Hanna Sarkkinen

Voittoja taotaan myös lasten kasvatuksella ja opetuksella

Viime aikoina on ollut paljon aiheellista keskustelua vanhuspalveluiden laadusta (tai oikeastaan laadun puutteesta) Suomessa. Kohun keskiössä ovat olleet sijoittajien omistuksessa olevat hoivajätit. Toisaalta selväksi on käynyt, että suomalaisessa vanhushoivassa on laatupuutteita, eli liian vähän hoitajia, kautta linjan ja myös julkisissa yksiköissä.

Kohun keskellä on noussut esiin myös yksityisten päiväkotiketjujen ongelmia. On raportoitu, että myös yksityisessä varhaiskasvatuksessa esiintyy haamuhoitajia ja hoitajamitoituksia alitetaan tietoisesti, ja kuinka opettajien ja hoitajien työaika menee hoito-, kasvatus ja opetustehtävien sijaan esimerkiksi siivoamiseen. Henkilökunnan liian vähäinen määrä ja liian isot ja vaihtelevat lapsiryhmät ovat johtaneet paikoin kaoottisiin tilanteisiin, turvallisuuden vaarantumiseen ja kasvatustyön edellytysten heikkenemiseen. Myös julkisessa varhaiskasvatuksessa on paikoin ongelmia, mutta henkilöstöjärjestöt ja vanhemmat raportoivat erityisen paljon ongelmia nimenomaan yksityisten päiväkotiketjujen yksiköistä.

Varhaiskasvatus on osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmäämme ja laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys ihmisen kasvussa ja kotitaustan erojen tasaamisessa on tutkimusten mukaan jopa suurempi kuin peruskoulun. Silti varhaiskasvatuksella saa tehdä rahaa, toisin kuin peruskoululla. Ja rahaa varhaiskasvatuksella tehdäänkin, esimerkiksi Oulussa yksityisen varhaiskasvatuksen osuus on jo lähes 50% ja siitä suurimman osan tuottavat isot varhaiskasvatusketjut. Valtakunnallisesti varhaiskasvatuksesta yksityistä on noin 20 %.

 

Säästäminen käy kalliiksi

Varhaiskasvatuksen yksityistämisen merkittävä syy on ollut raha. Yksityiset ovat näyttäytyneet kunnan omaa palvelutuotantoa halvempana. Merkittävä tekijä tässä on se, että yksityisellä puolella henkilöstön palkat ovat matalammat kuin julkisella puolella. Näin on, vaikka julkisellakaan puolella vaativaa työtä tekevät koulutetut ammattilaiset eivät nauti suuria palkkoja. Toinen merkittävä tekijä yksityisen halvemmuuden kannalla on ”tehokkuus”, eli henkilökunnan vähyys. Henkilökuntaa on paikoin liian vähän, sijaisia ei palkata ja kasvattajat esimerkiksi siivoavat ja vastaavat ruokahuollosta kasvattamiseen mitoitetulla ajalla.

Säästöjä voi jossain määrin saada tehokkaasta tilankäytöstä ja säästämällä tukipalveluista kuten siivouksesta ja ruuasta, sekä askartelutarvikkeista ja leikkivälineistä. Kuitenkin kun kyse on työntekijäintensiivisestä alasta kuten vanhushoivasta tai varhaiskasvatuksesta, ei tuottavuutta ja säästöjä pysty hakemaan merkittävissä määrin muualta kuin säästämällä henkilöstöstä. Ja toki myös tiloista, tukipalveluista ja välineistä säästäminen voi näkyä heikentyneenä laatuna. Toinen tapa hakea tehokkuutta ja yksi syy siihen, että yksityinen palvelu näyttäytyy julkista halvempana, on kermankuorinta. Tämä voi toteutua varhaiskasvatuksessa esimerkiksi valikoimalla lapsia. Valikointia voi toteuttaa sijoittumalla tiettyihin kaupunginosiin tai sillä, että erityistä tukea tarvitsevat lapset (esimerkiksi muunkieliset, oppimisvaikeuksiset, käytösongelmaiset, liikuntarajoitteiset) ohjataan julkiseen päivähoitoon.

Varhaiskasvatuksen yksityistäminen on kyseenalainen säästökeino, sillä säästöjä haetaan silloin laadukkaan lasten kasvatuksen ja henkilökunnan jaksamisen kustannuksella. Kasvatuksen laadun heikkeneminen ja lasten eriyttäminen voi tulla yhteiskunnalle myös kalliiksi pitkällä aikavälillä. On kyseenalaista, että kansainväliset sijoittajat tekevät voittoja suomalaisten lasten varhaiskasvatuksella, varsinkin kun tiedetään, että voitot revitään laatua heikentämällä. Varhaiskasvatuksessa on ollut tuottajina pieniä paikallisia yrityksiä. Niiden asema ja määrä on kuitenkin heikentynyt, kun sijoittajaomisteiset ketjut ovat ostaneet pienet pois markkinoilta.

 

Ei voitontavoittelua varhaiskasvatukseen

Voiton tavoittelu varhaiskasvatuksessa tulisikin kieltää, kuten se on kielletty perusopetuksessakin. Kaikki kasvatukseen käytetty veroraha tulisi mennä laadukkaaseen kasvatukseen eikä sijoittajien voittoihin. Vaikka voitontavoittelu kiellettäisiin, se mahdollistaisi edelleen esimerkiksi yhdistysten tuottaman erityispedagogiikkaan perustustuvan varhaiskasvatuksen (kielipäiväkodit, steinerpäiväkodit jne).

Voiton tavoittelun kieltäminen varhaiskasvatuksessa ei tietenkään ratkaisisi kaikkia ongelmia. Olennaista on pitää huolta siitä, että lapsiryhmät ovat kohtuullisia, yksiköissä on osaavia ja koulutettuja ammattilaisia ja että kaikki lapset ovat oikeutettuja yhtäläiseen varhaiskasvatukseen. Joka tapauksessa ja varsinkin mikäli voiton tavoittelua ei tulevaisuudessakaan rajoiteta, tulee yksiköiden valvontaa parantaa ja laiminlyönneistä ja rikkomuksista sanktioida nykyistä tiukemmin.

Voiton tavoittelun kieltäminen (tai rajoittaminen) aiheuttaisi haasteita Oulun kaltaisille kunnille, jotka ovat heittäytyneet laajasti yksityisen varhaiskasvatuksen varaan. Se tarkoittaisi, että nykyisin yksityisille annetut rahat pitäisi käyttää omaan toimintaan ja kunnan pitäisi perustaa useita uusia päiväkoteja. Jos nykyistä kehittymättömämpi Suomi onnistui peruskoulujärjestelmän perustamisessa 1960-luvulla ja lamasta toipuva Suomi pystyi hyväksymään subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden 1990-luvulla, onnistuu varhaiskasvatuksen muuttaminen voittoa tavoittelemattomaksi 2020-luvun Suomelta. Jos tahtoa löytyy.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

SAK ja STTK (2015):

"Julkisia hankintoja kilpailutettaessa on huomioitava palveluiden laatu":

https://www.sttk.fi/2015/05/13/sak-ja-sttk-julkisi...

---

"Valiokuntien asiantuntijalausunnot"

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotV...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset