kasvusta kertoo mm. oikeusministeriön tällä viikolla julkaisema &rdquo;demokratia ja äänestys&rdquo;- tutkimus, joka kertoo somaliyhteisön äänestysprosentin olevan samaa luokkaa kantasuomalaisten kanssa. Kaikista maahanmuuttajayhteisöistä se onkin jo pitkään ollut korkeimpia.</p><p>Kirjoitan tätä myös siksi, että minullekin on siunaantunut noita jälkeläisiä ja todellakin toivon (voiko sanoa, että odotan?) että he kouluttautuvat ja menestyvät tässä maassa; ainoassa kotimaassa joka heillä on koskaan ollut. Toivon, että he saavat vapaasti päästä toteuttamaan täyden potentiaalinsa ja menestyä ilman, että heille olla jatkuvasti hokemassa sitä, ettei tämä ole heidän paikkansa eikä heillä ole oikeutta siihan ja tuohon tai että ei heistä ole johonkin koska somali. Että lopulta ne viimeisetkin sissit väsyisivät ristiretkeensä ja antaisivat lasteni olla maahanmuuttajien sijaan sitä, mitä he meidän vanhempiensakin silmissä ovat: ihan tavallisia lapsia. Ihania, rakkaita, ainutlaatuisia, lahjakkaita, fiksuja ja valoisia lapsia.</p><p>PS. Tiesitkö,että Suomessa on somalilääkäreitä jo ainakin 15? Ja että lisää valmistuu joka vuosi? Ja että jos kaikki palvelualalla työskentelevät somalit (siivoojat, kaupan henkilökunta, bussikuskit, taksinkuljettajat jne.) menisivät lakkoon, niin sen vaikutukset saisi huomata ihan koko Suomi.</p><p>Oletko myös huomannut, että lentokentillä sinun turvallisuutesi on niinikään näiden turvallisuusalalla toimivien nuorten ammattilaisten käsissä? Edellisten kunnallisvaalien jälkeen meistä löytyy myös 12 valtuutettua, ympäri Suomen ja puoluerajojen. Meistä löytyy niin jalkapalloilijoita, laulajia, supermalleja, näyttelijöitä, kirjailijoita, tohtoreita, presidenttiehdokkaita, poliitikkoja... ja ihan tavallisia Faraheja ja Fadumoja. Ja joka ikinen meistä on arvokas.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2000-luvun alkupuolella olin liikenteessä Turun keskustassa yöelämän ollessa vauhdikkaimmillaan. Kello oli jotain puoli kolmen jälkeen aamulla. Näin kahden suomalaismiehen tappelevan jostain, mikä baari-illan jälkeen on Suomessa ihan tavallista käytöstä nakkikioskin lähettyvillä.

Olin jo tottunut tuohon, mutta tuolla kertaa siinä näkymässä pysähdytti se, että kundit haukkuivat toisiaan riidan keskellä ”saatanan somaliksi”. Ensialkuun olin huvittunut, mutta sitten alkoivat nostaa päätään ihan toisenlaiset tunteet. Missä vaiheessa minun identiteetistäni tuli haukkumasana?

Olin surullinen, loukkaantunut, vihainenkin. Kuinka he kehtasivat? Mitä oli tapahtunut? Ja miksi?

Aloin katsella ympärilleni eri lailla ja huomasin, että me ensimmäisen polven somalit oltiin epäonnistumassa uudessa kotimaassamme. Syitä oli monia. Niin moni asia oli niin uutta ja erilaista: ilmasto, kieli, kulttuuri, suomalaisten tuppisuisuus... mutta vikaa oli myös omissa asenteissamme.

Jossain vaiheessa minua turhautti niin, että olin jopa vihainen ”omilleni”. Sisäisesti aloin jopa inhota syntyperääni, mikä on kuitenkin yksi niistä asioista, joihin kukaan meistä ei voi mitenkään vaikuttaa. Muistan, kuinka jotkut eivät edes uskaltaneet myöntää olevansa somaleja. Mitä enemmän asiaan tutustuin, sitä enemmän tajusin, ettei syy ollut kokonaan meidän, vaan tämän hyvinvointiyhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmän, johon jengi oli kotiutettu.

Ensimmäisen polven somaleille opetettiin, miten hakea rahallista apua, ei miten löytää työ, miten ja missä kouluttautua ta miten päästä elämässä eteenpäin. Ennen kaikkea meiltä puuttuivat kaikki ne verkostot, joiden avulla ihmiset pääsevät kiinni juttuihin ja mahdollisuuksiin ja sitä kautta menestykseen. Niitä ei ollut, koska meillä ei ollut syntymästämme ja perhetaustamme kasvamaan lähteneitä juuria, mutta myös, koska kieli esti niiden luomisen.

Työttömyys oli korkealla, samoin nuorten syrjäytyminen.

1990- luvulta 2000- luvulle suurin osa somalialaisista eli vain puoliksi. Eli ajatus, että kaikki tämä oli vain väliaikaista ja että kohta päästäisiin palaamaan takaisin. Tuo unelma kesti aikansa, mutta todellisuus pisti sen uusiksi. Näin kävi meille kaikille, myös minulle.

Tilanne siellä ”kotona” ei parantunutkaan. Somalian levottomuudet vain jatkuivat. Klaanisotien jälkeen tuli voimaan islamin laki, jonka aikana tilanne rauhoittuikin ehkä noin puoleksi vuodeksi. Sitten tuli Etiopian armeija ulkovaltojen tuella. Ja sitten syttyi sisällissota. Sitten tuli merirosvous. Ja sitten islamistien terroriryhmät. Ihan niinkuin kaikki tietävät.

Tässä vaiheessa sinnikkäimpienkin oli pakko tajuta, että sitä elämää, jota oltiin odotettu ei enää tulisi. Meidän oli alettava tosissamme rakentaa elämämme täällä ja tehdä töitä oman tulevaisuutemme eteen.

Jengi alkoi luoda kontakteja ja tuli ryminällä mukaan mm. kuljetusalalle, palveluammatteihin ja hoiva-alalle. Alettiin järjestäytyä ja suunnitelmallisesti tehdä töitä yhteisön, sen Suomeen juurruttamisen ja sen kokemien haasteiden ja ongelmien eteen.

Joskus kuulee valitusta siitä, kuinka somaleilla on kymmeniä yhdistyksiä ja niitä kaikkia tuetaan hirveillä julkisilla varoilla. Pitkän linjan järjestöaktiivina voin kertoa, ettei tuo ole totta, niinkuin kuka tahansa tässä yhdistysten luvatussa maassa järjestötoiminnassa mukana oleva tietää. Jotkut isoimmista saavat julkisia avustuksia, mutta isommat ovat niiden kuviotkin. Suurimmaksi osaksi tuloksia puserretaan esiin talkoovoimin ja todella pienin käytännön resurssein.

Yhdistysten kautta on tehty aktiivista vaikutustyötä yhteisön parissa. Sillä on edesautettu nuoretn tulevaisuutta mm. tukemalla heidän koulunkäyntiään. On tärkeää muistaa, että monen täälläkin syntyneen suomensomalin vanhemmat tulevat olosuhteista, joissa kouluja ei ole välttämättä käyty senkään vertaa, että olisi koskaan opittu edes lukemaan. Siksi noilla lapsilla ei ole mahdollisuuksia saada esimerkiksi läksyihin kotona samanlaista apua kuin joillain muilla lapsilla ja siksi olemme yhteisönä ottaneet tämän asiaksemme. Kaikki teistäkin ehkä tuntee sen afrikkalaisen sanonnan siitä, kuinka lapsen kasvattamiseen tarvitaan ihan koko kylä.

Olemme tukeneen lasten liikkumista ja urheiluharrastuksia, olleet apuna vanhusten hoidossa (perinteiset lähtömaiden perheyhteisöt kun ovat monella nyt hajaantuneet ympäri maailmaa) auttaneet ihmisiä pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan (kun kaikki on uutta, ei ihmisellä ole mitään käsitystä kuinka paljon on vielä asioita, joista hän ei ole koskaan kuullutkaan) ja tsempanneet nuoria eteenpäin niin koulutukseen kuin työelämään, mm. eri koulutusmahdollisuuksia kartoittamalla ja CV:n teon kaltaisissa taidoissa opastaen. Kolmas sektori on siis ollut ratkaisevassa asemassa toimiessaan linkkinä uusien tulijoiden ja uuden maan välillä.

Halusin kirjoittaa tämän blogin koska tiedän niin monia somalinuoria, jotka painiskelevat edelleen identiteettikriisin kanssa ihan niinkuin tiedän olevan kantasuomalaisissa olevan niitä, jotka haluavat vain osoittaa, että me olemme ryhmänä ihan yhtä tuomittuja epäonnistumaan kuin mitä romanien uskottiin olevan enen meitä.

(Tuosta tuli muuten mieleen yksi järjestökentän tapahtuma, jossa romanijärjestön edustaja kertoi yhteisöönsä kohdistuneista ennakkoluuloista ja vihamielisistä asenteista. ”Onneksi tulivat somalit”, hän nauroi. ”Meistä tuli enää vain toiseksi vihatuin ryhmä!”)

Haluan muistuttaa, etteivät nuo ihmiset ole oikeassa. Uskon ihan oikeasti, että somaleilla tulee pitkällä tähtäimellä olemaan positiivinen vaikutus suomalaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Ei tämä millään hokkus pokkus- tempulla tule tapahtumaan, vaan pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja sillä, että näille ensimmäisen ja toisen polven suomalaisille (ei toisen ja kolmannen polven somaleille) annetaan mahdollisuuksia, joilla he pärjäävät tässä maassa ja ovat hyödyksi paitsi itselleen, myös tälle maalle.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana muutos on jo alkanut ja sen tulokset ovat ihan selkeästi nähtävissä.  Somalinaisten lapsimäärä on kääntynyt voimakkaaseen laskuun, koska nuoret kouluttatutuvat ihan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. Somalitaustaisten oppilaiden osuus toisen asteen opiskelijoista (niin lukio kuin ammattikoulut) on puolestaan käntynyt jyrkkään nousuun. Yhteiskunnallisen osallisuuden ja aktiivisuuden kasvusta kertoo mm. oikeusministeriön tällä viikolla julkaisema ”demokratia ja äänestys”- tutkimus, joka kertoo somaliyhteisön äänestysprosentin olevan samaa luokkaa kantasuomalaisten kanssa. Kaikista maahanmuuttajayhteisöistä se onkin jo pitkään ollut korkeimpia.

Kirjoitan tätä myös siksi, että minullekin on siunaantunut noita jälkeläisiä ja todellakin toivon (voiko sanoa, että odotan?) että he kouluttautuvat ja menestyvät tässä maassa; ainoassa kotimaassa joka heillä on koskaan ollut. Toivon, että he saavat vapaasti päästä toteuttamaan täyden potentiaalinsa ja menestyä ilman, että heille olla jatkuvasti hokemassa sitä, ettei tämä ole heidän paikkansa eikä heillä ole oikeutta siihan ja tuohon tai että ei heistä ole johonkin koska somali. Että lopulta ne viimeisetkin sissit väsyisivät ristiretkeensä ja antaisivat lasteni olla maahanmuuttajien sijaan sitä, mitä he meidän vanhempiensakin silmissä ovat: ihan tavallisia lapsia. Ihania, rakkaita, ainutlaatuisia, lahjakkaita, fiksuja ja valoisia lapsia.

PS. Tiesitkö,että Suomessa on somalilääkäreitä jo ainakin 15? Ja että lisää valmistuu joka vuosi? Ja että jos kaikki palvelualalla työskentelevät somalit (siivoojat, kaupan henkilökunta, bussikuskit, taksinkuljettajat jne.) menisivät lakkoon, niin sen vaikutukset saisi huomata ihan koko Suomi.

Oletko myös huomannut, että lentokentillä sinun turvallisuutesi on niinikään näiden turvallisuusalalla toimivien nuorten ammattilaisten käsissä? Edellisten kunnallisvaalien jälkeen meistä löytyy myös 12 valtuutettua, ympäri Suomen ja puoluerajojen. Meistä löytyy niin jalkapalloilijoita, laulajia, supermalleja, näyttelijöitä, kirjailijoita, tohtoreita, presidenttiehdokkaita, poliitikkoja... ja ihan tavallisia Faraheja ja Fadumoja. Ja joka ikinen meistä on arvokas.

]]>
12 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251314-no-ne-somalit#comments Kotimaa Asenne tulevaisuuteen Identiteettikriisi Kotoutuminen Menestyminen Somalit Fri, 23 Feb 2018 16:18:16 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251314-no-ne-somalit
Altia pohjalaisiin käsiin - Ilmajoen kunnan hankittava osuus yhtiöstä http://ristolahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251289-altia-pohjalaisiin-kasiin-ilmajoen-kunnan-hankittava-osuus-yhtiosta <p>Omistajaohjausministeri Mika Lintilä ilmoitti tänään, että Altia listataan pörssiin. Mielestäni Ilmajoen tulee Koskenkorvan tehtaan sijaintikuntana hankkia merkittävä osuus uudesta yhtiöstä.</p><p>Varminta olisi ollut, että hyvään kuntoon nostettu yhtiö olisi pysynyt valtion omistuksessa, tuottamassa tuloja veronmaksajille. Valtion tyhjällä kassalla on kuitenkin vaikea kehittää yhtiötä. Luotan vahvasti tehtaan tulevaisuuteen, koska se on hyvässä iskussa. Tuotantoennätyksiä tehdään joka vuosi ja tehokkuutta on parannettu investoinneilla.</p><p>Kun Altia nyt kuitenkin viedään pörssin, tarvitaan lakeuksilla todellista maakuntahenkeä. Maakunnan vahva läsnäolo yhtiössä on osaltaan tae sille, että työpaikat pysyvät alueella.</p><p>Altian merkitys Ilmajoelle ja Etelä-Pohjanmaalle on erittäin suuri. Se tarjoaa suoria ja välillisiä työpaikkoja, kuluttaa maailman parasta ohraa ja tarjoaa tärkeitä sivuvirtoja maatalouteen. Siksi on Ilmajoen kunnan velvollisuus on näyttää esimerkkiä. Altia on kovalla työllä nostettu kannattavaksi yhtiöksi, johon kannattaa sijoittaa. Yhtiöllä on hallussaan huipputehokkaat laitokset, osaavaa työvoimaa ja hyvä brändisalkku.</p><p>Tehtaan kanssa tiiviistä yhteistyötä tekevät maatalousyrittäjät ottavat osaa osakeantiin sillä voimalla, millä pystyvät. Pitkään jatkuneen heikon kannattavuuden ja vaikean edellisen satokauden johdosta viljelijät eivät kuitenkaan yksin kykene hankkimaan yhtiöstä merkittävää osuutta. Nyt tarvitaankin viljelijöiden rinnalle kotimaista, vastuullista omistajuutta, jotta kotimainen työ ja Koskenkorvan tehdas turvataan pitkällä aikavälillä.</p><p>Nyt tehdään Altiasta seuraava kansanosake.</p> Omistajaohjausministeri Mika Lintilä ilmoitti tänään, että Altia listataan pörssiin. Mielestäni Ilmajoen tulee Koskenkorvan tehtaan sijaintikuntana hankkia merkittävä osuus uudesta yhtiöstä.

Varminta olisi ollut, että hyvään kuntoon nostettu yhtiö olisi pysynyt valtion omistuksessa, tuottamassa tuloja veronmaksajille. Valtion tyhjällä kassalla on kuitenkin vaikea kehittää yhtiötä. Luotan vahvasti tehtaan tulevaisuuteen, koska se on hyvässä iskussa. Tuotantoennätyksiä tehdään joka vuosi ja tehokkuutta on parannettu investoinneilla.

Kun Altia nyt kuitenkin viedään pörssin, tarvitaan lakeuksilla todellista maakuntahenkeä. Maakunnan vahva läsnäolo yhtiössä on osaltaan tae sille, että työpaikat pysyvät alueella.

Altian merkitys Ilmajoelle ja Etelä-Pohjanmaalle on erittäin suuri. Se tarjoaa suoria ja välillisiä työpaikkoja, kuluttaa maailman parasta ohraa ja tarjoaa tärkeitä sivuvirtoja maatalouteen. Siksi on Ilmajoen kunnan velvollisuus on näyttää esimerkkiä. Altia on kovalla työllä nostettu kannattavaksi yhtiöksi, johon kannattaa sijoittaa. Yhtiöllä on hallussaan huipputehokkaat laitokset, osaavaa työvoimaa ja hyvä brändisalkku.

Tehtaan kanssa tiiviistä yhteistyötä tekevät maatalousyrittäjät ottavat osaa osakeantiin sillä voimalla, millä pystyvät. Pitkään jatkuneen heikon kannattavuuden ja vaikean edellisen satokauden johdosta viljelijät eivät kuitenkaan yksin kykene hankkimaan yhtiöstä merkittävää osuutta. Nyt tarvitaankin viljelijöiden rinnalle kotimaista, vastuullista omistajuutta, jotta kotimainen työ ja Koskenkorvan tehdas turvataan pitkällä aikavälillä.

Nyt tehdään Altiasta seuraava kansanosake.

]]>
9 http://ristolahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251289-altia-pohjalaisiin-kasiin-ilmajoen-kunnan-hankittava-osuus-yhtiosta#comments Kotimaa Altia Pörssi Fri, 23 Feb 2018 09:32:03 +0000 Risto Lahti http://ristolahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251289-altia-pohjalaisiin-kasiin-ilmajoen-kunnan-hankittava-osuus-yhtiosta
Apua mikä arki http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251280-apua-mika-arki <p>Lähes puolet avioliitoista päätyy eroon ja tiedä sitten kuinka moni avoliitoista, tai muista vakiinnuttavista sitoumuksista. Mikä parisuhteissa sitten hiertää. Se, ettei seksiä ole riittävästi, se ettei osata riidellä ollenkaan, vaiko se ettei päästä kaksi kertaa kuussa kumppanin kanssa romanttiselle illalliselle.&nbsp;</p><p>Vai, hiertääkö parisuhteita juuri tällaiset ulkoa tulevat odotukset ja paineet siitä kuinka paljon terveessä parisuhteessa harrastetaan seksiä, lenkkeillään yhdessä ja kuinka usein terveessä suhteessa viskotaan astioita seinään ja sovitaan sitten kynttiläillallisen ääressä.&nbsp;</p><p>Pitkässä suhteessa vaikeimpia hetkiä eivät ole ne, kun tunnelma on kireä ja hermot ovat koetuksella, vaan ne hetket, kun on yksinkertaisesti sitä samaa harmaata, eikä tunnu miltään. Hyvässä suhteessa pystytään tylsistymään yhdessä ja kestetään ne hetket, kun toinen tuntuu &quot;vain&quot; ystävältä ja kämppikseltä, eikä näköpiirissä ole illallisia, lomamatkoja, eikä liiemmin kiihkeätä makuuhuonejoogaakaan. Ruuhkavuosissaelävän näkopiiriin ei välttämättä mahdu, kuin seuraavan viikon harrastuskuskailut ja kauppareissut. Jokainen lapsiperheen vanhempi tietää varmasti, mistä nyt puhutaan. Se ei välttämättä riitä, että toinen juoksee arkea rinnalla, ainakaan täydellisen parisuhteen odotuksiin nähden. Parisuhdetta hiertää arki.</p><p>Tämänhetkinen trendi on tutkailla itseään ja rakastaa itseään. Itseään rakastaminenhan tarkoittaa sitä, että antaa itselle vain parasta, viihtymistä, romantiikkaa, yhteisiä auringonlaskuja ja kylpylälomia. Mitä tahansa tylsistymistä ja vaikeita tunteita ei siis kannata sietää, tai varsinkaan lähteä ratkomaan. Se vaatii työtä, aikaa, epämukavia tunteita, tunkkaista ilmapiiriä, sekä ikäviä keskusteluja. Itseään rakastava ihminen ansaitsee parempaa.</p><p>Päiväkotiin juostessani lapset eräänä päivänä, odottelin, että lasten tulokäsienpesu oli valmis. Silmäni pysähtyivät päiväkodin ilmoitustaululle, johon oli ilmestynyt lappu &rdquo;Eroauttaminen lapsiperheille&rdquo;. Ajattelin, että noniin, täällä päiväkodissa saavutetaan varmasti mahdollisimman suuri kohdeyleisö. Kuka pikkulapsiarjessa elävä ei synkkinä hetkinä pyörittelisi tällaista vaihtoehtoa, mutta hienoa että kaupunki tukee ja antaa apua eroon, jos sen nyt sitten toteuttaisi. Erotessa saa omaa aikaa ja oman talouden.</p><p>Mikäli parisuhdetta hiertää se normaali arki, pitäisikö kaupungin ja valtion päinvastoin tukea pikkulapsiperheitä arjessa, niin että ne pysyvät ehjinä perheinä?&nbsp;Kaikilla ei ole niitä kuuluja isovanhempia, jotka hälytetään paikalle, kun kriisiä pukkaa ja aikalisä arjessa on tarpeen. Odotusten ja todellisuuden kontrasti on valtava. Avioliiton ja oravanpyörän hoitoon resurssiapuja ei riitä, mutta eroamiseen kyllä.&nbsp;Uupuminen, konfliktit ja taloushuolet ovat todellisia ongelmia, joihin etsitään ratkaisua. Kaupungeissa tulisi kuulla perheitä ja etsiä ratkaisuja tärkeän yksikön tukemiseen. Etenkin lapsen näkokulmasta resurssit perheen tukemiseen on paljon arvokkaammat, kuin laitetut resurssit perheen eroapuun.&nbsp;</p> Lähes puolet avioliitoista päätyy eroon ja tiedä sitten kuinka moni avoliitoista, tai muista vakiinnuttavista sitoumuksista. Mikä parisuhteissa sitten hiertää. Se, ettei seksiä ole riittävästi, se ettei osata riidellä ollenkaan, vaiko se ettei päästä kaksi kertaa kuussa kumppanin kanssa romanttiselle illalliselle. 

Vai, hiertääkö parisuhteita juuri tällaiset ulkoa tulevat odotukset ja paineet siitä kuinka paljon terveessä parisuhteessa harrastetaan seksiä, lenkkeillään yhdessä ja kuinka usein terveessä suhteessa viskotaan astioita seinään ja sovitaan sitten kynttiläillallisen ääressä. 

Pitkässä suhteessa vaikeimpia hetkiä eivät ole ne, kun tunnelma on kireä ja hermot ovat koetuksella, vaan ne hetket, kun on yksinkertaisesti sitä samaa harmaata, eikä tunnu miltään. Hyvässä suhteessa pystytään tylsistymään yhdessä ja kestetään ne hetket, kun toinen tuntuu "vain" ystävältä ja kämppikseltä, eikä näköpiirissä ole illallisia, lomamatkoja, eikä liiemmin kiihkeätä makuuhuonejoogaakaan. Ruuhkavuosissaelävän näkopiiriin ei välttämättä mahdu, kuin seuraavan viikon harrastuskuskailut ja kauppareissut. Jokainen lapsiperheen vanhempi tietää varmasti, mistä nyt puhutaan. Se ei välttämättä riitä, että toinen juoksee arkea rinnalla, ainakaan täydellisen parisuhteen odotuksiin nähden. Parisuhdetta hiertää arki.

Tämänhetkinen trendi on tutkailla itseään ja rakastaa itseään. Itseään rakastaminenhan tarkoittaa sitä, että antaa itselle vain parasta, viihtymistä, romantiikkaa, yhteisiä auringonlaskuja ja kylpylälomia. Mitä tahansa tylsistymistä ja vaikeita tunteita ei siis kannata sietää, tai varsinkaan lähteä ratkomaan. Se vaatii työtä, aikaa, epämukavia tunteita, tunkkaista ilmapiiriä, sekä ikäviä keskusteluja. Itseään rakastava ihminen ansaitsee parempaa.

Päiväkotiin juostessani lapset eräänä päivänä, odottelin, että lasten tulokäsienpesu oli valmis. Silmäni pysähtyivät päiväkodin ilmoitustaululle, johon oli ilmestynyt lappu ”Eroauttaminen lapsiperheille”. Ajattelin, että noniin, täällä päiväkodissa saavutetaan varmasti mahdollisimman suuri kohdeyleisö. Kuka pikkulapsiarjessa elävä ei synkkinä hetkinä pyörittelisi tällaista vaihtoehtoa, mutta hienoa että kaupunki tukee ja antaa apua eroon, jos sen nyt sitten toteuttaisi. Erotessa saa omaa aikaa ja oman talouden.

Mikäli parisuhdetta hiertää se normaali arki, pitäisikö kaupungin ja valtion päinvastoin tukea pikkulapsiperheitä arjessa, niin että ne pysyvät ehjinä perheinä? Kaikilla ei ole niitä kuuluja isovanhempia, jotka hälytetään paikalle, kun kriisiä pukkaa ja aikalisä arjessa on tarpeen. Odotusten ja todellisuuden kontrasti on valtava. Avioliiton ja oravanpyörän hoitoon resurssiapuja ei riitä, mutta eroamiseen kyllä. Uupuminen, konfliktit ja taloushuolet ovat todellisia ongelmia, joihin etsitään ratkaisua. Kaupungeissa tulisi kuulla perheitä ja etsiä ratkaisuja tärkeän yksikön tukemiseen. Etenkin lapsen näkokulmasta resurssit perheen tukemiseen on paljon arvokkaammat, kuin laitetut resurssit perheen eroapuun. 

]]>
13 http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251280-apua-mika-arki#comments Kotimaa Avioliitto Lapsi Lapsiperhe Fri, 23 Feb 2018 07:13:02 +0000 Ninni Ylikallio http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251280-apua-mika-arki
Veikkaus – se jännä monopoli http://tatusailaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251228-veikkaus-se-oikeasti-haijy-monopoli <p>Meillä on Suomessa monopoleja, joiden perusteluista voidaan olla montaa mieltä. On Alkoa, on VR:ää. Toimintatavoiltaan kyseenalaisin näyttäisi kuitenkin olevan Veikkaus. Se on oikeasti pahimmillaan ilkeä monopoli. Miksi muka, joku kysyy. Eikö pelaaminen ole aina ihmisen oma päätös? Ja rahathan menevät vielä hyvään tarkoitukseen.</p><p>Monilla uhkapelaamiseen liittyy positiivisia mielikuvia ja se on sosiaalisesti suhteellisen hyväksyttyä. Se on aika mukavaa puuhaa. Harva satunnaispelaaja muistaa tappioitaan, mutta voitot kyllä muistetaan. Kuvitellaan kuitenkin hetki peliriippuvaisen tilannetta. Peliriippuvainen on vannonut itselleen, että ei enää ikinä uhkapelaa. Hän menee kauppaan ostamaan ruokaa. Ja kas näin, siellä se rahapeliautomaatti odottaakin. Peliriippuvaisen kantti pettää, rahaa palaa jälkeen kerran ja ruokaostoksista pitää tinkiä. Tämä toistuu ja toistuu.</p><p>Samaan aikaan Veikkauksen tehtävä on määritelty arpajaislaissa näin:</p><p>&rdquo;Yhtiön tehtävänä on harjoittaa rahapelitoimintaa siten, että rahapeleihin osallistuvien oikeusturva taataan, väärinkäytökset ja rikokset pyritään estämään sekä pelaamisesta aiheutuvia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja ehkäistään ja vähennetään.&rdquo;</p><p>Tekeekö Veikkaus sitten kaikkensa haittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi? Osa tuotoista on toki varattu järjestöille, jotka keskittyvät tähän. Ongelma onkin siinä, että Veikkaus on pyrkinyt liian aggressiivisesti kasvattamaan tuottoaan. Rahapelikoneita on tässä maassa yli 17&nbsp;000. Pelikoneita on esillä avoimissa tiloissa käytännössä melkein jokaisessa marketissa, kioskissa ja huoltoasemalla. Yksi rahapeliautomaatti tuottanee Veikkaukselle vuodessa keskimäärin +25&nbsp;000 euroa Ray:n 2016 vuosikertomuksesta laskettuna.</p><p>Veikkauksen puolustajat eivät problematisoi lainkaan sitä, että mistä tai keneltä tuotot tulevat. Heille riittää, että nämä rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pienituloiset kärsivät kuitenkin suhteessa enemmän peliriippuvuudesta. Veikkaus vastaa tähän sijoittamalla enemmän pelikoneita pienituloisten asuinalueille. Lisäksi se käyttää aktiiviseen markkinointiin yli 50 miljoona euroa vuodessa.</p><p>Veikkauksen on pakko uudistua, jos se kuvittelee voivansa perustella asemaansa. Rahapelikoneet tulisi siirtää kaikki välittömästi valvottuihin pelisaleihin. Pakollinen asiakaskortilla tunnustautuminen pelirajoituksineen on otettava käyttöön (vedenpitävänä ja mahdollisimman pian). Lisäksi Veikkauksen tulisi rajoittaa aggressiivista mainontaansa. Mallia voi ottaa ensihätään Alkon mainonnasta. Suomessa tulisi pohtia enemmän uhkapelien lisenssijärjestelmän hyviä ja huonoja puolia.</p><p>Veikkauksen tuotonjakoa tulisi myös miettiä uudelleen. Nykytilanteessa Veikkaus lisää tarjontaansa, koska sen edunsaajat odottavat tulojen kasvavan. Suoraan korvamerkitty edunsaanti menee usein myös suurille kattojärjestöille, jotka jakavat sitä vapaasti jäsenjärjestöilleen. Tämä ei kuulosta demokraattisimmalta ratkaisulta. Lisäksi heitän vahvasti kärjistettynä kysymyksen: kuinka paljon peliriippuvaisen ahdinkoa hyödyttää esimerkiksi kulttuurin ja huippu-urheilun rahoittaminen?</p><p>Uhkapelaamisen hallinta ei varmasti ole helpoin mahdollinen tehtävä. Ei varsinkaan, jos pitää samalla takoa rahaa. Veikkauksen uudistaminen olisi tietysti kitkerä pala edunsaajille ja valtion kassalle. Uhkapeliongelmaan on vaikea löytää helppoa ratkaisua, mutta se ei silti tee Veikkauksen kaksinaismoraalista vähemmän ongelmallisempaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Linkit:</p><p><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/veikkaus-tahkoaa-rahaa-lystin-maksavat-peliriippuvaiset-yhtio-panttaa-tietoa-pelien-kulutuksesta/?shared=970071-0cd5ba75-999">https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/veikkaus-tahkoaa-rahaa-lystin-maksavat-peliriippuvaiset-yhtio-panttaa-tietoa-pelien-kulutuksesta/?shared=970071-0cd5ba75-999</a></p><p><a href="https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/seuran-hankkima-aineisto-paljastaa-veikkaus-sijoittaa-eniten-rahapeliautomaatteja-kaikkein-koyhimpien-asunalueille/">https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/seuran-hankkima-aineisto-paljastaa-veikkaus-sijoittaa-eniten-rahapeliautomaatteja-kaikkein-koyhimpien-asunalueille/</a></p><p><a href="https://cms.veikkaus.fi/site/binaries/content/assets/dokumentit/vuosikertomus/ray/ray_vastuu_vuosiraportti_2016.pdf" title="https://cms.veikkaus.fi/site/binaries/content/assets/dokumentit/vuosikertomus/ray/ray_vastuu_vuosiraportti_2016.pdf">https://cms.veikkaus.fi/site/binaries/content/assets/dokumentit/vuosiker...</a></p><p>Kannattaa vilkaista myös oheinen tutkimus:</p><p><a href="http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/85706/SUOMEN%20RAHAPELIMARKKINAT%20kb-nettiin.pdf">http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/85706/SUOMEN%20RAHAPELIMARKKINAT%20kb-nettiin.pdf</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9923869" title="https://yle.fi/uutiset/3-9923869">https://yle.fi/uutiset/3-9923869</a></p> Meillä on Suomessa monopoleja, joiden perusteluista voidaan olla montaa mieltä. On Alkoa, on VR:ää. Toimintatavoiltaan kyseenalaisin näyttäisi kuitenkin olevan Veikkaus. Se on oikeasti pahimmillaan ilkeä monopoli. Miksi muka, joku kysyy. Eikö pelaaminen ole aina ihmisen oma päätös? Ja rahathan menevät vielä hyvään tarkoitukseen.

Monilla uhkapelaamiseen liittyy positiivisia mielikuvia ja se on sosiaalisesti suhteellisen hyväksyttyä. Se on aika mukavaa puuhaa. Harva satunnaispelaaja muistaa tappioitaan, mutta voitot kyllä muistetaan. Kuvitellaan kuitenkin hetki peliriippuvaisen tilannetta. Peliriippuvainen on vannonut itselleen, että ei enää ikinä uhkapelaa. Hän menee kauppaan ostamaan ruokaa. Ja kas näin, siellä se rahapeliautomaatti odottaakin. Peliriippuvaisen kantti pettää, rahaa palaa jälkeen kerran ja ruokaostoksista pitää tinkiä. Tämä toistuu ja toistuu.

Samaan aikaan Veikkauksen tehtävä on määritelty arpajaislaissa näin:

”Yhtiön tehtävänä on harjoittaa rahapelitoimintaa siten, että rahapeleihin osallistuvien oikeusturva taataan, väärinkäytökset ja rikokset pyritään estämään sekä pelaamisesta aiheutuvia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja ehkäistään ja vähennetään.”

Tekeekö Veikkaus sitten kaikkensa haittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi? Osa tuotoista on toki varattu järjestöille, jotka keskittyvät tähän. Ongelma onkin siinä, että Veikkaus on pyrkinyt liian aggressiivisesti kasvattamaan tuottoaan. Rahapelikoneita on tässä maassa yli 17 000. Pelikoneita on esillä avoimissa tiloissa käytännössä melkein jokaisessa marketissa, kioskissa ja huoltoasemalla. Yksi rahapeliautomaatti tuottanee Veikkaukselle vuodessa keskimäärin +25 000 euroa Ray:n 2016 vuosikertomuksesta laskettuna.

Veikkauksen puolustajat eivät problematisoi lainkaan sitä, että mistä tai keneltä tuotot tulevat. Heille riittää, että nämä rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pienituloiset kärsivät kuitenkin suhteessa enemmän peliriippuvuudesta. Veikkaus vastaa tähän sijoittamalla enemmän pelikoneita pienituloisten asuinalueille. Lisäksi se käyttää aktiiviseen markkinointiin yli 50 miljoona euroa vuodessa.

Veikkauksen on pakko uudistua, jos se kuvittelee voivansa perustella asemaansa. Rahapelikoneet tulisi siirtää kaikki välittömästi valvottuihin pelisaleihin. Pakollinen asiakaskortilla tunnustautuminen pelirajoituksineen on otettava käyttöön (vedenpitävänä ja mahdollisimman pian). Lisäksi Veikkauksen tulisi rajoittaa aggressiivista mainontaansa. Mallia voi ottaa ensihätään Alkon mainonnasta. Suomessa tulisi pohtia enemmän uhkapelien lisenssijärjestelmän hyviä ja huonoja puolia.

Veikkauksen tuotonjakoa tulisi myös miettiä uudelleen. Nykytilanteessa Veikkaus lisää tarjontaansa, koska sen edunsaajat odottavat tulojen kasvavan. Suoraan korvamerkitty edunsaanti menee usein myös suurille kattojärjestöille, jotka jakavat sitä vapaasti jäsenjärjestöilleen. Tämä ei kuulosta demokraattisimmalta ratkaisulta. Lisäksi heitän vahvasti kärjistettynä kysymyksen: kuinka paljon peliriippuvaisen ahdinkoa hyödyttää esimerkiksi kulttuurin ja huippu-urheilun rahoittaminen?

Uhkapelaamisen hallinta ei varmasti ole helpoin mahdollinen tehtävä. Ei varsinkaan, jos pitää samalla takoa rahaa. Veikkauksen uudistaminen olisi tietysti kitkerä pala edunsaajille ja valtion kassalle. Uhkapeliongelmaan on vaikea löytää helppoa ratkaisua, mutta se ei silti tee Veikkauksen kaksinaismoraalista vähemmän ongelmallisempaa.

 

Linkit:

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/veikkaus-tahkoaa-rahaa-lystin-maksavat-peliriippuvaiset-yhtio-panttaa-tietoa-pelien-kulutuksesta/?shared=970071-0cd5ba75-999

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/seuran-hankkima-aineisto-paljastaa-veikkaus-sijoittaa-eniten-rahapeliautomaatteja-kaikkein-koyhimpien-asunalueille/

https://cms.veikkaus.fi/site/binaries/content/assets/dokumentit/vuosikertomus/ray/ray_vastuu_vuosiraportti_2016.pdf

Kannattaa vilkaista myös oheinen tutkimus:

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/85706/SUOMEN%20RAHAPELIMARKKINAT%20kb-nettiin.pdf

https://yle.fi/uutiset/3-9923869

]]>
22 http://tatusailaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251228-veikkaus-se-oikeasti-haijy-monopoli#comments Kotimaa Monopoli Rahapelaaminen Veikkaus Wed, 21 Feb 2018 15:44:44 +0000 Tatu Sailaranta http://tatusailaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251228-veikkaus-se-oikeasti-haijy-monopoli
Suomi tarvitsee modernin kansanrintaman http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251200-suomi-tarvitsee-modernin-kansanrintaman <p>Reilun vuoden kuluttua olevissa eduskuntavaaleissa voidaan muuttaa paljon. Vaikka tällä hetkellä elämme kansainvälisten suhtanteiden ansiosta erittäin vahvaa taloudellista nousukautta, porvarihallitus on tyly&nbsp; pienituloisia kohtaan. Tästä kertovat eritoten perusturvaetuuksien indeksileikkaukset ja esimerkiksi opintotuen selkeä alasajo. Tuloerot ovat kiistatta kasvaneet tehtyjen poliittisten päätösten myötä.</p><p>Hallituksen linjaukset ajaa suuri osa sosiaali- ja terveyspalveluista monikansallisten suurfirmojen voitontavoittelun piiriin liki kaikkien asiantuntijoiden vastustamalla tavalla on oma tarinansa, kuten myös kaikkien ainakin puheissaan kritisoimat koulutusleikkaukset. Samaan aikaan hyvinvoinnin rahoituspohjaa rapautetaan varsinkin suurituloisia suosivien veroleikkausten myötä. Aktiivimalli, sen jatko-osa ja muut hallituksen operaatiot työläisten ja työttömien kyykyttämiseksi ovat surullinen luku sinällään.</p><p>Tämä kaikki osoittaa mielestäni sen, että oman puolueeni Vasemmistoliiton on tärkeää osallistua hallitukseen jatkossa. Oikeistohallitukset tulevat jatkossakin tekemään nyt harjoitettavaa oikeistolaista politiikkaa. Se on sinällään aivan johdonmukaista toimintaa.&nbsp;Oikeudenmukaisuus siitä on toki kaukana ja tästä köyhä kärsii. Vasemmistoliitossa ei siis tule kavahtaa ministeriautojakaan, mutta niiden kyytiin ei tule sinällään hakeutua aivan kenen tahansa kanssa. Petteri Orpo on jo julkisesti ilmoittanut, ettei Vasemmistoliitto kelpaa Kokoomuksen kaveriksi pirssien takapenkeille. Nämä rukkaset voisivat myös minullekin kelvata, vaikka sinällään on hyvä muistaa, että Kataisen hallitus teki tuloeroja pienentävää politiikkaa.</p><p>Mielestäni paras vaihtoehto olisikin moderni kansanrintama. Siinä SDP, Keskusta, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP muodostaisivat hallituksen. Tältä pohjalta voitaisiin rakentaa monella tapaa sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, jolla kohennettaisiin pieni- ja keskituloisten ihmisten tilannetta. Modernin kansanrintaman politiikassa huomioitaisiin myös niin ilmastomuutoksen torjunta, elinkeinoelämän pitkäjänteinen kehittäminen kuin kansainvälisestä vastuusta huolehtiminen Naton ulkopuolella pysyvänä rauhanrakentajana toimien. Samalla ymmärrettäisiin myös se, että Suomi on suuri maa, jonka kaikkien alueiden hyvinvoinnista on huolehdittava.</p><p>Aivan helppoa tällaisenkaaan pohjan muodostaminen ei olisi, koska erityisesti Keskusta on Juha Sipilän johdolla tehnyt hyvin oikeistolaista politiikkaa. Silti tiedän, että moni kepulainen on aidosti köyhän asialla Alkion malliin. Yhteistyö sujuisikin. Ei ehkä kitkatta, mutta harvemmin monipuoluedemokratiassa mikään puolue saa tavoitteitaan puhtaasti saneltua esimerkiksi hallitusohjelmaan.</p><p>Politiikka on kompromissien taidetta, mutta niiden on oltava hyväksyttävissä olevia. Ja ehkä syrjäseudun huomioivalla kansanrintamapolitiikalla Kepukin saisi Väyryseltä verbaaliset aseet riisuttua. Uskoakseni myös Keskustan kenttäväki on kypsymässä muutenkin Kokoomuksen aisankannattajuuteen. Se näkyy kannatuksessa jos jossain.</p><p>Modernin kansanrintaman puolueet saisivat varmasti rakennettua yhteisen hallitusohjelman ja myös toteutettua sitä. Tulevalla vaalikaudella eteen tuleva sosiaaliturvan kokonaisuudistus, jossa soisi matkattavan kohti perustuloa, on esimerkki suurista haasteista. Niitä ei tule sinällään puuttumaan miltään valtaa pitävältä porukalta.</p> Reilun vuoden kuluttua olevissa eduskuntavaaleissa voidaan muuttaa paljon. Vaikka tällä hetkellä elämme kansainvälisten suhtanteiden ansiosta erittäin vahvaa taloudellista nousukautta, porvarihallitus on tyly  pienituloisia kohtaan. Tästä kertovat eritoten perusturvaetuuksien indeksileikkaukset ja esimerkiksi opintotuen selkeä alasajo. Tuloerot ovat kiistatta kasvaneet tehtyjen poliittisten päätösten myötä.

Hallituksen linjaukset ajaa suuri osa sosiaali- ja terveyspalveluista monikansallisten suurfirmojen voitontavoittelun piiriin liki kaikkien asiantuntijoiden vastustamalla tavalla on oma tarinansa, kuten myös kaikkien ainakin puheissaan kritisoimat koulutusleikkaukset. Samaan aikaan hyvinvoinnin rahoituspohjaa rapautetaan varsinkin suurituloisia suosivien veroleikkausten myötä. Aktiivimalli, sen jatko-osa ja muut hallituksen operaatiot työläisten ja työttömien kyykyttämiseksi ovat surullinen luku sinällään.

Tämä kaikki osoittaa mielestäni sen, että oman puolueeni Vasemmistoliiton on tärkeää osallistua hallitukseen jatkossa. Oikeistohallitukset tulevat jatkossakin tekemään nyt harjoitettavaa oikeistolaista politiikkaa. Se on sinällään aivan johdonmukaista toimintaa. Oikeudenmukaisuus siitä on toki kaukana ja tästä köyhä kärsii. Vasemmistoliitossa ei siis tule kavahtaa ministeriautojakaan, mutta niiden kyytiin ei tule sinällään hakeutua aivan kenen tahansa kanssa. Petteri Orpo on jo julkisesti ilmoittanut, ettei Vasemmistoliitto kelpaa Kokoomuksen kaveriksi pirssien takapenkeille. Nämä rukkaset voisivat myös minullekin kelvata, vaikka sinällään on hyvä muistaa, että Kataisen hallitus teki tuloeroja pienentävää politiikkaa.

Mielestäni paras vaihtoehto olisikin moderni kansanrintama. Siinä SDP, Keskusta, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP muodostaisivat hallituksen. Tältä pohjalta voitaisiin rakentaa monella tapaa sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, jolla kohennettaisiin pieni- ja keskituloisten ihmisten tilannetta. Modernin kansanrintaman politiikassa huomioitaisiin myös niin ilmastomuutoksen torjunta, elinkeinoelämän pitkäjänteinen kehittäminen kuin kansainvälisestä vastuusta huolehtiminen Naton ulkopuolella pysyvänä rauhanrakentajana toimien. Samalla ymmärrettäisiin myös se, että Suomi on suuri maa, jonka kaikkien alueiden hyvinvoinnista on huolehdittava.

Aivan helppoa tällaisenkaaan pohjan muodostaminen ei olisi, koska erityisesti Keskusta on Juha Sipilän johdolla tehnyt hyvin oikeistolaista politiikkaa. Silti tiedän, että moni kepulainen on aidosti köyhän asialla Alkion malliin. Yhteistyö sujuisikin. Ei ehkä kitkatta, mutta harvemmin monipuoluedemokratiassa mikään puolue saa tavoitteitaan puhtaasti saneltua esimerkiksi hallitusohjelmaan.

Politiikka on kompromissien taidetta, mutta niiden on oltava hyväksyttävissä olevia. Ja ehkä syrjäseudun huomioivalla kansanrintamapolitiikalla Kepukin saisi Väyryseltä verbaaliset aseet riisuttua. Uskoakseni myös Keskustan kenttäväki on kypsymässä muutenkin Kokoomuksen aisankannattajuuteen. Se näkyy kannatuksessa jos jossain.

Modernin kansanrintaman puolueet saisivat varmasti rakennettua yhteisen hallitusohjelman ja myös toteutettua sitä. Tulevalla vaalikaudella eteen tuleva sosiaaliturvan kokonaisuudistus, jossa soisi matkattavan kohti perustuloa, on esimerkki suurista haasteista. Niitä ei tule sinällään puuttumaan miltään valtaa pitävältä porukalta.

]]>
27 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251200-suomi-tarvitsee-modernin-kansanrintaman#comments Kotimaa Kansanrintama Vasemmistoliitto Wed, 21 Feb 2018 08:30:00 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251200-suomi-tarvitsee-modernin-kansanrintaman
En halua Suomeen isovanhempieni aikaisia epidemioita http://eliisakuusama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251145-rokotteet-rokotekriittisyys <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10075384?utm_source=facebook-share&amp;utm_medium=social">Yle uutisoi 14.2.2017</a> että Ranskassa 34-vuotias nainen on kuollut tuhkarokon seurauksena. Yli 70 ihmistä on viety sairaalahoitoon eikä epidemia osoita laantumisen merkkejä. Ranska seuraa Italiaa määräämällä tavalliset lasten rokotukset pakollisiksi; <a href="http://www.independent.co.uk/news/world/europe/france-vaccination-mandatory-2018-next-year-children-health-measles-dying-anti-vaxxers-edouard-a7824246.html?amp">heinäkuussa 2017 Ranskan pääministeri sanoi haastattelussa että on &ldquo;mahdotonta hyväksyä&rdquo; että Ranskassa lapset edelleen kuolevat tuhkarokkoon maassa, jossa ensimmäiset rokotukset kehitettiin.</a>&nbsp;</p><p>2008 ja 2016 välissä Ranskassa oli virallisten tilastojen mukaan yli 24,000 tuhkarokkotapausta, joista 1,500 tapauksessa oli vakavia komplikaatioita ja 10 kuolemantapausta. USA antoi puolestaan viime vuonna vuonna Italiaan matkustusvaroituksen laajojen tuhkarokkoepidemioiden vuoksi.&nbsp;</p><p>Tuhkarokko on yksi tarttuvista taudeista joita vastaan voi suojautua rokotteella. Tauti on vaarallinen pienille lapsille ja heikon immuunipuolustuksen omaaville ja tarttuu herkästi; samassa huoneessa tai kulkuvälineessä olokin aiheuttaa tartuntariskin. &nbsp;Väestön tulee olla rokotettu 95% jotta tauti ei leviä.&nbsp;Tuhkarokon jälkitaudit voivat olla hengenvaarallisia riskiryhmiin kuuluville. Rokottamaton lapsi koululuokassa voi tarkoittaa että syöpälapsen on jäätävä kotiin koska rokottamaton luokkakaveri voi tartuttaa taudin heikon immuunipuolustuksen omaavaan ja vaarantaa hänen henkensä. Myöskään aivan pieniä vauvoja ei voida rokottaa ja heille tuhkarokko on erityisen vaarallinen.</p><p>Myös muut taudit hiipivät kohti Suomea rokotuskattavuuden heikettyä. <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005571653.html?share=e9b59a35d0aaece10ce1311f36fecc95">Sastamalassa on tavattu hinkuyskäepidemia</a>: sairastuneina on lapsia ja yksi viiden kuukauden ikäinen vauva. Hinkuyskä on erityisesti pienille vauvoille hengenvaarallinen sairaus. &nbsp;Helsingin Sanomien mukaan hinkuyskätapausten määrä on noussut Suomessa huomattavasti viimevuosina, ja iso osa kasvusta selittyy rokotekielteisyyden nousulla.</p><p>Suomessa elää edelleen sikotaudin takia syntymättömän lapsensa menettäneitä sekä taudin vuoksi lapsettomaksi jääneitä miehiä. Lisäksi globaali matkailu saattaa tuoda tänne sellaisia tauteja, jotka ovat Suomesta hävitetty jo ajat sitten: esimerkiksi suomalaisten suosimassa lomakohteessa Thaimaassa on esiintynyt poliota, ja Lähi-Idässä on tuberkuloosia - tarvitseeko meidänkin odottaa suurta epidemiaa ennen kuin kasvavaan rokotteista kieltäytyjien joukkoon reagoidaan?</p><p><a href="https://www.humanservices.gov.au/customer/enablers/immunisation-requirements">Australia on ottanut rokotteisiin selkeän linjan</a>:&nbsp;jos et rokota, et ole oikeutettu valtion perhetukiin. Uuden lain myötä rokotekriittiset vanhemmat menettävät valtion avustuksia keskimäärin 11 000 Australian dollarin verran vuodessa per rokottamaton lapsi. Kyseessä on merkittävä taloudellinen kannustin joka puree erityisesti perheisiin, joissa rokotekielteisyys ei ole kovin vahvaa tai rokotteet ovat viitseliäisyyden puutteesta jätetty ottamatta.&nbsp;</p><p><a href="http://leginfo.legislature.ca.gov/faces/billNavClient.xhtml?bill_id=201520160SB277">Yhdysvaltojen Kalifornia on mennyt vielä Australiaa pidemmälle</a>: laki kieltää lapsen osallistumisen muun muassa päivähoitoon, julkisiin ja yksityisiin kouluihin ja iltapäiväkerhoihin mikäli lapsi ei ole rokotettu eikä perheellä ole osoittaa lääketieteellistä syytä rokottamattomuudelle. Lailla on haluttu suojella niitä lapsia jotka ovat suuremmassa riskissä sairastua mikäli jokin epidemia lähtee leviämään.&nbsp;</p><p>Rokotteista, kuten kaikista lääkkeistä, voi seurata sivuvaikutuksia mutta hyödyt voittavat rokottoiden kohdalla haitat kuusi-nolla. Nyt vanhemmat, jotka itsekkäästi eivät rokota omia lapsiaan tieteeseen perustumattoman ideologiansa vuoksi ovat vapaamatkustajia, nauttien toisten rokotussuojasta perustuen salaliittoteoreetikkojen nettikirjoitteluun ja pelotteluun.<br /><br />Yhteiskunnalla on vastuu suojella heikoimpiaan kuten lapsia, vanhuksia ja sairaita. Tukien menettäminen tai kielto osallistua varhaiskasvatukseen tai kouluun ovat viime kädessä paljon pehmeämpiä keinoja kuin esimerkiksi monet tartuntatautilain pakkokeinot, jotka kyllä otetaan käyttöön mikäli epidemia iskee Suomeen.</p><p><br /><em>Kirjoittaja on <a href="http://liberaalipuolue.fi">Liberaalipuolueen</a> hallituksen varajäsen, jonka mielestä yhteiseen ruokapataan ei pidä sylkeä vaikka olisikin nauttinut runsaasti hopeavettä. </em></p><p>&nbsp;</p> Yle uutisoi 14.2.2017 että Ranskassa 34-vuotias nainen on kuollut tuhkarokon seurauksena. Yli 70 ihmistä on viety sairaalahoitoon eikä epidemia osoita laantumisen merkkejä. Ranska seuraa Italiaa määräämällä tavalliset lasten rokotukset pakollisiksi; heinäkuussa 2017 Ranskan pääministeri sanoi haastattelussa että on “mahdotonta hyväksyä” että Ranskassa lapset edelleen kuolevat tuhkarokkoon maassa, jossa ensimmäiset rokotukset kehitettiin. 

2008 ja 2016 välissä Ranskassa oli virallisten tilastojen mukaan yli 24,000 tuhkarokkotapausta, joista 1,500 tapauksessa oli vakavia komplikaatioita ja 10 kuolemantapausta. USA antoi puolestaan viime vuonna vuonna Italiaan matkustusvaroituksen laajojen tuhkarokkoepidemioiden vuoksi. 

Tuhkarokko on yksi tarttuvista taudeista joita vastaan voi suojautua rokotteella. Tauti on vaarallinen pienille lapsille ja heikon immuunipuolustuksen omaaville ja tarttuu herkästi; samassa huoneessa tai kulkuvälineessä olokin aiheuttaa tartuntariskin.  Väestön tulee olla rokotettu 95% jotta tauti ei leviä. Tuhkarokon jälkitaudit voivat olla hengenvaarallisia riskiryhmiin kuuluville. Rokottamaton lapsi koululuokassa voi tarkoittaa että syöpälapsen on jäätävä kotiin koska rokottamaton luokkakaveri voi tartuttaa taudin heikon immuunipuolustuksen omaavaan ja vaarantaa hänen henkensä. Myöskään aivan pieniä vauvoja ei voida rokottaa ja heille tuhkarokko on erityisen vaarallinen.

Myös muut taudit hiipivät kohti Suomea rokotuskattavuuden heikettyä. Sastamalassa on tavattu hinkuyskäepidemia: sairastuneina on lapsia ja yksi viiden kuukauden ikäinen vauva. Hinkuyskä on erityisesti pienille vauvoille hengenvaarallinen sairaus.  Helsingin Sanomien mukaan hinkuyskätapausten määrä on noussut Suomessa huomattavasti viimevuosina, ja iso osa kasvusta selittyy rokotekielteisyyden nousulla.

Suomessa elää edelleen sikotaudin takia syntymättömän lapsensa menettäneitä sekä taudin vuoksi lapsettomaksi jääneitä miehiä. Lisäksi globaali matkailu saattaa tuoda tänne sellaisia tauteja, jotka ovat Suomesta hävitetty jo ajat sitten: esimerkiksi suomalaisten suosimassa lomakohteessa Thaimaassa on esiintynyt poliota, ja Lähi-Idässä on tuberkuloosia - tarvitseeko meidänkin odottaa suurta epidemiaa ennen kuin kasvavaan rokotteista kieltäytyjien joukkoon reagoidaan?

Australia on ottanut rokotteisiin selkeän linjan: jos et rokota, et ole oikeutettu valtion perhetukiin. Uuden lain myötä rokotekriittiset vanhemmat menettävät valtion avustuksia keskimäärin 11 000 Australian dollarin verran vuodessa per rokottamaton lapsi. Kyseessä on merkittävä taloudellinen kannustin joka puree erityisesti perheisiin, joissa rokotekielteisyys ei ole kovin vahvaa tai rokotteet ovat viitseliäisyyden puutteesta jätetty ottamatta. 

Yhdysvaltojen Kalifornia on mennyt vielä Australiaa pidemmälle: laki kieltää lapsen osallistumisen muun muassa päivähoitoon, julkisiin ja yksityisiin kouluihin ja iltapäiväkerhoihin mikäli lapsi ei ole rokotettu eikä perheellä ole osoittaa lääketieteellistä syytä rokottamattomuudelle. Lailla on haluttu suojella niitä lapsia jotka ovat suuremmassa riskissä sairastua mikäli jokin epidemia lähtee leviämään. 

Rokotteista, kuten kaikista lääkkeistä, voi seurata sivuvaikutuksia mutta hyödyt voittavat rokottoiden kohdalla haitat kuusi-nolla. Nyt vanhemmat, jotka itsekkäästi eivät rokota omia lapsiaan tieteeseen perustumattoman ideologiansa vuoksi ovat vapaamatkustajia, nauttien toisten rokotussuojasta perustuen salaliittoteoreetikkojen nettikirjoitteluun ja pelotteluun.

Yhteiskunnalla on vastuu suojella heikoimpiaan kuten lapsia, vanhuksia ja sairaita. Tukien menettäminen tai kielto osallistua varhaiskasvatukseen tai kouluun ovat viime kädessä paljon pehmeämpiä keinoja kuin esimerkiksi monet tartuntatautilain pakkokeinot, jotka kyllä otetaan käyttöön mikäli epidemia iskee Suomeen.


Kirjoittaja on Liberaalipuolueen hallituksen varajäsen, jonka mielestä yhteiseen ruokapataan ei pidä sylkeä vaikka olisikin nauttinut runsaasti hopeavettä.

 

]]>
52 http://eliisakuusama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251145-rokotteet-rokotekriittisyys#comments Kotimaa Rokotteet Mon, 19 Feb 2018 13:36:57 +0000 Eliisa Kuusama http://eliisakuusama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251145-rokotteet-rokotekriittisyys
Suvi Lindénin touhut ovat keskisormea työttömille http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251136-suvi-lindenin-touhut-ovat-keskisormea-tyottomille <p>Kokoomuksen entinen kansanedustaja ja ministeri Suvi Lindén on ajautunut keskelle tapahtumia, joiden ympärillä on niin syvä usva ja hämärä, ettei läpi näe. Hän on ollut Ugandan Kampalassa &rdquo;avaamassa ovia&rdquo; liikemiehen kanssa, joka on löytynyt hotellihuoneestaan kuolleena.</p><p>Vuoden 2011 vaaleissa eduskunnasta pudonnut ja myös Oulun valtuustosta vetäytynyt Lindén on ollut Kampalan tapahtumista vaitonainen. Miten hän liittyi liikemiehen Patria-kuvioon vai liittyikö mitenkään, on yhä auki.</p><p>Tietoa on julkisuuteen kuitenkin tihkunut. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on saanut haltuunsa paikallisen toimittajan nauhan, jolle Lindén oli puhunut, koska oli luullut puhuvansa poliisille. Siinä hän muun muassa kertoi <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242138-uutta-tietoa-ugandan-tapahtumista-suvi-linden-hsn-saamalla-aaninauhalla-olimme">olleensa selvittämässä bisnesmahdollisuuksia Ugandassa.</a></p><p>Mitä lie bisnesmahdollisuuksia, mutta monen muun kysymyksen ohella tapaus on nostanut esiin kansanedustajien sopeutumiseläkkeen, joka on joissain tapauksissa ylenpalttisen antoisa.</p><p>Vuosina 1995&ndash;2011 eduskunnassa istunut Lindén kuuluu näihin tapauksiin, sillä 55-vuotias oululainen on nostanut <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707142200265677_pi.shtml">lehtitietojen mukaan jo vuosia </a>noin 5&nbsp;000 euron kuukausieläkettä sen lisäksi, että hän tekee konsultointitöitä oman yhtiönsä lukuun.</p><p>Suvi Lindénin pyörittämä PearlCon Oy teki vuonna 2016 liikevaihtoa 53&nbsp;000 euroa ja voittoa 16&nbsp;000 euroa. Sen kaupparekisteriin ilmoitettu toimiala on &rdquo;sijoitus- ja konsultointipalvelut sekä kaikki muu laillinen toiminta&rdquo;.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/231701-kl-ex-ministeri-suvi-linden-johtaa-yritystaan-palkatta-nostaa-sopeutumiselaketta-5000">Palkkaa hän ei yhtiöstä ole nostanut</a>, mutta voittoa yhtiöön on kertynyt kolmessa vuodessa noin 21&nbsp;000 euroa.</p><p>Tällainen konsulttiyhtiö on vähän niin kuin säästöpossu, josta omistaja voi nostaa tulevaisuudessa osinkoa, koska voittoja kertyy. Esimerkiksi konsulttimatkojen reissukulut voi panna kätevästi yhtiön piikkiin ja palkkaa ei ole pakko itselleen maksaa, jos on muita tuloja.</p><p>Suvi Lindén on ollut poliitikonuransa jälkeen yritysmaailmassa muutenkin kuin konsulttifirmansa kautta aktiivinen. Hän häärää Jämsässä tahmeasti etenevän <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suvi-lindenin-jamsaan-rakentama-suomen-piilaakso-kumisee-tyhjyyttaan---hallin-datapuistoon-ei-tiedossa-vuokralaisia/Frmuywez">&rdquo;Suomen Piilaakso&rdquo; -hankkeen parissa</a>, NxtVn Finland -yhtiön hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa.</p><p>Työttömälle vastaavan laajuinen liiketoiminta ei onnistuisi mitenkään ilman korvauksien menetystä.</p><p>Ex-ministeri Lindénin tapauksessa lisänärkästystä on herättänyt hänen <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707082200249004_pi.shtml">Iltalehdelle aiemmin antamansa lausunto</a>: &rdquo;Ainakin omalla kohdallani soveltuvat työt ovat Helsingissä ja itse asun Oulussa&rdquo;.</p><p>Miltä sekin mahtaa toiselle paikkakunnalle töihin patistettavasta työttömästä näyttää? Tai eläkeläisestä, jonka etuuksia on leikattu?</p><p>Ei varmasti kivalta, ehkä jopa keskisormelta.</p><p>Nyt on viimeistään aika purkaa kansanedustajien nauttimat ylianteliaat sopeutumiseläkkeet ja asettaa ne samalle viivalle nykyisen, kooltaan ja kestoltaan selvästi niukemman järjestelmän kanssa. <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015042119555559_uu.shtml">Uusi järjestelmä koskee </a>vuonna 2011 tai sen jälkeen ensimmäistä kertaa valittuja kansanedustajia.</p><p>Esimerkiksi vanhasta järjestelmästä nauttiva Lindén voi ilman lain rukkaamista nostaa jättimäistä sopeutumiseläkettään 65 ikävuoteen asti ja siirtyä sitten vanhuuseläkkeelle. Nykyisen sopeutumisrahan enimmäiskesto on kolme vuotta joitain poikkeustilanteita lukuun ottamatta.</p><p>Päällä vanhan järjestelmän lopulliseksi purkamiseksi on 70&nbsp;000 nimeä jo kerännyt kansalaisaloite, ja myös eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) on paheksunut suuria sopeutumiseläkkeitä <a href="https://www.ilkka.fi/uutiset/kotimaa/risikko-kansanedustajien-sopeutumisel%C3%A4ke-ei-ole-t%C3%A4t%C3%A4-p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4-muutoksia-tulossa-1.2530487">tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen sopimattomina.</a></p><p>Kansalaiset ovat poliitikoille sopeutumiseläkkeestä aivan syystä närkästyneitä, aivan kuten he olivat myös vaalirahoituskohun aikaan. Se närkästyminen maksoi keskustalle ja kokoomukselle yhteensä yli 20 kansanedustajapaikkaa vuoden 2011 vaaleissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kokoomuksen entinen kansanedustaja ja ministeri Suvi Lindén on ajautunut keskelle tapahtumia, joiden ympärillä on niin syvä usva ja hämärä, ettei läpi näe. Hän on ollut Ugandan Kampalassa ”avaamassa ovia” liikemiehen kanssa, joka on löytynyt hotellihuoneestaan kuolleena.

Vuoden 2011 vaaleissa eduskunnasta pudonnut ja myös Oulun valtuustosta vetäytynyt Lindén on ollut Kampalan tapahtumista vaitonainen. Miten hän liittyi liikemiehen Patria-kuvioon vai liittyikö mitenkään, on yhä auki.

Tietoa on julkisuuteen kuitenkin tihkunut. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on saanut haltuunsa paikallisen toimittajan nauhan, jolle Lindén oli puhunut, koska oli luullut puhuvansa poliisille. Siinä hän muun muassa kertoi olleensa selvittämässä bisnesmahdollisuuksia Ugandassa.

Mitä lie bisnesmahdollisuuksia, mutta monen muun kysymyksen ohella tapaus on nostanut esiin kansanedustajien sopeutumiseläkkeen, joka on joissain tapauksissa ylenpalttisen antoisa.

Vuosina 1995–2011 eduskunnassa istunut Lindén kuuluu näihin tapauksiin, sillä 55-vuotias oululainen on nostanut lehtitietojen mukaan jo vuosia noin 5 000 euron kuukausieläkettä sen lisäksi, että hän tekee konsultointitöitä oman yhtiönsä lukuun.

Suvi Lindénin pyörittämä PearlCon Oy teki vuonna 2016 liikevaihtoa 53 000 euroa ja voittoa 16 000 euroa. Sen kaupparekisteriin ilmoitettu toimiala on ”sijoitus- ja konsultointipalvelut sekä kaikki muu laillinen toiminta”.

Palkkaa hän ei yhtiöstä ole nostanut, mutta voittoa yhtiöön on kertynyt kolmessa vuodessa noin 21 000 euroa.

Tällainen konsulttiyhtiö on vähän niin kuin säästöpossu, josta omistaja voi nostaa tulevaisuudessa osinkoa, koska voittoja kertyy. Esimerkiksi konsulttimatkojen reissukulut voi panna kätevästi yhtiön piikkiin ja palkkaa ei ole pakko itselleen maksaa, jos on muita tuloja.

Suvi Lindén on ollut poliitikonuransa jälkeen yritysmaailmassa muutenkin kuin konsulttifirmansa kautta aktiivinen. Hän häärää Jämsässä tahmeasti etenevän ”Suomen Piilaakso” -hankkeen parissa, NxtVn Finland -yhtiön hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa.

Työttömälle vastaavan laajuinen liiketoiminta ei onnistuisi mitenkään ilman korvauksien menetystä.

Ex-ministeri Lindénin tapauksessa lisänärkästystä on herättänyt hänen Iltalehdelle aiemmin antamansa lausunto: ”Ainakin omalla kohdallani soveltuvat työt ovat Helsingissä ja itse asun Oulussa”.

Miltä sekin mahtaa toiselle paikkakunnalle töihin patistettavasta työttömästä näyttää? Tai eläkeläisestä, jonka etuuksia on leikattu?

Ei varmasti kivalta, ehkä jopa keskisormelta.

Nyt on viimeistään aika purkaa kansanedustajien nauttimat ylianteliaat sopeutumiseläkkeet ja asettaa ne samalle viivalle nykyisen, kooltaan ja kestoltaan selvästi niukemman järjestelmän kanssa. Uusi järjestelmä koskee vuonna 2011 tai sen jälkeen ensimmäistä kertaa valittuja kansanedustajia.

Esimerkiksi vanhasta järjestelmästä nauttiva Lindén voi ilman lain rukkaamista nostaa jättimäistä sopeutumiseläkettään 65 ikävuoteen asti ja siirtyä sitten vanhuuseläkkeelle. Nykyisen sopeutumisrahan enimmäiskesto on kolme vuotta joitain poikkeustilanteita lukuun ottamatta.

Päällä vanhan järjestelmän lopulliseksi purkamiseksi on 70 000 nimeä jo kerännyt kansalaisaloite, ja myös eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) on paheksunut suuria sopeutumiseläkkeitä tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen sopimattomina.

Kansalaiset ovat poliitikoille sopeutumiseläkkeestä aivan syystä närkästyneitä, aivan kuten he olivat myös vaalirahoituskohun aikaan. Se närkästyminen maksoi keskustalle ja kokoomukselle yhteensä yli 20 kansanedustajapaikkaa vuoden 2011 vaaleissa.

 

 

]]>
90 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251136-suvi-lindenin-touhut-ovat-keskisormea-tyottomille#comments Kotimaa Kansanedustajien sopeutumiseläkkeet Suvi Lindén Mon, 19 Feb 2018 10:05:28 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251136-suvi-lindenin-touhut-ovat-keskisormea-tyottomille
On tärkeämpiä asioita kuin politiikka http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251131-on-tarkeampia-asioita-kuin-politiikka <p>Rakas isosiskoni Milla nukkui pois sairauden uuvuttamana. Suru ja kaipaus ovat nyt läheisiäni. Sain antaa siskolleni tämän maailman hyvästit. Kertoa kaiken, mikä olisi voinut kertomatta jäädä. Olen siitä kiitollinen. Milla on päässyt Taivaan kotiin, jossa ei ole enää kärsimystä.</p><p>Rukoilen Millan perheen puolesta ja kiitän siitä, että hän oli kanssamme. Näen Millan lapsissa siskoni hymyn ja iloiset silmät. Kuulen huumorintajun ja tunnen saman lämmön, joka valloitti ihmisiä.&nbsp;</p><p>Tällaisille asioille ei politiikan kovassa maailmassa paljoa tilaa anneta. Otankin hieman itse tilaa.</p><p>Politiikan maailmassa minuakin on uhkailtu milloin milläkin asialla. &quot;Sinua ei enää valita, sinä et kiinnosta, sinulla ei ole merkitystä.&quot; Mikään ihmisen tekemä uhkaus ei hetkauta minua sentin vertaa. On tärkeämpiä asioita kuin politiikka. Sen tietää jokainen.</p><p>Iänkaikkeudessa vain kuolema voi ihmisen erottaa ja kuolema on verellä voitettu. Jälleennäkemisen toivossa on hyvä elää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rakas isosiskoni Milla nukkui pois sairauden uuvuttamana. Suru ja kaipaus ovat nyt läheisiäni. Sain antaa siskolleni tämän maailman hyvästit. Kertoa kaiken, mikä olisi voinut kertomatta jäädä. Olen siitä kiitollinen. Milla on päässyt Taivaan kotiin, jossa ei ole enää kärsimystä.

Rukoilen Millan perheen puolesta ja kiitän siitä, että hän oli kanssamme. Näen Millan lapsissa siskoni hymyn ja iloiset silmät. Kuulen huumorintajun ja tunnen saman lämmön, joka valloitti ihmisiä. 

Tällaisille asioille ei politiikan kovassa maailmassa paljoa tilaa anneta. Otankin hieman itse tilaa.

Politiikan maailmassa minuakin on uhkailtu milloin milläkin asialla. "Sinua ei enää valita, sinä et kiinnosta, sinulla ei ole merkitystä." Mikään ihmisen tekemä uhkaus ei hetkauta minua sentin vertaa. On tärkeämpiä asioita kuin politiikka. Sen tietää jokainen.

Iänkaikkeudessa vain kuolema voi ihmisen erottaa ja kuolema on verellä voitettu. Jälleennäkemisen toivossa on hyvä elää.

]]>
0 Kotimaa Mon, 19 Feb 2018 07:50:55 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251131-on-tarkeampia-asioita-kuin-politiikka
Liittokierros ja yliopistokriisi http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251107-liittokierros-ja-yliopistokriisi <p>Uusi Suomi on tänään <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242142-opetusalan-tyonantaja-kypsyi-ryopytykseen-syyttely-ja-dramatisoiminen-ei-ole#.WolYy_5rQH8.twitter">tehnyt uutisen</a>&nbsp;yliopistoneuvotteluissa parhaillaan puurtavien Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassisen <a href="http://www.sivistystyonantajat.fi/blogit/Tyoehtosopimuksista_neuvotteleminen_on_vaikuttavaa_ja_vastuullista_toimintaa_67.html">bloggauksesta</a>, jossa toimitusjohtaja ilmaisee pettymystään yliopistoväkeä edustavia neuvottelujärjestöjä ja liittoja kohtaan. Yliopistojen työehtosopimukset tunnetusti umpeutuivat tammi-helmikuun taitteessa, ja tällä hetkellä yliopistosektorilla vallitsee Helsingin yliopiston lakkovaroituksen seurauksena hyvin epätavallinen <a href="https://tieteentekijoidenliitto.fi/media/tiedotteet/yliopistosektorille_tyotaisteluvaroitus.2835.news">työtaistelun uhka</a>. Julkisalan Koulutetut <a href="https://www.akava.fi/uutishuone/ajankohtaiset/akava-yhteison_uutisia/julkisalan_koulutettujen_neuvottelujarjesto_jukon_hallitus_jatti_neuvottelutulokset_poydalle.22822.news">jättivät solidaarisesti kaikki muut neuvotellut sopimukset vahvistamatta</a> siihen asti, kunnes yliopistojen työehtosopimus olisi neuvoteltu. Työnantajapuoli on siis neuvotteluissa kovan edessä, mikä tietysti vaikuttaa heidän reaktioihinsa.</p><p>Hassinen on ottanut bloggauksessaan kantaa moneen eri asiaan, ennen muuta neuvottelujärjestöjen ja ammattiliittojen viestintään, jota hänen mukaansa on sävyttänyt &quot;toisen osapuolen syyttely&quot; ja &quot;tilanteen dramatisoiminen&quot;. Kiehtovin kohta Hassisen tekstissä on ehkä kuitenkin huomautus siitä, miten &quot;työehtosopimusten kehittäminen on kokonaisuus&quot; ja hänen suuntaamansa moite työntekijäpuolelle, joka on &quot;vetäytynyt neuvottelemaan ainoastaan korotustasoista&quot; ja vieläpä katkaissut neuvottelut hänen mukaansa palkankorotusten riittämättömyyden takia. Tässä suhteessa Sivistystyönantajien toimitusjohtaja antaa lievästi sanoen puolueellisen kuvan yliopistojen työntekijäpuolen asialistasta. Yliopistolaisia edustavat liitot lähtivät neuvotteluihin nimenomaan tavoittelemaan sopimusta, joka olisi toimiva kokonaisuus. Kuten <a href="https://www.tatte.fi/?x103997=579242">jo aiemmin</a> on <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005568016.html">toistuvasti huomautettu</a>, työntekijäpuoli halusi keskittyä <a href="https://www.juko.fi/?x18668=1055977">määräaikaisten työsopimusten vähentämiseen yliopistosektorilla, </a><a href="http://www.juko.fi/?x18668=1037133">kontaktiopetuksen määritelmän selkeyttämiseen,</a><a href="https://www.juko.fi/?x18668=1055977"> tutkimusvapaisiin</a> ja näiden ohessa totta kai myös palkkakysymykseen. Työnantajapuoli oli kuitenkin se taho, jota kiinnosti vain jälkimmäinen, ja tammikuun aikana neuvottelut jumiutuivat täysin työnantajan haluun puhua yksinomaan yliopistojen palkkausjärjestelmästä. Se osapuoli, joka vetäytyi neuvottelemaan ainoastaan yhdestä asiasta, oli Hassisen itsensä edustama Sivistystyönantajat, ja tämän jähmeyden seurauksena neuvotteluissa ei edennyt mikään muu, vaikka työntekijäpuoli jatkoi neuvotteluja kompromissia hakien yli viikon työehtosopimuksen jo rauettua.</p><p>Neuvottelujen kestohitiksi noussut työnantajapuolen mieltymys mullistaa yliopistojen sinänsä kankea palkkausjärjestelmä tulee esille myös Hassisen bloggauksessa, jossa hän mainitseekin &quot;palkkausjärjestelmän uudistamisen&quot; entistä &quot;joustavammaksi&quot; yhtenä keskeisenä Sivistystyönantajien tavoitteena. Tavan mukaan hän vakuuttelee tämän olevan &quot;varmasti yksittäistä työntekijää hyödyttävä uudistus&quot;. Mahdollinen palkkajärjestelmän reformi saattaisi ehkä kääntyäkin työntekijää hyödyttäväksi, jos työnantajapuoli ymmärtäisi sen, että <em>heidän</em>&nbsp;neuvotteluissa tekemänsä aloite olisi merkinnyt työnantajan yksipuolista saneluoikeutta palkan suoriutumisosaan ja palkkojen &quot;joustamista&quot; etupäässä alaspäin. Enimmäkseen tämä olisi iskenyt uransa alkuvaiheessa oleviin tutkijoihin, jotka ovat todellisia perustutkimuksen puurtajia. Kun pitää mielessä, millaisessa palkkakuopassa yliopistojen nuoret tutkijat ovat jo tällä hetkellä, asia on vakava. <a href="https://tieteentekijoidenliitto.fi/media/tiedotteet/tiedotteet_2017/tieteentekijoiden_uranakymat_yha_epavarmempia.2426.news">Tieteentekijöiden Liiton vuoden 2016 jäsenkyselyn</a> mukaan maisterin tutkinnon suorittaneen ammattilaisen ansiot nousevat yksityisellä sektorilla sekä valtion ja kunnan puolella yli 4000 euron, mutta yliopistoissa keskiansiot tutkijanuransa alussa olevalle tai muuta palkkatyötä tekevälle maisterille ovat&nbsp;2891 euroa. Mikäli etupäässä alimpiin palkkatasoihin kohdistuvaa &quot;joustavuutta&quot; haluttaisiin lisätä vielä entisestään, herää kriittinen kysymys siitä, miksi ihmeessä kukaan enää hakeutuisi yliopistolle töihin, ja miten perustutkimuksen ylipäätään kävisi. Neuvotteluissa tarjottu 2,1% korotus tuskin riittäisi kompensaatioksi tilanteessa, jossa palkkausjärjestelmässä suoritusosan saneluvalta olisi suotu työnantajalle.</p><p>Sivistystyönantajien neuvotteluasenne riittänee jo sellaisenaan selittämään heidän vastaanottamansa kritiikin, jota Hassinen on luonnehtinut &quot;toisen osapuolen syyttelyksi&quot;. Totta on, että neuvottelujärjestöjen taholta on suhtauduttu tyrmistyneesti Sivistystyönantajien ajamaan kovaan linjaan, jota <a href="https://www.verkkouutiset.fi/absurdia-kasittamatonta-oajn-puheenjohtaja-hermostui-tyonantajiin/">on moitittu kovin sanoin</a>, ja nähdäkseni hyvinkin syystä. Se, mitä &quot;tilanteen dramatisoiminen&quot; tarkoittaa jää epäselväksi. Sikäli kun kyse on hyvin poikkeuksellisesta lakkovaroituksesta, kyse on neuvottelujen vauhdittamiseksi tarkoitetusta luontevasta painostuskeinosta, jonka työnantajapuoli on tilannut itse, jumittaessaan neuvottelut sopimuksen määräajan tuolle puolen ja jättäessään työntekijäpuolen keskeiset aloitteet miltei kokonaan huomiotta. Tutkijapuolellakin deadlinet tapaavat venyä, mutta Sivistystyönantajien halu vetää neuvottelut haamurajoille ja niiden tuolle puolen vie voiton kaikkein hankalimmankin professorin artikkelikokoelmien toimittamisesta. Omaa luokkaansa &quot;dramatisoinnin&quot; saralla oli Helsingin yliopiston <a href="https://www.tatte.fi/?x103997=579200">lakia uhmaava päätös ryhtyä keräämään lakkoon osallistuvien työntekijöiden nimiä</a>, jota Sivistystyönantajien pääneuvottelija yritti perustella <a href="https://twitter.com/AnneMSomer/status/963720945121878016">lasten ja vanhempien edulla</a>.</p><p>Skismasta huolimatta yhteistäkin pohjaa yliopistoneuvottelujen vastapuolilla sentään on. Hassinen mainitsee bloggauksessaan tällä hetkellä istuvan hallituksen suorittamat massiiviset koulutusleikkaukset, jotka ovat hyvin tehokkaasti rampauttaneet sivistysinstituution aineelliset toimintapuitteet. Yliopistoväki on huomauttanut näistä asioista -- ja monista muistakin -- vuodesta toiseen, mutta heidän varoituksensa on lähinnä sivuutettu valtiovallan letkautuksilla &quot;kaiken maailman dosenteista&quot; ja <a href="https://jojalonen.wordpress.com/2018/02/13/ahdistettu-sivistys/">ylipäätään yliolkaisella asenteella</a>. Sivistystyönantajien toiminnanjohtajan mukaan &quot;olisi vastuutonta lisätä koulutuksen järjestäjien kustannuksia yli kantokyvyn&quot;, vaikka tällä hetkellä säästö revitään yliopistotutkijoiden yksilöllisestä kantokyvystä. Yllämainitun jäsenkyselyn mukaan noin 60% yliopistojen henkilöstöstä tekee ylitöitä jatkuvasti ja pyytämättä, ja vain 2% saa siitä jonkinlaista korvausta. Samaan aikaan opetus- ja tutkimushenkilöstöä rasitetaan hallinnollisilla velvoitteilla, ja neuvotteluissa työnantaja ei järin osoittanut halua varjella yliopistojen opetustuntikattoja, <a href="https://yll.fi/blog/opetus-monimuotoistuu-taipuuko-tyoehtosopimus/">jotka ovat jo nyt huomattavan venyvät.</a>&nbsp;Hassisen viittaus henkilöstökustannusten 70% osuuteen kokonaiskustannuksista jättää myös kätevästi huomiotta kaiken sen tutkimuksen, jota yliopistoissa tehdään henkilökohtaisilla apurahoilla, ja joka ei aiheuta työnantajalle käytännössä minkäänlaisia henkilöstökustannuksia. Huoli resurssien riittämisestä on varmasti aiheellinen, ja näiltä osin myös työnantajapuoli on täysin oikeassa suunnatessaan huomion istuvan hallituksen yliopistoja kurittaneeseen politiikkaan ja yliopistojen rahoituspohjan kapenemiseen. Asiaintilan korjaamiseksi kannattaisi kenties etsiä mieluummin jonkinlaista vipuvartta, jolla vaikuttaa valtiovaltaan.</p><p>Valtakunnansovittelijalle edenneiden yliopistoneuvottelujen tilanne ja työtaistelun uhka akatemiassa ovat oireellisia ja kertovat sivistysinstituution kriisistä. Työnantajapuoli on oman asenteensa tehnyt tiettäväksi, mutta on kyseenalaista käyttää tämänhetkistä ahdinkoa verukkeena yhä suuremmalle kurjistamispolitiikalle. Koska valtiovalta on synnyttänyt tämän ongelman, sen ratkaiseminen todennäköisesti myös vaatii valtiovallan toimia. Istuvan hallituksen on syytä havahtua siihen kriisiin, joka tällä hetkellä on yliopistoissa saavuttamassa lopullisen tulehtumispisteensä.<br /><br />---<br /><br /><em>Kirjoittaja on filosofian tohtori, sotahistorian tutkija, Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n tiedotusvastaava sekä Julkisalan Koulutettujen lakkopäällikkö Tampereen yliopistolla.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uusi Suomi on tänään tehnyt uutisen yliopistoneuvotteluissa parhaillaan puurtavien Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassisen bloggauksesta, jossa toimitusjohtaja ilmaisee pettymystään yliopistoväkeä edustavia neuvottelujärjestöjä ja liittoja kohtaan. Yliopistojen työehtosopimukset tunnetusti umpeutuivat tammi-helmikuun taitteessa, ja tällä hetkellä yliopistosektorilla vallitsee Helsingin yliopiston lakkovaroituksen seurauksena hyvin epätavallinen työtaistelun uhka. Julkisalan Koulutetut jättivät solidaarisesti kaikki muut neuvotellut sopimukset vahvistamatta siihen asti, kunnes yliopistojen työehtosopimus olisi neuvoteltu. Työnantajapuoli on siis neuvotteluissa kovan edessä, mikä tietysti vaikuttaa heidän reaktioihinsa.

Hassinen on ottanut bloggauksessaan kantaa moneen eri asiaan, ennen muuta neuvottelujärjestöjen ja ammattiliittojen viestintään, jota hänen mukaansa on sävyttänyt "toisen osapuolen syyttely" ja "tilanteen dramatisoiminen". Kiehtovin kohta Hassisen tekstissä on ehkä kuitenkin huomautus siitä, miten "työehtosopimusten kehittäminen on kokonaisuus" ja hänen suuntaamansa moite työntekijäpuolelle, joka on "vetäytynyt neuvottelemaan ainoastaan korotustasoista" ja vieläpä katkaissut neuvottelut hänen mukaansa palkankorotusten riittämättömyyden takia. Tässä suhteessa Sivistystyönantajien toimitusjohtaja antaa lievästi sanoen puolueellisen kuvan yliopistojen työntekijäpuolen asialistasta. Yliopistolaisia edustavat liitot lähtivät neuvotteluihin nimenomaan tavoittelemaan sopimusta, joka olisi toimiva kokonaisuus. Kuten jo aiemmin on toistuvasti huomautettu, työntekijäpuoli halusi keskittyä määräaikaisten työsopimusten vähentämiseen yliopistosektorilla, kontaktiopetuksen määritelmän selkeyttämiseen, tutkimusvapaisiin ja näiden ohessa totta kai myös palkkakysymykseen. Työnantajapuoli oli kuitenkin se taho, jota kiinnosti vain jälkimmäinen, ja tammikuun aikana neuvottelut jumiutuivat täysin työnantajan haluun puhua yksinomaan yliopistojen palkkausjärjestelmästä. Se osapuoli, joka vetäytyi neuvottelemaan ainoastaan yhdestä asiasta, oli Hassisen itsensä edustama Sivistystyönantajat, ja tämän jähmeyden seurauksena neuvotteluissa ei edennyt mikään muu, vaikka työntekijäpuoli jatkoi neuvotteluja kompromissia hakien yli viikon työehtosopimuksen jo rauettua.

Neuvottelujen kestohitiksi noussut työnantajapuolen mieltymys mullistaa yliopistojen sinänsä kankea palkkausjärjestelmä tulee esille myös Hassisen bloggauksessa, jossa hän mainitseekin "palkkausjärjestelmän uudistamisen" entistä "joustavammaksi" yhtenä keskeisenä Sivistystyönantajien tavoitteena. Tavan mukaan hän vakuuttelee tämän olevan "varmasti yksittäistä työntekijää hyödyttävä uudistus". Mahdollinen palkkajärjestelmän reformi saattaisi ehkä kääntyäkin työntekijää hyödyttäväksi, jos työnantajapuoli ymmärtäisi sen, että heidän neuvotteluissa tekemänsä aloite olisi merkinnyt työnantajan yksipuolista saneluoikeutta palkan suoriutumisosaan ja palkkojen "joustamista" etupäässä alaspäin. Enimmäkseen tämä olisi iskenyt uransa alkuvaiheessa oleviin tutkijoihin, jotka ovat todellisia perustutkimuksen puurtajia. Kun pitää mielessä, millaisessa palkkakuopassa yliopistojen nuoret tutkijat ovat jo tällä hetkellä, asia on vakava. Tieteentekijöiden Liiton vuoden 2016 jäsenkyselyn mukaan maisterin tutkinnon suorittaneen ammattilaisen ansiot nousevat yksityisellä sektorilla sekä valtion ja kunnan puolella yli 4000 euron, mutta yliopistoissa keskiansiot tutkijanuransa alussa olevalle tai muuta palkkatyötä tekevälle maisterille ovat 2891 euroa. Mikäli etupäässä alimpiin palkkatasoihin kohdistuvaa "joustavuutta" haluttaisiin lisätä vielä entisestään, herää kriittinen kysymys siitä, miksi ihmeessä kukaan enää hakeutuisi yliopistolle töihin, ja miten perustutkimuksen ylipäätään kävisi. Neuvotteluissa tarjottu 2,1% korotus tuskin riittäisi kompensaatioksi tilanteessa, jossa palkkausjärjestelmässä suoritusosan saneluvalta olisi suotu työnantajalle.

Sivistystyönantajien neuvotteluasenne riittänee jo sellaisenaan selittämään heidän vastaanottamansa kritiikin, jota Hassinen on luonnehtinut "toisen osapuolen syyttelyksi". Totta on, että neuvottelujärjestöjen taholta on suhtauduttu tyrmistyneesti Sivistystyönantajien ajamaan kovaan linjaan, jota on moitittu kovin sanoin, ja nähdäkseni hyvinkin syystä. Se, mitä "tilanteen dramatisoiminen" tarkoittaa jää epäselväksi. Sikäli kun kyse on hyvin poikkeuksellisesta lakkovaroituksesta, kyse on neuvottelujen vauhdittamiseksi tarkoitetusta luontevasta painostuskeinosta, jonka työnantajapuoli on tilannut itse, jumittaessaan neuvottelut sopimuksen määräajan tuolle puolen ja jättäessään työntekijäpuolen keskeiset aloitteet miltei kokonaan huomiotta. Tutkijapuolellakin deadlinet tapaavat venyä, mutta Sivistystyönantajien halu vetää neuvottelut haamurajoille ja niiden tuolle puolen vie voiton kaikkein hankalimmankin professorin artikkelikokoelmien toimittamisesta. Omaa luokkaansa "dramatisoinnin" saralla oli Helsingin yliopiston lakia uhmaava päätös ryhtyä keräämään lakkoon osallistuvien työntekijöiden nimiä, jota Sivistystyönantajien pääneuvottelija yritti perustella lasten ja vanhempien edulla.

Skismasta huolimatta yhteistäkin pohjaa yliopistoneuvottelujen vastapuolilla sentään on. Hassinen mainitsee bloggauksessaan tällä hetkellä istuvan hallituksen suorittamat massiiviset koulutusleikkaukset, jotka ovat hyvin tehokkaasti rampauttaneet sivistysinstituution aineelliset toimintapuitteet. Yliopistoväki on huomauttanut näistä asioista -- ja monista muistakin -- vuodesta toiseen, mutta heidän varoituksensa on lähinnä sivuutettu valtiovallan letkautuksilla "kaiken maailman dosenteista" ja ylipäätään yliolkaisella asenteella. Sivistystyönantajien toiminnanjohtajan mukaan "olisi vastuutonta lisätä koulutuksen järjestäjien kustannuksia yli kantokyvyn", vaikka tällä hetkellä säästö revitään yliopistotutkijoiden yksilöllisestä kantokyvystä. Yllämainitun jäsenkyselyn mukaan noin 60% yliopistojen henkilöstöstä tekee ylitöitä jatkuvasti ja pyytämättä, ja vain 2% saa siitä jonkinlaista korvausta. Samaan aikaan opetus- ja tutkimushenkilöstöä rasitetaan hallinnollisilla velvoitteilla, ja neuvotteluissa työnantaja ei järin osoittanut halua varjella yliopistojen opetustuntikattoja, jotka ovat jo nyt huomattavan venyvät. Hassisen viittaus henkilöstökustannusten 70% osuuteen kokonaiskustannuksista jättää myös kätevästi huomiotta kaiken sen tutkimuksen, jota yliopistoissa tehdään henkilökohtaisilla apurahoilla, ja joka ei aiheuta työnantajalle käytännössä minkäänlaisia henkilöstökustannuksia. Huoli resurssien riittämisestä on varmasti aiheellinen, ja näiltä osin myös työnantajapuoli on täysin oikeassa suunnatessaan huomion istuvan hallituksen yliopistoja kurittaneeseen politiikkaan ja yliopistojen rahoituspohjan kapenemiseen. Asiaintilan korjaamiseksi kannattaisi kenties etsiä mieluummin jonkinlaista vipuvartta, jolla vaikuttaa valtiovaltaan.

Valtakunnansovittelijalle edenneiden yliopistoneuvottelujen tilanne ja työtaistelun uhka akatemiassa ovat oireellisia ja kertovat sivistysinstituution kriisistä. Työnantajapuoli on oman asenteensa tehnyt tiettäväksi, mutta on kyseenalaista käyttää tämänhetkistä ahdinkoa verukkeena yhä suuremmalle kurjistamispolitiikalle. Koska valtiovalta on synnyttänyt tämän ongelman, sen ratkaiseminen todennäköisesti myös vaatii valtiovallan toimia. Istuvan hallituksen on syytä havahtua siihen kriisiin, joka tällä hetkellä on yliopistoissa saavuttamassa lopullisen tulehtumispisteensä.

---

Kirjoittaja on filosofian tohtori, sotahistorian tutkija, Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n tiedotusvastaava sekä Julkisalan Koulutettujen lakkopäällikkö Tampereen yliopistolla.

]]>
12 http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251107-liittokierros-ja-yliopistokriisi#comments Kotimaa Lakko Liittokierros Työehtosopimusneuvottelut Yliopisto Yliopistosektori Sun, 18 Feb 2018 16:13:21 +0000 Jussi Jalonen http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251107-liittokierros-ja-yliopistokriisi
Sote ja konsulttidemokratia http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251081-sote-ja-konsulttidemokratia <p>Tietokirjailijat Hanna Kuusela ja Matti Ylönen julkaisivat muutama vuosi sitten kirjan &rdquo;Konsulttidemokratia &ndash; kuinka valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton&rdquo;. Kirja löytyy omasta kirjahyllystäni liikkeenjohtoa ja johtamisoppeja käsittelevien kirjojen keskeltä. Tutustuin itse ensi kertaa konsultoinnin maailmaan 1990-luvun alkupuolella, kun kiersin Yhdysvaltoja ja Japania SRI Internationalin &rdquo;senior advisorin&rdquo; kanssa kokoamassa markkina-arviota kehitteillä olleelle uudelle lääkkeelle. Olen sitten viimeisen 15 vuoden aikana tutustunut useimpien suurten kansainvälisiin konsulttifirmojen toimintatapoihin. Pidän konsultteja hyödyllisinä erityisesti silloin, kun on omin keinoin vaikea koota tarvittavaa tietopohjaa. Isoilla kansainvälisillä konsulttifirmoilla on usein pääsy tietokantoihin, joihin tavallisella viranhaltijalla ei ole käyttöoikeuksia. Toki Google on tässä suhteessa helpottanut jokaisen tiedonhaluisen asemaa. Joskus konsulttia voi käyttää myös tilapäisenä lisätyövoimana. Kovin tavallista kuitenkin on, että konsulttifirman myyntikalvoilla luvataan tuoda erityisosaamista, mutta konsultin työn tuotos onkin yleistä konsulttilatinaa powerpointeille sijoiteltuna.</p><p>Suuret uudistukset, kuten sote, ovat konsulttifirmoille oikea kultakaivos. Sipilän hallitus on kaatanut sote- ja maakuntavalmisteluun lyhyessä ajassa satoja miljoonia euroja. Osa tuosta rahoituksesta menee suoraan konsulttifirmojen taskuihin. Konsultit suunnittelevat niin tietojärjestelmäratkaisuja kuin palvelutuotannon tehostamismalleja taikka ratkovat virkamiesten puolesta juridisia taikka hallinnollisia ongelmia. Asiakkaina ovat yhtä lailla ministeriöt, maakuntien valmistelukoneistot kuin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat.</p><p>Sosiaali- ja terveysministeriössä sote-konsultoinnin ykkönen on viime vuosina ollut Nordic Healthcare Group eli NHG. Se on mm. laatinut ministeriölle soten vaikutusarviointeja. Tosin nuo vaikutusarvioinnit ovat saaneet kritiikkiä eduskunnan valiokunnilta taikka viimeksi valinnanvapauslakiluonnoksen osalta lainvalmistelun arviointineuvostolta kokonaisarvioinnin puuttumisesta. NHG luokittelee itsensä terveys- ja sosiaalipalveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen erikoistuneeksi toimijaksi. Kieltämättä sote-alan osaamista tuossa yrityksessä onkin. NHG omistaa Kuntamaiseman, joka on kuntapalveluiden talouden suunnittelun ja seurannan, tuotteistamisen sekä raportoinnin työkalu. Kuntamaiseman kautta NHG:lle kertyy tietoa kuntien sote-toimintojen tuotoksista ja kustannuksista. Kuntamaisema on ollut esikuvana Sitran kehittämille sote-tietopaketeille, joita Valtiovarainministeriössä halutaan käyttää eri maakuntien toiminnan vertailuun. Näillä tahoilla on ymmärrettävästi intressejä sen suhteen, millaisiin toiminta- ja raportointimalleihin sote-uudistuksessa päädytään.</p><p>Maakuntien sisäistä valmistelua avittaa vielä laajempi konsulttifirmojen joukko. Usein referenssinä yhden maakunnan hankinnalle käytetään toiselle maakunnalle asiassa jo tehtyä valmistelua. Toki maakuntavalmistelijat vaihtavat tietoja keskenään, mutta konsulttifirmoille on lähtökohtaisesti edullista se, että tieto on hajallaan ja mieluummin konsulttiyritysten kuin virkamiesten käsissä. Välillä tulee jopa sellainen olo, että konsulttifirmat vaikuttavat soten valmisteluun enemmän kuin poliitikot, joilla ei ole aikaa, osaamista eikä usein haluakaan perehtyä monimutkaisten ongelmien yksityiskohtiin. Huolestuttavaa on, että sote-valmistelua avustavien konsulttifirmojen asiakkaina on myös yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon yrityksiä, joille konsultit voivat ehdottaa aiemmin rakentamaansa julkiseen toimintamalliin sopivan liiketoimintasuunnitelman. En muista nähneeni konsulttisopimusta, jossa tämäntapainen toiminta olisi tehokkaasti kielletty.</p><p>Juridista konsultointia ministeriöille antavat asianajotoimistot. Esimerkiksi Valtiovarainministeriö (tai oikeammin sen alainen yhtiö) hyödynsi IT-toiminnan palvelukeskukseksi suunnitellun Vimana Oy:n kilpailuoikeudellisen aseman arvioinnissa tunnettua helsinkiläistä asianajotoimistoa. Kuntaliitto oli hiukan aikaisemmin julkaissut prof. Petri Kuoppamäen kriittisen asiantuntijaraportin toisen palvelukeskusyhtiön asemasta. En yhtään epäile asianajotoimiston osaamista asiassa, mutta juridiselle keskustelulle on kovin tyypillistä, että siinä pyritään lähtökohtaisesti kiistämään toisen osapuolen väitteet ja vaatimukset. Murhamieskin saa oikeudenkäynnissä avukseen asiamiehen, joka pyrkii osoittamaan, ettei tuomiolle ole perustetta. Asianajotoimistojen lausunnoissa ei siis aina ole kyse objektiivisen totuuden etsimisessä, vaan väitteiden esittämisestä asiakkaan eduksi. Eräs juristikollega kommentoikin somessa ministeriöiden tapaa käyttää asianajotoimistoja &rdquo;virkamiesten älyvajeena&rdquo; tarkoittaen, että virkakelpoisuusvaatimuksiin on aiemmin kuulunut sekä alan substanssin että lakien osaaminen. Viime vuosina tätä osaamista on alettu ministeriöistä ulkoistaa juristikonsulteille.</p><p>Yliopistot ja niiden tutkimusyksiköt tekevät nykyään suhteellisen harvoin ministeriöiden toimeksiannosta tutkimuksia, jossa selvitettäisiin jonkun hallinnonalan ongelmia ja niiden ratkaisuvaihtoehtoja. Vapaa tiede kun ei helpolla alistu ohjailtavaksi, eivätkä riippumattoman tutkimuksen tulokset välttämättä tue haluttua poliittista päämäärää. Professorikollega Harri Veivo Ranskanmaalta muistutti runsaan viikon takaisessa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa, että tutkijoiden passiivisuus kotimaiseen asiantuntijakirjoitusten laatimisessa avaa markkinarakoa ajatuspajoille ja konsulteille, jotka voivat esiintyä osaajina todellisten asiantuntijoiden poissa ollessa. Tuloksena syntyy selontekoja, jotka näyttävät tieteeltä, mutta jotka palvelevat ensisijaisesti kulloistenkin vallankäyttäjien tarkoitusperiä. Lopputuloksena konsulttien käytölle voi lopulta olla Konsulttidemokratia-kirjan kuvaama päättäjä, joka ei enää erota tietoa ja valeuutista toisistaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tietokirjailijat Hanna Kuusela ja Matti Ylönen julkaisivat muutama vuosi sitten kirjan ”Konsulttidemokratia – kuinka valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton”. Kirja löytyy omasta kirjahyllystäni liikkeenjohtoa ja johtamisoppeja käsittelevien kirjojen keskeltä. Tutustuin itse ensi kertaa konsultoinnin maailmaan 1990-luvun alkupuolella, kun kiersin Yhdysvaltoja ja Japania SRI Internationalin ”senior advisorin” kanssa kokoamassa markkina-arviota kehitteillä olleelle uudelle lääkkeelle. Olen sitten viimeisen 15 vuoden aikana tutustunut useimpien suurten kansainvälisiin konsulttifirmojen toimintatapoihin. Pidän konsultteja hyödyllisinä erityisesti silloin, kun on omin keinoin vaikea koota tarvittavaa tietopohjaa. Isoilla kansainvälisillä konsulttifirmoilla on usein pääsy tietokantoihin, joihin tavallisella viranhaltijalla ei ole käyttöoikeuksia. Toki Google on tässä suhteessa helpottanut jokaisen tiedonhaluisen asemaa. Joskus konsulttia voi käyttää myös tilapäisenä lisätyövoimana. Kovin tavallista kuitenkin on, että konsulttifirman myyntikalvoilla luvataan tuoda erityisosaamista, mutta konsultin työn tuotos onkin yleistä konsulttilatinaa powerpointeille sijoiteltuna.

Suuret uudistukset, kuten sote, ovat konsulttifirmoille oikea kultakaivos. Sipilän hallitus on kaatanut sote- ja maakuntavalmisteluun lyhyessä ajassa satoja miljoonia euroja. Osa tuosta rahoituksesta menee suoraan konsulttifirmojen taskuihin. Konsultit suunnittelevat niin tietojärjestelmäratkaisuja kuin palvelutuotannon tehostamismalleja taikka ratkovat virkamiesten puolesta juridisia taikka hallinnollisia ongelmia. Asiakkaina ovat yhtä lailla ministeriöt, maakuntien valmistelukoneistot kuin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat.

Sosiaali- ja terveysministeriössä sote-konsultoinnin ykkönen on viime vuosina ollut Nordic Healthcare Group eli NHG. Se on mm. laatinut ministeriölle soten vaikutusarviointeja. Tosin nuo vaikutusarvioinnit ovat saaneet kritiikkiä eduskunnan valiokunnilta taikka viimeksi valinnanvapauslakiluonnoksen osalta lainvalmistelun arviointineuvostolta kokonaisarvioinnin puuttumisesta. NHG luokittelee itsensä terveys- ja sosiaalipalveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen erikoistuneeksi toimijaksi. Kieltämättä sote-alan osaamista tuossa yrityksessä onkin. NHG omistaa Kuntamaiseman, joka on kuntapalveluiden talouden suunnittelun ja seurannan, tuotteistamisen sekä raportoinnin työkalu. Kuntamaiseman kautta NHG:lle kertyy tietoa kuntien sote-toimintojen tuotoksista ja kustannuksista. Kuntamaisema on ollut esikuvana Sitran kehittämille sote-tietopaketeille, joita Valtiovarainministeriössä halutaan käyttää eri maakuntien toiminnan vertailuun. Näillä tahoilla on ymmärrettävästi intressejä sen suhteen, millaisiin toiminta- ja raportointimalleihin sote-uudistuksessa päädytään.

Maakuntien sisäistä valmistelua avittaa vielä laajempi konsulttifirmojen joukko. Usein referenssinä yhden maakunnan hankinnalle käytetään toiselle maakunnalle asiassa jo tehtyä valmistelua. Toki maakuntavalmistelijat vaihtavat tietoja keskenään, mutta konsulttifirmoille on lähtökohtaisesti edullista se, että tieto on hajallaan ja mieluummin konsulttiyritysten kuin virkamiesten käsissä. Välillä tulee jopa sellainen olo, että konsulttifirmat vaikuttavat soten valmisteluun enemmän kuin poliitikot, joilla ei ole aikaa, osaamista eikä usein haluakaan perehtyä monimutkaisten ongelmien yksityiskohtiin. Huolestuttavaa on, että sote-valmistelua avustavien konsulttifirmojen asiakkaina on myös yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon yrityksiä, joille konsultit voivat ehdottaa aiemmin rakentamaansa julkiseen toimintamalliin sopivan liiketoimintasuunnitelman. En muista nähneeni konsulttisopimusta, jossa tämäntapainen toiminta olisi tehokkaasti kielletty.

Juridista konsultointia ministeriöille antavat asianajotoimistot. Esimerkiksi Valtiovarainministeriö (tai oikeammin sen alainen yhtiö) hyödynsi IT-toiminnan palvelukeskukseksi suunnitellun Vimana Oy:n kilpailuoikeudellisen aseman arvioinnissa tunnettua helsinkiläistä asianajotoimistoa. Kuntaliitto oli hiukan aikaisemmin julkaissut prof. Petri Kuoppamäen kriittisen asiantuntijaraportin toisen palvelukeskusyhtiön asemasta. En yhtään epäile asianajotoimiston osaamista asiassa, mutta juridiselle keskustelulle on kovin tyypillistä, että siinä pyritään lähtökohtaisesti kiistämään toisen osapuolen väitteet ja vaatimukset. Murhamieskin saa oikeudenkäynnissä avukseen asiamiehen, joka pyrkii osoittamaan, ettei tuomiolle ole perustetta. Asianajotoimistojen lausunnoissa ei siis aina ole kyse objektiivisen totuuden etsimisessä, vaan väitteiden esittämisestä asiakkaan eduksi. Eräs juristikollega kommentoikin somessa ministeriöiden tapaa käyttää asianajotoimistoja ”virkamiesten älyvajeena” tarkoittaen, että virkakelpoisuusvaatimuksiin on aiemmin kuulunut sekä alan substanssin että lakien osaaminen. Viime vuosina tätä osaamista on alettu ministeriöistä ulkoistaa juristikonsulteille.

Yliopistot ja niiden tutkimusyksiköt tekevät nykyään suhteellisen harvoin ministeriöiden toimeksiannosta tutkimuksia, jossa selvitettäisiin jonkun hallinnonalan ongelmia ja niiden ratkaisuvaihtoehtoja. Vapaa tiede kun ei helpolla alistu ohjailtavaksi, eivätkä riippumattoman tutkimuksen tulokset välttämättä tue haluttua poliittista päämäärää. Professorikollega Harri Veivo Ranskanmaalta muistutti runsaan viikon takaisessa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa, että tutkijoiden passiivisuus kotimaiseen asiantuntijakirjoitusten laatimisessa avaa markkinarakoa ajatuspajoille ja konsulteille, jotka voivat esiintyä osaajina todellisten asiantuntijoiden poissa ollessa. Tuloksena syntyy selontekoja, jotka näyttävät tieteeltä, mutta jotka palvelevat ensisijaisesti kulloistenkin vallankäyttäjien tarkoitusperiä. Lopputuloksena konsulttien käytölle voi lopulta olla Konsulttidemokratia-kirjan kuvaama päättäjä, joka ei enää erota tietoa ja valeuutista toisistaan.

]]>
4 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251081-sote-ja-konsulttidemokratia#comments Kotimaa Konsultit Kunnollinen lainsäädäntö Sote-uudistus Tutkimustieto Sun, 18 Feb 2018 07:02:10 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251081-sote-ja-konsulttidemokratia
Rehtiin kilpaan http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251056-rehtiin-kilpaan <p>Professori Kari Hokkanen on viisas mies.</p><p>Syyskuussa Suomenmaassa julkaistussa kolumnissaan (<a href="https://www.suomenmaa.fi/blogit/alkiolaisen-allianssin-aika-6.21.288739.0c45ef3c3f">Alkiolaisen allianssin aika?</a> ) Hokkanen ehdotti, että Keskustan ympärille olisi pyrittävä muodostamaan alkiolainen allianssi. Olen kannattanut ja kannatan tätä ajatusta.</p><p>Viimeisimmässä Suomenmaan kolumnissaan (<a href="https://www.suomenmaa.fi/blogit/vayrynen-toistaa-vennamon-temppuja-6.21.342049.be0a9ae030">Väyrynen toistaa Vennamon temppuja</a> ) Hokkanen käsitteli Keskustan puheenjohtajan vaalia: &rdquo;Juha Sipilä ilmoitti olevansa valmis rehtiin kilpaan. Suomenmaan pääkirjoitus vaati estämään (Väyrysen) ehdokkuuden. Olen enemmän Sipilän kannalla.&rdquo;</p><p>Kari Hokkanen arvosteli yritystä estää ehdokkuuteni jo ennen puoluekokousta ja varoitti joutumisesta käräjäkierrokselle.</p><p>Hokkanen ehdotti, että järjestettäisiin avoimia tilaisuuksia, joissa voisin kohdata Sipilän ja maakuntien kansanedustajia. Tartun mielelläni tähänkin ehdotukseen.</p><p>Puoluehallituksen 8. helmikuuta tekemä päätös on sekä epäviisas että ilmeisen laiton.</p><p>Mahtoiko kokous olla edes päätösvaltainen? Tulkinta vaalikelpoisuudesta kuuluu puoluekokoukselle, kuten myös puoluehallituksen tilaamassa asiantuntijalausunnossa todetaan.</p><p>Puoluehallitus kehottaa piirijärjestöjä, kunnallisjärjestöjä ja osastoja käsittelemään minua vaalikelvottomana, vaikka sillä ei ole toimivaltaa päättää vaalikelpoisuudesta. Tässä puoluehallitus aivan ilmeisesti rikkoo ja kehottaa puolueen jäsenyhdistyksiä rikkomaan yhdenvertaisuuslakia, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä mm. vakaumuksen, mielipiteen tai poliittisen toiminnan perusteella. Sääntöjen mukaan ainoa edellytys puheenjohtajaehdokkuudelle on puolueen jäsenyys.</p><p>Syrjinnästä voi valittaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle, joka voi kieltää jatkamasta syrjintää ja asettaa uhkasakon kiellon noudattamiseksi. Syrjintään tulee uusia piirteitä, jos tai kun vaaliin tulee Juha Sipilän ja minun lisäkseni muita ehdokkaita.</p><p>Puoluehallituksen päätös asettaa hankalaan asemaan myös tiedotusvälineet, joilla on ollut tapana järjestää keskusteluja puolueiden puheenjohtajaehdokkaiden kesken. Voisivatko nekin jättää kutsumatta keskusteluihin henkilön, joka täyttää puolueen sääntöjen ehdokkuudelle asettamat ehdot? Olisivatko nekin valmiit rikkomaan yhdenvertaisuuslakia?</p><p>Puoluehallituksen kannattaisi ottaa puoluekokouksen valmistelut uuteen harkintaan. Kari Hokkasta on nytkin viisasta kuunnella.</p><p>Jos Keskustan johto on vakuuttunut siitä, että sen toteuttama politiikka on ollut oikeaa, sen pitäisi olla valmis puolustamaan sitä avoimissa keskustelutilaisuuksissa. Aivan kuten Kari Hokkanen toteaa, Juha Sipilä ei varmaankaan ehdi itse mukaan kaikkiin tilaisuuksiin, mutta &rdquo;yhteisesti sovitulla linjalla on muitakin pystyviä puolustajia&rdquo; - kansanedustajat.</p><p>Minulle sopii, että voisin Hokkasen ehdottamalla tavalla kohdata avoimissa keskustelutilaisuuksissa Sipilän ohella myös maakuntien kansanedustajia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Professori Kari Hokkanen on viisas mies.

Syyskuussa Suomenmaassa julkaistussa kolumnissaan (Alkiolaisen allianssin aika? ) Hokkanen ehdotti, että Keskustan ympärille olisi pyrittävä muodostamaan alkiolainen allianssi. Olen kannattanut ja kannatan tätä ajatusta.

Viimeisimmässä Suomenmaan kolumnissaan (Väyrynen toistaa Vennamon temppuja ) Hokkanen käsitteli Keskustan puheenjohtajan vaalia: ”Juha Sipilä ilmoitti olevansa valmis rehtiin kilpaan. Suomenmaan pääkirjoitus vaati estämään (Väyrysen) ehdokkuuden. Olen enemmän Sipilän kannalla.”

Kari Hokkanen arvosteli yritystä estää ehdokkuuteni jo ennen puoluekokousta ja varoitti joutumisesta käräjäkierrokselle.

Hokkanen ehdotti, että järjestettäisiin avoimia tilaisuuksia, joissa voisin kohdata Sipilän ja maakuntien kansanedustajia. Tartun mielelläni tähänkin ehdotukseen.

Puoluehallituksen 8. helmikuuta tekemä päätös on sekä epäviisas että ilmeisen laiton.

Mahtoiko kokous olla edes päätösvaltainen? Tulkinta vaalikelpoisuudesta kuuluu puoluekokoukselle, kuten myös puoluehallituksen tilaamassa asiantuntijalausunnossa todetaan.

Puoluehallitus kehottaa piirijärjestöjä, kunnallisjärjestöjä ja osastoja käsittelemään minua vaalikelvottomana, vaikka sillä ei ole toimivaltaa päättää vaalikelpoisuudesta. Tässä puoluehallitus aivan ilmeisesti rikkoo ja kehottaa puolueen jäsenyhdistyksiä rikkomaan yhdenvertaisuuslakia, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä mm. vakaumuksen, mielipiteen tai poliittisen toiminnan perusteella. Sääntöjen mukaan ainoa edellytys puheenjohtajaehdokkuudelle on puolueen jäsenyys.

Syrjinnästä voi valittaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle, joka voi kieltää jatkamasta syrjintää ja asettaa uhkasakon kiellon noudattamiseksi. Syrjintään tulee uusia piirteitä, jos tai kun vaaliin tulee Juha Sipilän ja minun lisäkseni muita ehdokkaita.

Puoluehallituksen päätös asettaa hankalaan asemaan myös tiedotusvälineet, joilla on ollut tapana järjestää keskusteluja puolueiden puheenjohtajaehdokkaiden kesken. Voisivatko nekin jättää kutsumatta keskusteluihin henkilön, joka täyttää puolueen sääntöjen ehdokkuudelle asettamat ehdot? Olisivatko nekin valmiit rikkomaan yhdenvertaisuuslakia?

Puoluehallituksen kannattaisi ottaa puoluekokouksen valmistelut uuteen harkintaan. Kari Hokkasta on nytkin viisasta kuunnella.

Jos Keskustan johto on vakuuttunut siitä, että sen toteuttama politiikka on ollut oikeaa, sen pitäisi olla valmis puolustamaan sitä avoimissa keskustelutilaisuuksissa. Aivan kuten Kari Hokkanen toteaa, Juha Sipilä ei varmaankaan ehdi itse mukaan kaikkiin tilaisuuksiin, mutta ”yhteisesti sovitulla linjalla on muitakin pystyviä puolustajia” - kansanedustajat.

Minulle sopii, että voisin Hokkasen ehdottamalla tavalla kohdata avoimissa keskustelutilaisuuksissa Sipilän ohella myös maakuntien kansanedustajia.

]]>
75 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251056-rehtiin-kilpaan#comments Kotimaa Sat, 17 Feb 2018 10:09:15 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251056-rehtiin-kilpaan