Hanna Sarkkinen

Euron valuviat korjattava

Eurokriisin akuutti vaihe on jäänyt taakse, mutta Euroopan rahaliitto EMU:n perustavaa laatua olevia valuvikoja ei ole korjattu. Saman katon alla on edelleen liian erilaisia kansantalouksia. Joillekin maille euro on ollut liian halpa ja toisille kallis. Kun maiden talouspolitiikan liikkumavaraa on kavennettu eikä yhteistä finanssipolitiikkaa ole, on ongelma ilmeinen. Rahaliiton perusongelmana on rahapolitiikan ja finanssipolitiikka erottaminen toisistaan.

Myös lääkkeeksi tarjottu katkera kalkki eli talouskuripolitiikka on ollut omiaan syventämään ongelmia ja lisäämään eriarvoisuutta ihmisten välillä. Tämä on puolestaan luonut pohjaa EU-vastaisuuden ja äärioikeiston nousulle koko maanosassa. EU on pyrkinyt kontrolloimaan eritoten valtiontalouksien alijäämiä samalla kun jotkut maat ovat saaneet paisuttaa vientiylijäämäänsä muiden kustannuksella. Keskinäisriippuvaisuuteen paljolti nojaavien EU-maiden vaihtotase on keskenään vahvasti epätasapainossa, mikä altistaa maita talousongelmille jatkossakin.

Kriiseistä ei pääse eroon vain eurojärjestelmän purkamisella, puhumattakaan EU:sta eroamisesta. Ne altistaisivat vain yhä suuremmalle kaaokselle, mikä on nähty esimerkiksi Brexitissä. Tärkeimpänä tavoitteena tulisi siis olla rahaliiton peruskorjaus.  

Euroopan keskuspankin on otettava työllisyyden parantaminen rahapolitiikkansa ohjenuoraksi ja tätä on edistettävä tarpeen vaatiessa myös keskuspankkirahalla. Keinotekoisiin rajoihin perustuvan ja toimimattoman kasvu- ja vakaussopimuksen talouskurisääntöihin on lisättävä joustoa. Euroopan alueelle tulisi toisaalta luoda omaa finanssipoliittista liikkumavaraa esimerkiksi kehittämällä omien varojen järjestelmää, ja näin luoda mahdollisuuksia EU-tason suhdannepolitiikkaan. Kun joustava finanssipolitiikka taloussuhdanteissa mahdollistuisi, vähenisivät mahdollisuudet euron jäsenmaiden ajautumiselle talouskriisiin. Euro ei kuitenkaan voi olla pakkoavioliitto, joten jäsenmaille tulee luoda mahdollisuus harkittuun euroeroon ilman eroa koko unionista.

Rahaliiton rakenteiden uudistamisen tulee nostaa nykyistä vahvemmin unionin poliittiselle agendalle. Jos syvällä olevia ongelmia ei nyt korjata, voivat Kreikan kaltaiset kriisit toistua ja toisaalta luodaan kasvupohjaa EU-vastaisuudelle ja äärioikeiston nousulle. Tässä työssä suuri vastuu on jäsenmailla sekä tulevalla Euroopan komissiolla ja europarlamentilla.

Hanna Sarkkinen
Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja
Kansanedustaja
Eurovaaliehdokas

(Kirjoitus julkaistu myös Lapin Kansassa 13.5.2019)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Juu... Eurojärjestelmä pitää säilyttää, mutta jäsenmaat voivat halutessaan vatuloida yhteisvaluutalla miten haluavat ? Ei päätä, ei järkeä.

Juuri velalla pellely Kreikan tapaan ja kasvu- ja vakaussopimuksen laiminlyönnit ovat ne suurimmat syyt eri maiden ongelmiin rahaliiton oloissa. Rahaliitton vaatimuksena on talouskuri ja vastuullisuus julkisissa menoissa, sekä työmarkkinajärjestöiden vastuu kilpailukyvyn turvaamisessa. Ikävä kyllä nämä molemmat laiminlyötiin pahasti Suomessa v. 2007 alkaen.

Nyt sitten esitetään sitä samaa lääkettä, millä alun perinkin talous sotkettiin pahoin vuosikymmen takaperin.

EKP on painanut rahaa koneet kuumina aina viime aikoihin asti, joten Sarkkinen - on elvytetty ja paljon EKP: n tasetta tarkastellen.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Muistan ne ajat ennen euroa, kun markkaa devalvoitiin, kellutettiin ja mitä milloinkin. Korot huitelin 0 sijaan 4-6 prosentin tasolla. Pahimmillaan 20 prosentissa. Köyhät maksoivat sen hintojen nousemisena. Töitä jouduttiin puurtamaan kaksi kertaa pidempään kuin nyt, mutta yhtään enempää ei tienattu.

Ne maat pärjäävät eurossa, joissa palkkataso sovitaan paikallisesti, eikä järjestötasolla. Suomessa järjestötaso vertautuu keskitettyyn, sillä järjestöt nostavat vaatimuksensa yhtä korkeaksi kuin tuottavimmalla alalla. Seurauksena on, että kansantalouden kustannustaso on liian korkea taantuman aikana. Sen seurauksena sama määrä työpaikkoja katoaa taantumassa, kuin nousukaudella syntyy. Siksi Suomessa työllisyysaste oli 5-10 pros.yksikköä alempi kuin muilla Pohjoismailla ja velkaantuminen jatkuu.

Kelluvat palkat pitäisi automaattisesti kustannustason kilpailukyvyn tasolla, työllisyys pysyisi korkealla ja työvoimapula nostaisi automaattisesti palkkatasoa.

Ei maat ole erilaisia. Toiset toimivat vain fiksummin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Kelluvat palkat pitäisi automaattisesti kustannustason kilpailukyvyn tasolla, työllisyys pysyisi korkealla ja työvoimapula nostaisi automaattisesti palkkatasoa."

Miten tämä toteutettaisiin?

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

#1 ja #2

Sanokaa vain reilusti, että ilman sisäistä devalvaatiota (=talouskuri) emme tule pärjäämään. Sillä ei ole ulkoiseen devalvaatioon muuta eroa kuin että talous pysyy jatkuvasti heikossa hapessa. Devalvaatio/kelluttaminen mahdollistaa kasvun ja myönteisen talouskehityksen.

Blogistin ansioksi on luettava, että hän on ottanut esitte euron valuviat ja tarjoaa siihen toimivaa ratkaisua.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

On kovin vaikea löytää lääkkeitä jälkikäteen tilanteeseen, kun Suomen palkat nousivat eniten koko Euroopassa talouskasvun ollen samalla vuosikymmenen nollassa. Esim. julkisen sektrorin palkkamenot kasvoivat n. 6 miljardilla eurolla täysin ilman tasouskasvua ja rahoitettuna Kreikan tapaan velkarahalla.

Yli 10 miljardin vientiylijäämät 2000-luvun alusta ovat muuttuneet 2,4 miljardin euron alijäämäksi v. 2018.

Soppa on keitetty Suomessa aivan itse, eikä syynä ollut euro.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Miten olemme voineet selviytyä sodan hävinneenä maana Euroopan ykköskastiin. Koko yhteiskunta on rakennettu läpikotaisin uusiin puihin. 2000-luvun alun jälkeen on mennyt huonosti. Ennuste ei ole kovin kummoinen tästä eteenkään päin. Mistä ero mahtaa johtua.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #5

Suomella meni loistavasti rahaliiton jäsenenä v. 2007 Sari Sairaanhoitaja palkankorotuksiin asti, josta rajut korotukset levisivät yli työmarkkinakentän ikävine seurauksineen.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen Vastaus kommenttiin #6

Niin meni, kun Saksa oli polvillaan ja rahapolitiikka kevyttä. Kun Saksa pääsi jaloilleen, alkoi normaali elämä.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee Vastaus kommenttiin #7

Saksan painoarvo on VAIN 30% euron arvon määrittymisessä. Jos Suomi hoitaa oman tonttinsa kunnolla, meillä on euron arvo, joka on Suomelle eurovastustajien toivoma tarpeeksi halpa. Itse ajattelen euron olevan tarpeeksi kohdallaan. Se kun on niin, että Suomessa ollessa nousukausi, euron arvo ei nouse kuten markka-aikana.

Markka-aikana korot eivät olleet milloinkaan nollassa.

Milloin aiot lopettaa itsesi noilla perusteilla?

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen Vastaus kommenttiin #11

Kun Saksa oli polvillaan Itä-Saksan liittämisen jälkeen, euron kurssi dollariin nähden oli luokkaa 0,8. Sen jälkeen tilanne on normalisoitunut. Hurjat korot johtuivat aikanaan tolkuttomasta rahapolitiikasta, jolloin hölmöiltiin Suomesta eurokelpoista maata ja myöhemmästä ecu-kytkennästä. Eihän nollakorossa ole mitään järkeä. Ei se ole tavoiteltava tilanne.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee Vastaus kommenttiin #12

Suomessa markka-aikana ei koskaan ollut näin matala inflaatio. Miten niin nollakorossa ei ole järkeä. Ilman rahaa ei ole taloutta. Raha on taloudelle kuin happi ihmiselle. Mitä järkeä on maksaa hapesta korkoa.

Pitäisikö sinun lakata valehtelemasta itsellesi kaiken aikaa.

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Euron valuvikojen korjaaminen se onkin sitten vähän pahempi rasti. Nykyinen euro kun hyödyttää Saksaa.

Voi olla vaikeaa korjata jotain, jonka viallisuus on EU:n suurimmalle jäsenmaalle hyväksi.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Alunperin euro piti ottaa käyttöön EU:n integraation huipentumana, kun se olisi jo muuttunut oikeaksi liittovaltioksi. Tällöin euro olisi oikeasti ollutkin toimiva valuutta-alue.

Nyt päätettiinkin kuitenkin kiirehtiä ja käyttää euro-projektia integraatiokehityksen vauhdittamiseen. Tällöin kävikin juuri päinvastaisesti ja eurosta tuli EU:ta hajottava voima.

Nyt kun liittovaltiohaaveet ovat tukevasti kivillä, ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa keskuspankin nollakorkojen ja loputtomien velkakirjojen tukiosto-ohjelmien (LTRO) varassa, kunnes päädytään velkakirjojen hintakuplan puhkeamiseen.

Järkevintä olisi euroalueen hallittu purkaminen, mutta se ei ole poliittisesti mahdollista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset