Mayn mahdoton tehtävä

Brittiparlamentti äänesti tällä viikolla kumoon pääministeri Theresa Mayn brexit-sopimuksen murskaluvuin. Kuitenkin parlamentti antoi rökäletappion jälkeen Mayn hallitukselle luottamuksen. Mayn kivinen brexit-tie siis jatkuu äänestystappiosta huolimatta.

Ei käy kateeksi pääministeri Mayta. Hän ei itse kannattanut Britannian EU-eroa, mutta hän on päätynyt silti vetämään brexit-kivirekeä perässään. Mayn pitäisi saada brexit-sopimus läpi parlamentista, josta ei tunnu löytyvät enemmistöä millekään ratkaisulle.

Enemmistöä ei löydy brexitin perumiselle tai uudelle kansanäänestykselle, mutta ei myöskään nyt neuvotellulle sopimukselle. Enemmistöä ei löydy ”kovalle brexitille” eli sopimuksettomalle erolle, eikä enemmistöä taida löytyä myöskään nykyisen sopimuksen varteenotettavalle vaihtoehdolle eli Norjan mallin mukaiselle ETA-jäsenyydelle ja sisämarkkinoille jäämiselle.

Aika uhkaa loppua kesken, sillä sopimuksen solmimisen määräaika kuluu umpeen maaliskuun lopulla. Jos ennen määräaikaa ei ole sopimusta, on edessä lähes kaikkien kammoama kova brexit. Briteillä on kuitenkin mahdollisuus pyytää EU:lta lisäaikaa neuvotteluille, ja on todennäköistä, että lisäaikaa pyydetään ja saadaan. Eri asia kuitenkin on, mitä lisäajalla tehdään.

On epäselvää, tuleeko lisäajankaan jälkeen parlamentista löytymään enemmistöä millekään realistiselle sopimukselle. Yksi vaihtoehto on tietenkin parlamentin hajottaminen ja ennenaikaiset vaalit. Epäselvää kuitenkin on, suostuuko hallitusvaltaa käyttävä konservatiivipuolue ennenaikaisiin vaaleihin ja saataisiinko uusienkaan vaalien kautta sellaista enemmistöä, joka hyväksyy brexit-sopimuksen tai muun varteenotettavan ratkaisun.

Toki on mahdollista, että hallituspuolueen edustajat vielä taipuvat sopimuksen taakse ennenaikaisten vaalien tai kovan brexitin pelossa. Mutta emme voi poissulkea myöskään sopimuksettoman eron mahdollisuutta.

Brexit-saagan seuraaminen on jossain määrin koomista, mutta ennen kaikkea se on traagista. Brexitillä on vaikutusta EU:n toimintaan ja tulevaisuuteen, ja kovalla brexitillä olisi negatiivisia vaikutuksia myös Suomen, Euroopan ja maailman talouteen. Tragikoomista on ollut seurata myös brittipolitiikan sekasortoisuutta ja poliittisen johtajuuden puutetta ja populistista keskustelua, joka on osaltaan johtanut kaoottiseen tilanteeseen.

Brexitin taustalla on varmasti monenlaisia syitä, joita ulkopuolinen tarkkailija ei pysty täysin ymmärtämään. Brexitin taakse myös huijattiin ihmisiä suoranaisilla valheilla, lupailemalla valtavia säästöjä, ulkomaalaisten karkotuksia ja taivaalta satavaa mannaa. Mielialoihin vaikutti myös keltaisen lehdistön vuosia jatkunut valheellinen tai vähintään pinnallinen EU-uutisointi. Taustalla saattaa myös vaikuttaa Britannian suurvaltamenneisyyden nostalginen kaipuu – ajatus siitä, että mahtava Iso-Britannia pärjää paremmin omillaan.

Toisaalta jotkut kannattivat brexitiä oikeistolaisesta näkökulmasta, jotta maassa voitaisiin hylätä EU:n säätämät ympäristöä, kuluttajia ja työntekijöitä suojaavat lait. Toiset taas kannattivat brexitiä vasemmistolaisesta näkökulmasta, jotta voitaisiin hylätä EU:n säätämät julkista palvelutuotantoa rajoittavat ja suuryrityksiä suosivat markkinavapauslait. EU-eroa siis kannatettiin erilaisista syistä.

EU-jäsenyyden puolustajien ääni jäi ennen äänestystä heikoksi, ja populistiset äänenpainot saivat tilaa. Ei kuitenkaan pidä ajatella, että kyse olisi ollut vain brittien harhaanjohtamisesta. Edelleen, brexit-sotkun keskellä, noin puolet briteistä kannattaa kyselyjen mukaan brexitiä. Näin on, vaikka nyt on nähty, kuinka vaikea prosessi on.

Sopimuksettoman eron välttäminen olisi kaikkien etu. Euroopassa toivotaan nyt sormet ristissä, että Britit saavat pakkansa kasaan. Kuitenkin usko siihen horjuu, ja myös Suomessa varaudutaan kovaan brexitiin. Kova brexit saattaisi pahimmillaan suistaa Britannian lisäksi myös Euroopan taloudellisiin vaikeuksiin.

Mutta mitä Brexitistä voi oppia? Ainakin sen, että EU:iin liittyminen on helpompaa kuin siitä eroaminen. Suvereenilla valtiolla tulee olla mahdollisuus erota unionista, mutta selvästi se ei ole helppoa. Selvää myös on, ettei EU-ero automaattisesti tarkoita parempaa tai sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa politiikkaa. EU:n ongelmiin keskittymisen lisäksi on myös syytä muistaa puhua sen hyödyistä.

EU-erovaatimusten sijaan tyytymättömyys unioniin olisikin ehkä hedelmällisempää ohjata EU:n muuttamiseen. Loppujen lopuksi EU:ssa ja sen kehityksessä kyse on politiikasta, ja EU on pitkälti ja pitkään ollut oikeistovoimien hallussa. Euroopan kansalla on toukokuun europarlamenttivaaleissa tilaisuus muuttaa EU:n suuntaa.

Vasemmistoliiton mielestä EU kaipaa suunnanmuutosta, sillä kansalaiset eivät koe sitä omakseen. EU ei ole kansalaisten silmissä pystynyt lunastamaan lupauksiaan hyvinvoinnin parantamisesta tai tarkoituksenmukaisesta työnjaosta valtioiden kanssa.

EU:ta tulee uudistaa siten, että se suojelee ihmisiä ja hyvinvointivaltioita veroparatiisitaloudelta ja palkkojen polkemiselta. Sosiaaliset oikeudet, ympäristöongelmien ratkaiseminen ja työllisyys pitää nostaa EU:ssa keskiöön. EU:n tulee mahdollistaa kansallisvaltioille riittävä itsenäinen liikkumavara. Poliittinen suunnanmuutos on ainoa tapa vahvistaa EU:n legitimiteettiä.

HannaSarkkinen
Vasemmistoliitto Oulu

Sosiaali- ja terveysministeri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu