Hanna Sarkkinen

Hallitus keskittää erikoissairaanhoitoa, Pohjois-Pohjanmaa kärsii

Sote-uudistus junnaa ja tänään hallitus toi eduskuntaan vielä uusia sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä lakeja. Eduskunnan lähetekeskustelussa olivat erikoissairaanhoidon keskittämiseen liittyvä lainmuutos, asiakasmaksulaki sekä ensihoidon järjestämiseen liittyvä lainmuutos.

Pohjois-Suomen kannalta ehkä kuumin kysymys on terveydenhuoltolain muutos liittyen erikoissairaanhoidon keskittämiseen. Asia kytkeytyy tiiviisti erityisesti Raahen aluesairaalan toimintaedellytyksiin.

Kirurgisten hoitojen keskittäminen ja aluesairaaloiden alasajo on ollut yksi hallituksen terveydenhuollon muutoshankkeista. Leikkausten keskittämistä keskuskaupunkien päivystäviin sairaaloihin on perusteltu potilasturvallisuudella ja laadun parantamisella, mutta taustalla vaikuttavat tosiasiassa hallituksen säästötavoitteet. Leikkausten keskittämiset on pakotettu sairaanhoitopiireihin terveydenhuoltolain muutoksella ja lakiin perustuvilla asetuksilla. Eduskunnassa äänestettiin keskittämistä koskevista terveydenhuoltolain muutoksista vuonna 2016 ja keskittämistä ajavat asetukset on päätetty niin ikään tällä kaudella.

Keskustalaisten sote-ministerien johdolla Suomessa on siis tällä hallituskaudella toteutettu mittava erikoissairaanhoidon keskittäminen, kokoomuslaisen valtionvarainministerin määrittäessä tahdin. Nyt olisi pelastettava se mikä pelastettavissa on, ja muutettava vuonna 2016 terveydenhuoltolakiin säädetty pakkokeskittäminen ja keskittämisasetukset.

Tänään eduskunnassa käsittelyssä oleva hallituksen esitys terveydenhuoltolain muuttamiseksi ei kuitenkaan pelasta Raahen sairaalaa tai muita aluesairaaloita. Hallitus esittää lakiin muutosta, joka sallisi yleisanestesiaa vaativat leikkaukset myös muissa kuin laajan päivystyksen sairaaloissa, mutta vain jos potilas on siirrettävissä laajan päivystyksen yksikköön 30 minuutissa. Esitys ei mahdollista leikkaustoiminnan jatkoa useimmissa aluesairaaloissa, sillä ne sijaitsevat yleensä kauempana alueen keskus- tai yliopistosairaalasta.

Esitys onkin yksityisiä terveysyrityksiä suosiva. Keskuskaupungeissa sijaitseville terveysyrityksille avautuvat auvoiset apajat, kun hallitus ajaa aluesairaaloiden toiminnan ja niissä tehtävät leikkaukset alas, mutta mahdollistaa palveluiden oston keskuskaupunkien yksityisistä sairaaloista. Myös kokoomusvaikuttaja Sirpa Asko-Seljavaara on kritisoinut hallituksen linjaa nimeten käsittelyssä olevan lain muutoksen Lex Terveystaloksi. Nimitys on osuva, sillä lain myötä rutiinileikkauksia siirretään aluesairaaloiden alasajon myötä ruuhkautuneista keskussairaaloista yksityisille sairaaloille ja samalla osaavat lääkärit siirtyvät sinne – kuitenkin julkiselle puolelle jäisi kallis päivystys ja komplikaatioiden hoito. Tämä vääristäisi kilpailua yksityisten ja julkisten toimijoiden välillä yksityisten terveysjättien eduksi. Kyse on puhdasoppisesta kermankuorinnasta.

Olemme raahelaisen kansanedustaja Katja Hännisen kanssa esittäneet terveydenhuoltolain ja asetusten muutosta siten, että sairaanhoitopiireille ja erityisvastuualueille tulisi palauttaa mahdollisuus järjestää leikkaustoiminnan ja sairaaloiden välinen työnjako parhaaksi katsomallaan tavalla siten, että myös aluesairaaloissa voitaisiin leikata potilasturvallisuudesta huolehtien. Helsingistä saneltu pakkokeskittäminen ei ole oikea toimintatapa.

Tänään käsittelyssä on myös asiakasmaksulain muutos, joka sisältää sekä hyviä että huonoja asioita. Hyvä asia on se, että suunterveydenhuollon asiakasmaksut sisällytetään nyt terveydenhuollon maksukattoon. Olen esittänyt asiaa vuosi sitten lakialoitteella, ja nyt asia näyttää toteutuvan. Kyseessä on merkittävä asia, sillä suunterveydenhoidon kustannukset ovat vähävaraisille ihmisille merkittävä rasite ja este tarpeellisten palveluiden käytölle. Olen iloinen, että asia nyt etenee ja terveyden tasa-arvo näiltä osin etenee.

Toinen hyvä asia uudessa asiakasmaksulaissa on vanhustenhoidon tehostetun palveluasumisen maksuviidakon selkeytyminen. Nykyisin tehostetussa palveluasumisen maksuista ei ota erkkikään, eikä varsinkaan pihtiputaan mummo, selvää. Nyt tehostetun palveluasumisen maksut yhdenmukaistetaan laitoshoidon maksujen kanssa ja niille asetetaan selvät rajat.

Huonoa asiakasmaksulaissa puolestaan on se, että osalla suomalaisista tilanne jopa huononee esityksen myötä. Hallituksen esittämässä laissa ei olisi nykyisenlaisia maksujen välikattoja, mikä tarkoittaa, että asiakasmaksut ovat nousemassa huomattavasti palveluja paljon käyttäviltä. Esityksessä luovuttaisiin terveyskeskusmaksujen vuosimaksusta, joka on nyt enintään 41,20 euroa vuodessa ajanvarauskäyntien osalta. Jatkossa maksun voisi periä jokaiselta käynniltä, mikä kohdistuu kipeästi erityisesti paljon palveluja käyttäviin vanhuksiin. Jo nykytilanteessa yli 300 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päättyi ulosottoon. Vuonna 2015 reilulla 55 000 suomalaisella asiakasmaksuihin, lääkkeisiin ja matkoihin meni yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista.

Asiakasmaksuja maksaa lähinnä puolet kansasta, ja se puolikas ei ole se paremmin toimeentuleva puoli. Terveyskeskusten asiakkaista valtaosa kuuluu alempiin tuloluokkiin hyvätuloisten ollessa työterveyshoidossa. Asiakasmaksut kasautuvat ja iskevät kovimmin vanhuksiin ja eniten hoitoa tarvitseviin. Terveydellisen tasa-arvon turvaamiseksi paljon palveluita tarvitsevien vähävaraisten maksutaakkaa tulisi keventää yhdistämällä kolme erillistä maksukattoa. Kolmen erillisen maksukaton (yhteensä n. 1 600€) sijasta tulisi säätää yksi yhtenäinen 760 euron vuosittainen maksukatto hoidolle, lääkkeille ja matkoille.

 

Kirjoitus julkaistu Kalevassa 9.1.2019

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset