Hallituksen työvoimapolitiikka vieläkin levällään
Siirtyykö viranomaisten tehtävät yrityksille ja tuleeko aktiivimalli 2? Sotesta puhutaan paljon, mutta maakuntauudistus myllää myös työllisyyspalveluja. Tänään eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä ns. kasvupalvelulaiksi, jossa säädetään muun muassa työvoimapalveluiden eli nykyisten TE-toimistojen tehtävien siirtämisestä tuleville maakunnille. Kuvittelin, että lukemalla lakipaketin saisin vastauksen mielessäni oleviin kysymyksiin työllisyyspalveluiden tulevaisuuteen liittyen. Valitettavasti näin ei käynyt, sillä esitys herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia.
Kasvupalvelulain arvioinnin kannalta aivan keskeiset lakikokonaisuudet ovat vielä antamatta eduskunnalle. Tulossa on vielä nimittäin esitys kasvupalveluiden rahoituksesta sekä työllisyyspalveluiden varsinaisesta sisällöstä. Kaiken huipuksi maakuntavaaleja kaavaillaan edelleen syksyksi, vaikka käsitys maakuntien ydintoiminnoista on vielä tällä tasolla.
Suurin huoli kasvupalveluiden suhteen liittyy rahoitukseen. Nykyisin valtion TE-toimistojen hoitamat työllisyyspalvelut siirretään maakuntien vastuulle ja niiden rahoitus siirretään maakunnille yleiskatteellisena valtionosuutena, eli samalla rahalla täytyy huolehtia myös mm. sosiaali- ja terveyspalveluista. Hallituksen esittämä sote-malli kasvattaa kuluja, mutta rahoitusta aiotaan leikata, ja toisaalta sote-palvelut ovat vahvasti lakisääteisiä. Kun maakunnilta loppuu raha, eikä niillä ole verotusoikeutta jonka avulla kassaa tilkitä, jää ainoaksi mahdollisuudeksi leikata ensin muista palveluista, esimerkiksi työllisyydenhoidosta. Myös maakunnalle siirtyvät erittäin tärkeät maahanmuuttajien kotouttamispalvelut ovat leikkurin alla. Rahoitukseen liittyvät uhkakuvat voitaisiin välttää a) antamalla maakunnille verotusoikeus, b) korvamerkitsemällä työllisyydenhoidon ja kotouttamisen rahoitus maakunnalle annettavissa valtionosuuksissa.
Hallituksen esityksessä todetaan, että uudistuksen tavoitteena on avata kasvupalveluiden markkinoita ja lisätä kilpailua. Maalaisjärjellä olisin kuvitellut, että lain tavoite on parantaa työllisyyspalveluita, lisätä maakuntien elinvoimaa ja tukea aluekehitystä. Mutta ei, hallituksen tavoite on avata markkinoita. Se toki selittää sen, että maakunnat pakotetaan erottamaan järjestäjä ja tuottaja toisistaan täysin, vaikka kunnissa on tilaaja-tuottajamallista erittäin huonoja kokemuksia. Tai sen, että markkinoita halutaan pakonomaisesti avata, vaikka kansainvälisten tutkimusten perusteella ei ole näyttöä siitä, että yksityinen työvoimapalvelu olisi tuloksellisempaa. Kyse on siis ideologiasta, ei paremmista palveluista tai kustannustehokkuudesta.
Kasvupalveluiden tuottamisessa on jo nyt mukana paljon yrityksiä, esimerkiksi toteuttamassa koulutuksia. Hallituksen tavoitteena on kuitenkin ulkoistaa yrityksille nykyisin viranomaisten vastuulla olevaa työvoimapoliittista ohjausta. Mitä tämä tarkoittaa? Tuleeko yrityksille mahdollisuus antaa työttömyysturvan maksajalle lausuntoja, jotka voivat johtaa karenssiin tai muihin sanktioihin? Hallitus puhuu siitä, että nyt työllisyyspalveluihin tulee valinnanvapaus. On kuitenkin pakko kysyä, että mitä ”valinnanvapaus” tarkoittaa palveluissa, joihin osallistuminen on tiukasti sanktioitua?
Keskeinen vastausta vaille jäävä kysymys on kuntien ja maakuntien suhde kasvupalveluiden tuottajina sekä ns. työllisyyssakkojen kohtalo. Kunnat järjestävät nykyisellään laajasti erilaisia työllisyys- ja kasvupalveluja, ja maksavat niin sanottuja työttömyyssakkoja. Mikä on kuntien kyky ja motivaatio osallistua kasvupalveluiden tuotantoon, kun kunnilla ei jatkossa ole sote-tehtäviä, raha on vähissä ja työllisyyssakot siirtyvät ainakin osittain maakunnalle? Moni kunta ja erityisesti isot kaupungit olisivat halunneet kasvupalveluiden kokonaisuuden itselleen hoidettavaksi, mutta sitä ei mahdollisteta kuin pääkaupunkiseudun kuntayhtymän osalta. Laissa olisikin voitu harkita sen mahdollistamista, että maakunnat voisivat päätöksellään antaa kasvupalvelutehtävät kuntien hoidettavaksi.
Kasvupalveluiden ja työllisyydenhoidon kokonaisuuden kannalta meidän on oltava erittäin huolissamme siitä, että jos kunnat tulevaisuudessa vähentävät rahoitusosuuksiaan ja maakunnat käyttävät nykyisin valtion viranomaisten kasvupalveluihin käytetyn rahan sote-palveluihin, tulee työllisyyspalveluiden kokonaisrahoitustaso romahtamaan. Se olisi myrkkyä kansalliselle työvoimapolitiikalle, työllisyysaste-tavoitteille ja työttömien palveluille. Erityisesti häviäjinä ovat paljon työllisyyspalveluita ja tukea tarvitsevat työttömät.
Vaikka aktiivimalli on osoittautunut pitkäaikaistyöttömiä ja työkyvyttömiä kurittavaksi massaleikkuriksi, hallitus on edelleen kaavailemassa uusia byrokratiaa kasvattavia sanktioautomaatteja työttömille. Hallitus jatkaa ns. aktiivimalli kakkosen valmistelua ja siihen viitataan myös nyt käsittelyssä olevassa kasvupalvelulakiesityksessä. Aktiivimalli 2-esitys on täysin päätön, sillä se pakottaisi työttömät lähettelemään satunnaisia hakemuksia työttömyysturvan keskeytyksen uhalla ja asettaisi tietotekniikan kanssa kamppailevat ikääntyneet työttömät hankalaan asemaan. Hallituksen työvoimapolitiikka näyttää olevan johtamassa palveluiden alasajoon ja kasvaviin raippatoimenpiteisiin.
Päivitettyyn hallitusohjelmaan on ilmaantunut seuraava teksti (s. 29):
”Työttömien määräaikaishaastatteluissa painopistettä siirretään puhelinhaastatteluista kasvokkain tehtäviin haastatteluihin. Tehostettua palvelua tarvitsevat työttömät ohjataan mahdollisuuksien mukaan TE-toimistojen haastattelujen yhteydessä(3 kk:n työttömyyden jälkeen) työvoimaa tarvitseviin henkilöstöpalveluyrityksiin.”
Itse jotenkin luulen hallituksen tähänastisten toimien perusteella, että työttömän tapauksessa valinnanvapaus ei ole niin sanotusti keskiössä tässä uudistuksessa. Toimeenpano ratkaisee ja lopulta päättävät maakunnat – tuttu laulu. Hallitusohjelmaan liitetty uusi tavoite on kuitenkin aika kiistaton suunnannäyttäjä.
Toimiiko malli jatkossa seuraavasti: maakunta antaa läjän työttömiä henkilöstöpalvelurityksen hoidettavaksi jollain summalla per pää ja sen onnistuessa työllistämään saa se palkkion. Sopiiko kenties tähänkin keskustelussa oleva kapitaatiomalli?
Voiko käydä niin, että henkilöstöpalveluyritys työllistää nollatuntisopimuksella itse työttömän henkilöstövuokraukseen ja palkkion lisäksi ottaa vielä siivun vuokratessaan henkilöä eteenpäin?
Kolmen kuukauden määräaikaishaastattelujen kohdallahan hallitus kuvitteli ulkoistavansa niitä, mutta laki sen esti. Nyt tätä lakia ollaan muuttamassa – kuinka pitkälle lopulta mennään työttömän osalla ja mitä virkamiesten oikeuksia luovutetaan yritykselle?
Itse kannatan vapaata kilpailua – oikeastaan nykyistä vapaampaa vähentäen kilpailua vääristäviä yritystukia. Kuitenkin mentäessä liiketoimintaan, joka koskettaa hädässä olevia ihmisiä kuten työttömätkin ovat, herää minulle epäilyksiä.
Kenties olen väärässä – on kuitenkin muistettava, että nämä yritykset eivät tee hyväntekeväisyyttä vaan tavoittelevat voittoa. Henkilöstövuokrauksessa yksittäinen ihminen on tällöin voiton saavuttamisen väline.
http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25…
Ilmoita asiaton viesti