Hanna Sarkkinen

Muovin lähtölaskenta on alkanut

Olemme saaneet viime aikoina lukea hirvittäviä uutisia muovijäteongelmasta. Merissä on pian enemmän muovia kuin kaloja (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005523945.html) ja Tyynenmeren roskapyörre on kolmen Ranskan kokoinen (https://www.nature.com/articles/s41598-018-22939-w). Vaikka maailma hukkuu muoviin, niin silti muovin tuotannon odotetaan kaksinkertaistuvan.

Muovin määrää on kyettävä vähentämään ja toisaalta käytetty muovi on uudelleenkäytettävä. Muovin tuotannon kasvu on siis pysäytettävä ja muovin kierrätys on saatava kuntoon. Lisäksi täytyy estää muovin pääseminen luontoon ja toki myös kerätä luonnosta sinne jo joutunutta muovia pois.

Muovi on monella tavalla hyvä materiaali ja monessa käyttötarkoituksessa tarpeellinen. Muovi on kuitenkin öljypohjainen ja hajoamaton materiaali, joten sen nykyisenkaltainen laajamittainen käyttö on kestämätöntä. Joissain käyttötarkoituksissa muovia tarvitaan myös tulevaisuudessa, mutta suurimmassa osassa tuotteista muovi olisi korvattavissa muilla, ympäristöystävällisemmillä materiaaleilla. Muovin uudelleenkäyttö on hyvä esimerkki kiertotaloudesta.

Muoviongelman kauhistelu on tärkeää tietoisuuden kasvattamiseksi, mutta tarvitaan myös ihan konkreettisia toimenpiteitä muovin käytön vähentämiseksi. Vaikka maailman muoviroskasta suurin osa kulkee 10 suuren joen kautta, on myös suomalaisilla peiliinkatsomisen paikka. Suomalaiset käyttävät vajaat sata kiloa muovia vuodessa henkeä kohden ja muovista kierrätetään vain noin 25 prosenttia, joten tehtävää piisaa. Tässäpä muutama ajatus konkreettisiksi uudistuksiksi:

  1. Lisätään muovin kiinteistökohtaista erilliskeräystä. Velvoitetaan kuntien jätehuoltomääräyksillä jokainen yli 5 kiinteistön asunto-osakeyhtiö toteuttamaan kiinteistökohtainen muovin erilliskeräys. Jotta muovi saadaan kiertoon, pitää kierrättäminen olla ihmisille helppoa. Mikäpä sen helpompaa, jos muovin keräys on taloyhtiön pihalla. Samalla tarvitaan selkeät ohjeet lajitteluun ja hyvin suunnitellut jäteastiat.
  2. Muovipussit kielletään. Kielletään öljypohjaiset muovipussit ja korvataan ne biohajoavilla ja kestävillä vaihtoehdoilla. Muutama maa on jo kieltänyt muovipussit (https://yle.fi/uutiset/3-10028651)
  3. Asetetaan uudelle muoville haittavero. Näin voitaisiin vähentää muovin käyttöä ja parantaa kierrätysmuovin kilpailukykyä.
  4. Kielletään kosmetiikan mikromuovit Suomessa ja EU:ssa. Osa kosmetiikasta sisältää pieniä muovihelmiä, jotka päätyvät vesistöihin. Lisäksi täytyy luoda laajempi strategia mikromuovia vastaan. On kuitenkin huomattava, että kosmetiikan osuus mikromuovien lähteenä on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi liikenteen ja rakentamisen.
  5. Tuetaan muovia korvaavien biohajoavien materiaalien kehittämistä. Suomella on osaamista biopohjaisten materiaalien saralla ja suuri mahdollisuus päästä osaksi osalliseksi muovia korvaavien biomateriaalien markkinoille. Tätä kautta Suomi voi saada työtä ja verotuloja. Alkuvaiheessa tarvitaan kuitenkin tukea, kehityshankkeita ja referenssejä uudenlaisista muovinkorvaustuotteista. Suomella on vain voitettavaa muovin vastaisessa taistelussa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (48 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki
Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vastuullinen suomalaiskuluttaja ei tietenkään "aloita Aasiasta", vaan omasta toiminnastaan. Esimerkiksi kaksi kiloa appelsiineja voidaan lähikaupan vaa'alla punnita yksitellen, koska pysyväthän ne ostoskärrin pohjalla ilman muovipussiakin. Kokemukseni mukaan hintalaput pysyvät hedelmien kuoressa sen aikaa, että asiakas pääsee kassalta läpi.

Juhani Vehmaskangas

Itse kuskaan kaiken kierrätykseen kelpaavan muovijätteen vajaan kilometrin päässä sijaitsevaan kierrätysmuovin keräysastiaan, ja olen luvannut kuljettaa sinne erään naapurinikin muovit. Matkan teen kävellen (molempiin suuntiin).

Muovikassi tulee aina joskus (pakon edessä) ostettua. Ei se kuitenkaan yhdestä käyttökerrasta kulu joten viikkaan sen käytön jalkeen taskuuni ja uusiokäytän samaan tarkotukseen myöhemmin.

Pienet pikkuiset pussitkin kestävät monta käyttökertaa. Jos ne appelsiinit kuitenkin pussiin pakkaa niin kun pussin sisältö on syöty niin pussin voi ottaa mukaan seuraavalle kauppareissulle ja pakata tuolla kertaa hedelmiä siihen käytettyyn pussiin.

Hiljattain ihan TV:ssä joku fiksu kertoi kierrättävänsä tuolla tavalla jopa paperiset irtokarkkipussit. On myös olemassa kankaisia kestohedelmäpusseja.

Itse yleensä kannan kauppaostokset kotiini repussa. Joskus harvoin käytän muovikassia - kun on pakko, vaikka itse asiassa koskaan ei ole pakko...

Moni kierrättää muovikassin roskapussina. Tuollaisessa roskapussissa taitaa olla kaksinkertainen määrä muovia verrattuna roskapusseiksi myytäviin kasseihin jotka ovat lisäksi yleensä kappalehinnaltaan halvempia.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Totta kai on hyvä näyttää esimerkkiä muille mutta kun sillä "esimerkillä" ei ole vähäisintäkään vaikutusta, tässä tapauksessa merien muovimäärään. Hieman verrattavissa oleva tilanne on energiantuotannossa, me maksamme itsemme kipeiksi tuottamalla olematonta (miltei) energiaa tuulesta, ja olemme niiiin maailman pelastajia.

Siis jos tilanne tosiaan on se, että merissä tullee olemaan muutaman kymmenen vuoden päästä enemmän muovia kuin kaloja, niin ongelmaan pitäisi puuttua hieman toisenlaisin toimenpitein kuin kiillottamalla omaatuntoaan.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #4

Joo, tuo esimerkkiargumenttikin kaipaisi ihan tutkimusta tuekseen. Otetaan kohderyhmiä eri puolilta planeettaa ja tutkitaan, minkälainen telepaattinen yhteys heidän välillään on ja miten heidän toimintansa sen kautta välittyy toiselle puolelle maapalloa.

Juhani Vehmaskangas Vastaus kommenttiin #4

Totta. Yhtenä keinona vaikka poistaa muovia meristä:
https://yle.fi/uutiset/3-10131304

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Se se vaan on ihme, että paska valuu näissäkin aina alaspäin. Totta kai se on sen on sen ketjun lopusta löytyvän, perässä vedettävän kuluttajan vika. Alkupään tekijät vaan jauhavat paskaa ja sopivat lisäävänsä saastuttamista ja kansa hurraa.

Sitä voi toki punnita appelsiineja ihan miten haluaa, mutta mitään ritualistista merkitystä kummempaa sillä ei ole. Se on vähän kuin rukoilua.

Kyllä se isoissa asioissa se on kokonaisuus, joka kusee, ei jokin yksittäinen osa siitä. Muovipyörre valtameressä ei muutu yhtään mihinkään sillä, mitä suomalainen kuluttaja valitsee hedelmätiskillä. Sitä pitäisin faktana kunnes joku todistaa, miten helvetissä se muovipussi sieltä energiajätteestä päätyy jonnekin atlanttiin, ellei sitä ihan omin käsin käy sinne viemässä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #5

Jos minulla on kärrin pohja peitossa hintalaputettuja appelsiineja, niin toki siitäkin joku hermostuu.

Pekka Iiskonmaki

#2
Samoin maapähkinät. Huh huh

Juhani Vehmaskangas Vastaus kommenttiin #8

Kuten totesin kohdassa #3: "Hiljattain ihan TV:ssä joku fiksu kertoi kierrättävänsä tuolla tavalla jopa paperiset irtokarkkipussit."

Itse kyllä olen toistaiseksi pähkinäostoksina ostanut Cashew-karpalo sekoitusta joka myydään muovipakkauksessa. Mutta irtopähkinoihin tuo mainitsemani keino on hyvä!(?)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #8

Pekka! Tervetuloa huhtikuun ensimmäisenä päivänä klo 12 Imatran Prismaan katsomaan, kun lastaan ostoskärriini viisi kiloa pakkaamattomia maapähkinöitä. Järkevä ja vastuullinen kansalainen ei tarvitse muovipusseja mihinkään.

Juha Hämäläinen

Parempi konsti on laittaa kaikki punnittavat vaakaan ja tarra yhteen hedelmään tai vihannekseen.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Ja Afrikasta. 95 % merien muovista tulee 10 suuren aasialaisen ja afrikkalaisen joen varrelta. Maailmassa on muutama miljardi ihmistä jotka ei piittaa ympäristöasioista vaan päinvastoin haluaa nostaa saastuttavaa kulutusta minkä pystyy. Se yksi miljardi länsimaalaista piittaa.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Kannatta vielä ennen totaalista muovikieltoa lukea esim. tuo PÖYRYn https://energia.fi/files/405/ET_Jatteiden_energiak... raportti jätteistä, eli se muovijätekin taitaa isolta osalta muuttua energiaksi täällä Suomessa.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

tapetaan samalla ihmiset suomen rajojen sisältä niin maailma pelastuu kun muut maat ottavat esimerkkiä...

voi viddy sanon minä tälle Suomen menolle :/

Käyttäjän JanneLaaksonen kuva
Janne Laaksonen

Tyypillistä politiikon "valemediaa". Otetaan kantaa muotiasiaan, ja esitetään sitten hienoja parannuksia, jotka eivät korjaa tilannetta. Mutta näyttää hyvältä!

Yli 90% mereen päätyvistä muoveista tulee Aasiasta sijaitsevista joista. Pääasiassa muovipusseja ja muovipulloja. Suurimmat syyt taitaa olla että ne tarjoavat paikalliselle väestölle hyvää hygieniaa ja puhdasta vettä.

Pohjoismaissa veteen päätyvästä mikromuovista tulee autonrenkaista, tarkemmin niiden kulumisesta. Yksikään ehdotuksista ei vähennä tätä.

Ja jos kieltää jotain haluat, niin kiellä fleesit ja glitterit.

PS: Tanskalaistutkimuksen mukaan mouvipussi on ekologisempi vaihtoehto, jos muovipussi päätyy poltettavaksi energiaksi.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Joo tämä on tätä punaviherosaston peruskauraa eli lauotaan autuaan tietämättömyyden antamalla ideologisella varmuudella.

Sami Miettinen
Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Kysyn kirjoittajalta, mihin perustuu hänen käsityksensä siitä, että muovin erilliskeräystä tehostamalla, voidaan ongelmaa lievittää?

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Kyseinen ongelma, kuten moni muukin ihmisen itselleen aiheuttama ongelma, johtuu yhdestä juurisyystä, muovin tai minkä muun tahansa ihmiselle tai luonnolle haitallisen tuotteen tekemisestä saa niin paljon rahaa että voi ostaa päättäjien välinpitämättömyyden.

Myös asialle jotain tekeminen vaikuttaa ihmisten työllisyyteen, moniko poliitikko olisi valmis vaarantamaan äänestäjiensä työpaikan, koska se työpaikka ihmisiä kiinnostaa enemmän kuin olla työtön luonnonsuojelija jota sitten valtio syyllistää jos ei työllisty ja keksii tapoja leikkata tuet pois.

Kauniita sanoja jotka vaan ei hirmuisesti paina kun tarvitaan sitä rahaa, valtiolle, yrityksille ja kansalaisille. Tupakkaa vastaan on käyty sotaa 60-luvulta, huumeita vastaan 80-luvulta ja terrorismia 2000-luvulta, nämä kaikki vain työllistää ja tuo rahaa enemmän kuin voitettaisiin nuo sodat ja oltaisiin ilman.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Ensimmäisenä kappaleena oli selllainen kliseemäinen kauhistelu, josta oli jätetty pois oleellinen rieto: Saksalainen tutkimustieto kertoo, että peräti 90 prosenttia merten muovista on peräisin vain kymmenestä suuresta joesta. Niistä kahdeksan on Aasiassa ja kaksi Afrikassa. Joet ovat Jangtse, Indus, Keltainenjoki, Haijoki, Niili, Ganges, Helmijoki, Amur, Niger ja Mekong. Toki viite näihin jokiin oli tekstiin piiloitettuna, olennaisesta tiedosta puhdistettuna ja Suomeen kohdistetulla epärelevantilla kopmmentilla höystettynä.

Kirjoituksen uskopttavuutta parantaisi, jos se ei olisi niin tendenssimäisen harhaanjohtava, vaan pyrkisi ottamaan esiin relevantteja asioita ja relevantteja vaihtoehtoja ja ratkaisuja asialliseti käsiteltynä. Poleemisuus siitä tietysti saataisi vähän kärsiä.

Ilkka Luoma

" ... Humans can live without plastic - you know that plastics are from under ground by crude oil. Me voimme elää ilman muovia, nimenomaan ilman pakkausteollisuuden muovia.

Se vähän mitä tarvitaan, onkin hyödyllistä ja kannatettavasti jatkojalostettavaa, ja sitä on vähän verrattuna siihen muovisotkuun mitä kärräämme kaatopaikat pullolleen.

Sanoudu tästä irti ja osoita tahtosi liittymällä tänne - viemme asiaa myöhemmin koko muoviteollisuudelle tiedoksi... ... " -from Facebook group

~ https://www.facebook.com/groups/8873949009/ -

Without Plastic ~ ilman muovia
Julkinen ryhmä

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Muovi_ ja paperikassit kaupassa. Se muovinen on parempi, voi käyttää sitten joustavammin roskapussina. Sitä paperikassia ei saa sitten millään roskapussin asemaan. On niitä paperisia tuossa keittiössä, mutta toimivuus ei ole hyvä. Suosikkikauppani lopetti muovisten pussien käytön, paitsi että tietyn tyyppisiä muovisia voi ostaa erillisinä samasta kaupasta. No sen sitten teen kun kassalta saa vain paperisia, isoja ja kömpelöitä. Aikanaan roskakuiluun pyydettiin heittämään ainoastaan suljetut muoviset pussit. Nyt kuilun tilalla ovat kontit monelle eri asialle. Paperi, kartonki, muovi, metalli, lasi ja sekajätteet...Muovia kuitenkin edelleen on ja moneen eri tarkoitukseen.

Sami Miettinen

Ja sen paperipussin valmistamiseen menee moninkertainen määrä energiaa, mitä muovipussin valmistamiseen. Sarkkisen mielestä tällainen korvaava materiaali on kuitenkin hyvästä. Hällä väliä vaikka sen takia jouduttaisiinkin kiihdyttämään sademetsien hakkuita.

Käyttäjän JariUntamoMenp kuva
Jari Mäenpää

Ihan ok, että asiasta rummuistaan. Vielä kun muistavat, että meidän vaatteistammekin löytyy muovia, Kuvassa blokistillakin taitaa olla puuvilla/polyester kankainen asu. Luonnolliset materiaalit kunniaan. Villa, pellava, puuvilla, silkki, nahka, turkikset.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

" Luonnolliset materiaalit kunniaan. Villa, pellava, puuvilla, silkki, nahka, turkikset."

Todellako, olisi muuten huomattavasti luontoa tuhoavampaa jos nyt käytössä olevat keinokuidut korvattaisiin luonnollisilla materiaaleilla. Kuinka monta järveä jouduttaisiin vielä kuivattamaan jotta saataisiin kasteltua ne puuvilla pellot. Mistä löytyisi se silkkiperhosten määrä oikean silkin tuottamiseen ja montako lammasta tarvittaisiin tuottamaan niiden luonnollisten villa-asusteiden villa, ja mistä niille määkijöille hommattaisiin niiden tarvitsema eines ja juoma. Eli teemme niin tai näin, kärsijä on aina se luonto ja keinokuiduissa taitaa sittenkin piillä parempi tulevaisuus myös ympäristölle.

Muovi on tullut jäädäkseen, ja samoin energian kulutus paremminkin kasvaa kuin pienenee ihmiskunnan kasvun myötä.

Käyttäjän IlkkaPnknen kuva
Ilkka Pönkänen

Kiinassa, Intiassa, Filippiineillä, Vietnamissa, Thaimaassa ja Indonesiassa joet toimivat avoviemäreinä. Lähes kaikki valtamerissä lilluva muovi tulee jokia pitkin noista maista. Kun tietää ao. maiden välinpitämättömyyden luonnon suhteen niin asialle ei voi tehdä juuri mitään. Paitsi tietysti tuntea Suomessa hirvittävän huonoa omaatuntoa tästä asiasta. Se auttaa kovasti.

Kun noissa Aasian maissa jokien käyttö viemärinä loppuu niin asia on paremmalla mallilla.

"The Yangtze, the world's third-longest river, "is the largest contributing catchment", dumping some 330,000 tonnes of plastic into the East China Sea. This is followed by the Ganges River in India and a combination of the Xi, Dong and Zhujiang Rivers in China as well as four Indonesian rivers: the Brantas, Solo, Serayu and Progo. The rest of the world shared the remaining 14 percent of plastic pollution via rivers, The Ocean Cleanup researchers said."
https://phys.org/news/2017-06-plastic-rivers-major...

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Muovipussit kielletään. Kielletään öljypohjaiset muovipussit ja korvataan ne biohajoavilla ja kestävillä vaihtoehdoilla."

Ei sillä että Sarkkisella olisi tapana alentua dialogiin hallintoalamaisten kanssa, mutta kysynpä kuitenkin:

Kun Suomessa muovipussit päätyvät luonnon sijasta jätehuollon toimesta energian-/ lämmöntuotantoon, niin mitä ekologista on korvata muovipussit jollain sellaisella, jonka valmistamiseen kuluu huomattavasti muovipussia enemmän energiaa?

Sami Miettinen

Pitäisi jo tässä vaiheessa ymmärtää, että Sarkkinen on populisti ja populistille ei kuulu konkreettiset ratkaisut, vaan väliaikainen höttö, jolla voidaan kerätä irtopisteitä seuraaviin vaaleihin.

Tämän takia häntä ei kiinnosta yhtään, se miten paljon näiden 'korvaavien' materiaalien tuottaminen maksaa ja/tai miten paljon siitä syntyy ympäristöhaittoja.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Sarkkinen näyttää olevan myös tällainen ylimielinen poliittinen liihoittelija, joka spämmää tekstejään sinne sun tänne, mutta ei koskaan osallistu keskusteluun.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Olisiko myös aika ottaa jo opiksi ja tutkia mitä ongelmia nuo biohajoavat pussit tuo tulleessaan ennen kuin ne päätyy kiinassa tai intiassa jokeen ja pahoittaa Suomalaisten mielen? Jotta tietysti voidaan lisätä yksi kierrätyspurkki lisää Suomalaisten roskakatokseen.... jotka tehdään muovista, olisi ikävää jos se purkki hajoaisi mullaksi ennenkuin roska-auto käy sen tyhjentämässä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Muovi tuntuu olevan uusi ilmastonmuutos.
Mutta miksi tämä on nyt kaikkien huulilla kun vuosi sitten juuri kukaan ei puhunut muovista?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Ei kannata ylireagoida. Muovipusseja on turha kieltää. Käytän muovisia kaupan kasseja. Ne eivät päädy meriin.

Juhani Vehmaskangas

Muovikassien ongelma tuskin on se, että käyttämäsi muovikassit eivät päädy meriin vaan se, että jonkun toisen käyttämät muovikassit, tai osa niistä, päätyy meriin.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

"Muovikassien ongelma tuskin on se, että käyttämäsi muovikassit eivät päädy meriin vaan se, että jonkun toisen käyttämät muovikassit, tai osa niistä, päätyy meriin."

Tuo on totta, ja koskee myös kaikkia muitakin tuotteita eikä pelkästään muovia. Eli meillä ihmisillä kun valitettavasti on edelleen se vanhan sanonnan mukainen ominaisuus, että poissa silmistä poissa mielestä. Eli siis kyllä se korjausliike pitäisi tapahtua siellä "maailman lyhimmällä pururadalla", eikä kielloilla ja vielä vähemmän veroilla.

Muovikasseista puhuttaessa pitäisi muistaa myös niiden positiiviset puolet, eli en nyt ainakaan itse keksi tähän hätään kätevävämpää roskapussia, on veden pitävä, yllättävän kestävä. Kaiken huipuksi kun vien ne roskat muovikassissa jätepisteelle, niin sieltä ne viedään, tai ainakin pitäisi, polttolaitokselle tuottamaan kaukolämpöä ja sähköä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #37

Tuntuisi jotenkin tyhmältä ottaa kauppaan kangaskassi johon sitten pakkaa ostokset kuten muoviset roskispussit.

Juhani Vehmaskangas Vastaus kommenttiin #43

Minä käyn nykyisin kaupassa yleensä kävellen ja ostokset kuljetan pääsääntöisesti repussa.

Muoviroskat vien muovikassissa tuon lähiPrisman likellä olevaan keräykseen. Mutta en suinkaan heitä kassia sisältöineen sinne keräykseen vaan tyhjennän sisällön keräysastiaan ja kuskaan tyhjän muovikassin takaisin kotiin ja kerään siihen sitten taas uudet kierrätysmuovijätteet.

Marjatta Laiho

Päivämäärän täytyi olla 1950-luvun puolella, koska muistan kirkkaasti, etten ollut vielä koulussa, kun isäni kerran yksin kaupassa käytyään toi keittiöön ostoskassin – kestävän sangallisen "vanhanajan" kauppakassin – ja meni omiin puuhiinsa toiseen huoneeseen. Äitini purki tavaroita kassista ja asetteli paikoilleen kaappeihin. Hän nosti esiin reikäleivän ja huudahti: "Katsos, isä on tuonut leivän oikein plastiikkipussissa!"

Se ei ollut ihan ensimmäinen muovipussi, jonka näin jonkin tuotteen kääreenä, mutta niin hienolta "oikein plastiikkipussissa" oleva leipä tuntui, että se maistuikin tavallista, myyntitiskillä paperiin kietaistua, paremmalta. Äiti ja isä iloitsivat siitä, että muovipussissa leipä pysyi paljon tuoreempana paperipussiin verrattuna. Kun leipä tuli syödyksi, äiti ravisteli pussin tarkasti tyhjäksi muruista ja viikkasi sen kauniisti keittiön laatikkoon odottamaan uutta käyttöä. Meni ehkä enemmänkin aikaa, ennen kuin ostettiin mitään muuta muovipussissa. Jokaista muovipussia käytettiin mahdollisimman pitkään. Kun menin vuonna 1960 kouluun, sain jo evääksi omenia, banaaneja tai appelsiineja käytetyissä muovipusseissa.

Leipien ja muidenkin ei-märkien elintarvikkeiden ympärillä olevia puotipapereita käytin piirustuspaperina. Kalat pakattiin kaupassa tai torilla ensin kosteutta kestävään voipaperiin – kuin leivinpaperia, muttei kestä kuumuutta – ja sitten paksusti sanomalehteen. Digilehtien aikana tuohon ei valitettavasti ole paluuta. Enää emme täytä juomapullojakaan uudestaan, lasi ja muovi vain kierrätetään hajotettavaksi ja uudelleen joksikin esineeksi muokattavaksi. Tuon plastiikkipussileivän aikoihin sai vielä ostaa kaupan isosta maitotonkasta irtomaitoa omaan maitokannuun, vaikka useammin kotiini kannettiin maito ruskeissa litran lasipulloissa, jotka palautettiin ja täytettiin taas meijerissä tuoreella maidolla.

Voitaisiinko kaikki elintarvikkeet pakata muutamaan tai muutamaan kymmeneen erilaiseen pakkauslaatikkoon? Mikä materiaali kestäisi jatkuvaa kiertoa tehtaista myymälöihin, koteihin, puistoihin ja taas takaisin pesuun ja täyttöön? Pakkaus on toki tärkeä osa markkinointia, mutta vaikka itse pakkausastiat olisivat samoja eri valmistajilla, saisihan päällyspapereissa/etiketeissä käyttää mielikuvitusta vapaasti. Muutakin pikkutavaraa kuin ruokaa voisi olla kaupan kierrätysrasioissa.

Muovi on osa ilmastonmuutosta. Samoin ovat kaikki luonnon kiertokulkua häiritsevät kemikaalit, hormonit ym. haitta-aineet, joita ihminen ympärilleen päästelee. Kun ekosysteemin romahdus tapahtuu todella – ehkä paljon äkkinäisemmin kuin osaamme pelätäkään – vaikuttavat kaikki maapalloa tärvelevät asiat yhtaikaisesti, toisiaan voimistaen. Kalat ovat jo vähentyneet dramaattisesti merissä, ja muovin niissä lisääntyessä kalat ja muut merenelävät kuolevat yhä useammin tuskallisesti nielemäänsä muoviin. Ihmisen on korvattava saamatta jäävä kalaravinto jollakin muulla, paljon ilmastopäästöjä aiheuttavalla lihantuotannolla tai kasviksilla, joiden kasvattaminen vaikeutuu maaperän köyhtyessä tehoviljelyn ylilannoituksen ja tuholaismyrkkyjen käytön ym. kestämättömien menetelmien johdosta.

Kyllä, Suomi on minimaalinen tekijä maapallon tuhossa. Se ei ole peruste olla tekemättä oikein kaikkea mahdollista, minkä voimme. Ei se myöskään ole yksittäiselle ihmiselle lupa aiheuttaa päästöjä, joita osaa olla aiheuttamatta. Suurimpien saastuttajamaiden päättäjiin vaikuttaminen saa aikaan voimakkaimmat tulokset, eivät rahattomat ja ehkä peruskouluttamattomat ihmiset voi tai osaa tehdä ekoviisaita valintoja. Heidän on saatava siihen resurssit – ja lisäksi valtiojohto voi kieltää typeryydet, mutta silloin on oltava se, mitä elämiseen tarvitaan, fiksusti tuotettuna saatavilla.

Käyttäjän RaimoLaakso kuva
Raimo Laakso

http://paivanbyrokraatti.com/2018/03/21/merienmuov...
http://paivanbyrokraatti.com/2018/03/19/muovikassit/
http://paivanbyrokraatti.com/2018/03/24/muovin_kie...

Tuossa alkuun kolme linkkiä aiheesta, jotka perustuvat kootusti faktatiedon pohjalle. Mitä enemmän me keskitymme leikkimään tekopyhiä täällä Suomessa, missä asiat ovat kunnossa, sen vähemmän meillä on resursseja puuttua todellisiin ongelmiin kolmansien maiden osalta.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Kiitos linkeistä, niiden takaa löytyvät "jutut" luettuani kannan entistä puhtaimmin mielin vähäiset jätteeni muovikassissa jätepisteelle.

Etenkin tuo kangaskassin jätekuorma sai ajattelemaan, eli jos tosiaan pitää käyttää sitä puuvillapussia 7000 kertaa ennenkuin se on ekologisempi kuin muovikassi.

Muovikassien vastustaminen kuuluu niihin "vihreisiin valheisiin", joista muita esimerkkejä ovat sähkön tuotto tuulivoimalla ja jätteiden polton vastustaminen.

ps. Ja mikään ei saa enempää näkemään itseäni punaista kuin jätteiden kaatopaikat luonnossa metsäautoteiden varsilla, ja niitä jätteitä viskotaan edelleen surutta muuallekin.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Mitähän Kemianteollisuus ry:n ja Muoviteollisuus ry:n kapitalistit ja pörssikeinottelijat mahtavat ajatella muovin käytön kiellosta, kun aikanaan niin loistava innovaatio on loppupeleissä rikos.

"Muovituoteteollisuuden ja kemiantuoteteollisuuden sopimusalalla työskentelee Suomessa noin 9 000 Teollisuusliiton jäsentä. Sopimusala pitää sisällään varsin laajan kirjon erilaisia työpaikkoja kattohuovan valmistuksesta lääkkeisiin ja muovisiin tuotteisiin."

Juha Hämäläinen

Kyllä paskaaminen on mennyt liian pitkälle. Taloudessani tulee suuri jäteastia täyteen jo ennen sen tyhjennystä joka toinen viikko. Pakkausmateriaalin määrä on tolkuton.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Täysin totta.

Kuluttaja ei voi päättää pakkausmuovin määrdtä. Muovipussien kyllä. Siksi syyttävä katse käännetään kuluttajaan ja muovipussiin. Vaikka kangaskassissa voi olla 20-30 muovipakkausta.

Käyttäjän pasianttila71 kuva
Pasi Anttila

Ainut ehdotus joka loisti poissaolollan oli ihmisten kulutuksen radikaali vähentäminen ja tämä ei koske vain muovituotteitaa vaan kulutusta ylipäänsä.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

”Muoviongelman kauhistelu on tärkeää tietoisuuden kasvattamiseksi.”

Tämä nimenomaan on journalismin uusi sisältö. Valehdellaan ummet ja lammet moralismin verholla ja kansan valistamiseksi.

Tavoite pyhittää keinot. Journalimin etiikka ja totuus menevät romukoppaan.

Siitäkö vain on kyse myös Salisburyn myrkkytapaukseksessa? Tai Trumpin? Tai ympäristönmuutoksen? Tai vähemmistöjen oikeuksien? Tai rasismin? Tai #metoon?

Väinö Hirvelä

Vähän propagandamaista menoa.

Päivän Byrokraatti kirjoitti kuluneella viikolla muovipussien ekologisuudesta ja siitä, kuinka merten muoviongelma todellisuudessa syntyy. (Linkit kirjoituksiin ja tähän artikkeliin liittyvään videoon alla.) Käsittelemättä jäivät kuitenkin vielä muovin kierrätyksestä luodut myytit.

Näistä keskeisimpänä se, että todellisuudessa kierrätys onkin jätteiden vientiä Kiinaan.

Muovin kierrätys kuuluu olennaisena osana vihreiden hellimään ja Euroopan Unionin ympäristöpolitiikan perusteena olevaan ns. kiertotalouden oppiin. Siinä käytetään paljon rahaa jätteen lajittelemiseen ja uudelleen käyttämiseen eli kierrättämiseen.

Oppi onkin ensikuulemalta hieno ja tuntuu intuitiivisesti ekologiselta, mutta asiassa on silti yksi ongelma: oppi ei ainakaan kunnallisen jätehuollon mittakaavassa todellisuudessa toimi.

Jätteiden syntypaikkaerottelu kotitalouksissa jää puolitiehen, koska osa ihmisistä ei siihen pysty, osaa erottelu ei kiinnosta ja osa ei sitä tee, kun tietää, että jätteiden erilliskeräyksestä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, ainakaan jätteenpolttoon verrattuna. Jätteiden ns. mekaanisbiologinen kaatopaikkalajittelu taas on vielä toimimattomampaa ja tehottomuudellaan saanut pahimmillaan koko jätehuollon sekaisin. Näin kävi muun muassa Napolissa vuosikymmen sitten (joskin ongelmaa oli synnyttämässä myös joukko muita syitä).

Tavallisen kotitalousjätteen erottelusta aiheutuvat kustannukset ovat toteutustavasta riippumatta suuret, mutta upotetuista kustannuksista huolimatta kierrätyskelpoista materiaalia saadaan eroteltua vain vähän. Toimivaa palautuspullojärjestelmää ja ongelmajätteen erilliskeräystä lukuun ottamatta kotitalousjätteen erottelusta ei hyötyjä juuri saada.

Paperinkierrätyskin on joidenkin arvioiden mukaan hyödyltään rajatapaus. Paperin polttaminen tai sen kierrättäminen pariin kertaan ovat ympäristövaikutuksiltaan suunnilleen samaa luokkaa olevat vaihtoehdot.

Kiertotalouden kanssa kilpaileva malli on Suomessa vihdoin yleistynyt jätteen polttaminen. Vihreät kuitenkin vastustavat jätteenpolttoa dogmaattisesti, sillä polttaminen on heidän mielestään liian helppo ja edullinen tapa päästä jätteestä. Näin siitäkin huolimatta, että tutkimusten mukaan jätteidenpoltto on ympäristövaikutuksiltaan paras menetelmä. Vihreiden suhtautuminen jätteisiin muistuttaakin jännällä tavalla uskontojen suhdetta syntiin.

Arvostellessaan jätteenpolttoa vihreät jättävät huomiotta sen, että polttolaitokset ovat viime kädessä voimaloita, joissa jätteestä tehdään sähkö- tai lämpöenergiaa tai molempia. Jos voimalaitoksessa ei polteta jätteitä, siellä poltetaan joka tapauksessa jotain muuta raaka-ainetta. Jätteitä poltettaessa laitos pitää tietysti varustaa sitä varten suunnitelluilla savukaasujen puhdistusjärjestelmillä.

Vihreillä on tapana edistää kampanjoitaan valitsemalla jokin maa esimerkiksi mallikelpoisesta toiminnasta - oli kehuille todellisuudessa syytä tai ei. Kiertotalouden osalta yksi kiitellyistä on Euroopassa ollut Hollanti, jota on kehuttu ”muovin kierrätyksen mallimaana”. Kansainvälisen yhdyskuntajätteen järjestön ISWA:n käyttämän luvun mukaan Hollanti kierrättää 67 % muovistaan.

Todellisuus hienon luvun takana on kuitenkin se, että Hollanti (samoin kuin moni muu EU-maa) on vienyt muovinsa Kiinaan ”kierrätettäväksi”. Kiinaan on viety ennen kaikkea huonolaatuisin ja vaikeimmin hyödynnettävä muovi. Eri arvioiden mukaan Kiinaan on päätynyt noin puolet Euroopan jätemuovista.

Kiina perii muovista kierrätysmaksun ja antaa eurooppalaisille leiman paperiin, mutta sen jälkeen muovi katoaa. Kiinaan vuosittain viedystä yhdeksästä miljoonasta tonnista muovia vain häviävän pieni osa palaa markkinoille kierrätystuotteina, esimerkiksi elektroniikan pakkausmuovina.

Mitä viedylle muoville sitten Kiinassa todella tapahtuu, jää suljetun yhteiskunnan olosuhteissa hämärän peittoon. Se tiedetään, että osa muovista poltetaan avotulella ja myös se tiedetään, että Jangtsea pitkin virtaa mereen valtava määrä muovijätettä. Toisaalta tiedetään myös, että Kiinassa ei ole riittävästi teollisuuslaitoksia, jotka tekisivät tuotteita kierrätysmuovista. Jokainen voi tehdä tästä omat johtopäätöksensä. Myös ISWA on raportoinut tästä ongelmasta, ja noteerannut, että suuri osa kierrätetystä muovista häviää.

Hollanti, Iso-Britannia ja ne muut EU-maat, jotka ovat valinneet muovijätteensä käsittelyratkaisuksi Kiinan kierrätyspalvelut, ovat nyt pulassa, sillä Kiina lakkasi vuoden 2018 alusta lukien ottamasta vastaan suurta osaa länsimaiden jätteistä. Myös Kiinassa ympäristöongelma alkaa suututtaa kansaa, ja maa ei enää edes maksua vastaan tarjoudu muiden maiden kaatopaikaksi.

Euroopassa on toki jonkun verran jätteiden polttokapasiteettia, mutta koska jätteenpoltto on ollut poliittisessa vastatuulessa, tuo kapasiteetti on vielä toistaiseksi voimakkaasti riittämätöntä. Paremman vaihtoehdon puuttuessa Hollannin kaltaiset maat tähyilevät nyt Kiinan jälkeen muiden köyhien aasialaisten maiden suuntaan, josko nämä tarjoaisivat muoville ”kierrätyspalveluja”.

Eikö muovia sitten voisi kierrättää Euroopassa? Aivan yhtä tehokkaasti – tai tehottomasti – kuin Kiinassakin. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta muovi on materiaalina huonosti kierrätettävissä ja käytetystä muovista saa valmistettua lähinnä huonolaatuista pakkausmateriaalia. Tämän kertakierrätyksen jälkeen tuokin pakkausmuovi on joka tapauksessa poltettava, koska voimassa olevien säännösten mukaan sitä ei saa vielä kaatopaikalle.

On kierrätystä varten toki tehty kaikenlaisia kokeiluja. Esimerkiksi Englannissa yksi yritys tekee jogurttipurkeista dieseliä. On kuitenkin hieman vaikea nähdä, mikä järki tässä on, koska diesel joka tapauksessa poltetaan, mutta sen valmistamiseen kierrätysprosessissa kuluu enemmän energiaa kuin mitä valmistuvan dieselin polttamisesta lopulta saadaan. Tätä kutsutaan negatiiviseksi hyötysuhteeksi.

Järkyttävän paljon parempi lopputulos saataisiin, jos dieseliksi jalostaminen jätettäisiin välistä, ja jogurttipurkki poltettaisiin sellaisenaan.

– – –

Linkit aiempiin artikkeleihin:

PB 19.3.2018: ”Kangaskassia pitää käyttää yli 7 000 kertaa ennen kuin se on muovikassia ekologisempi”: http://paivanbyrokraatti.com/2018/03/19/muovikassit/

PB 21.3.2018: ”Tutkimuksen mukaan merien muovijäte tulee kymmenestä suuresta joesta Aasiassa ja Afrikassa”: http://paivanbyrokraatti.com/2018/03/21/merienmuov...

– – –

Jälkikirjoitus:

Jätepolitiikkaan liittyvistä asioista laajemmalti kiinnostuneille lukijoilleen Päivän Byrokraatti suosittelee tutustumista lääkintöneuvos Mikko Paunion kirjoituksiin asiassa. Hän on maailmanpankissa kansainvälisen uran tehnyt tutkija, johon Päivän Byrokraatilla oli ilo tutustua jo parikymmentä vuotta sitten ydinvoimakampanjan yhteydessä. Luonnollisesti Mikko Paunion tuottama materiaali on myös Päivän Byrokraatin kirjoitusten tausta-aineistoa.

Jos satutte löytämään jostain kirjakaupasta Paunion kirjan ”Vihreä valhe” (Auditorium 2015), kaapatkaa se mukaanne, sillä painos on lopussa. Ainoa paikka, josta kirjaa saa vielä tilattua on Pauniolta itseltään (25 euroa kpl), sähköpostitse osoitteesta:
tuija.paunio@hotmail.com

Paunion osaaminen jäteasioissa on mittavasti Päivän Byrokraattia edellä ja todennäköisesti jopa Suomen parasta. Hänet nimittäin nimitettiin hiljattain American Council on Science and Health -nimisen järjestön tieteelliseksi neuvonantajaksi. Kyse on erittäin korkean profiilin organisaatiosta, jonka tieteellisinä neuvonantajina on toiminut muun muassa Yhdysvaltain Lääkintöhallituksen aiempia pääjohtajia ja WHO:n alaisen syöpätutkimusjärjestö IARC:n (International Agency for Research on Cancer) ensimmäinen pääjohtaja.

ACSH tukee teknologian käyttöä ihmisen hyvinvoinnin edistämiseen ja suhtautuu kriittisesti väestölle jaettavaan väärään tietoon mm. teknologioiden kansanterveysvaikutuksista. Järjestön perustajajäsen Norman Borlaug sai 1970 Nobelin rauhanpalkinnon ansioistaan viljakasvien jalostuksella ruoantuotantoa tehostavan vihreän vallankumouksen isänä. Borlaug kannattaa myös geenimuuntelua ja pitää sen pelkäämistä irrationaalisena, koska ihmiset ovat jalostaneet kasvien ja eläinten geenejä vuosituhansien ajan.

Vuonna 2006 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi yksimielisesti aloitteen korkeimman mahdollisen siviilitunnustuksen, kongressin kultamitalin, myöntämisestä Borlaugille. Asetuksen mukaan ”tohtori Borlaug on pelastanut enemmän ihmishenkiä kuin kukaan toinen ihminen, joka on koskaan elänyt, ja pelastanut enemmän ihmishenkiä islamilaisessa maailmassa kuin kukaan toinen ihmiskunnan historiassa”.

Tähän tiedemyönteiseen ja faktapohjaiseen maailmankuvaan nojaa myös Päivän Byrokraatti ja sen vuoksi Päivän Byrokraatilla on myös palkintokategoria nimeltä ”vihreä valhe”.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Massiivinen määrä teknologiaa (sitten toisen maailmansodan epoksikomponenttien) perustuu muoville. Ainoa tapa korvata muovi on vähentää elintasoa rankasti, samoin ihmisten määrää. Tämä saattaa tapahtuakin. Lisäksi valtaosa teknisestä muovista on kierrättämiseen kelpaamatonta.

Aivan kuin juhlia ei voi pitää pelkästään kierrättämällä ruokaa (jämät voivat kyllä kelvata palvelusväelle), ei tämä yhteiskunta pysty jatkumaan kierrätyshoidolla. Kierrätettävvyys ja hajoavuus ovat rankkoja lisävaatimuksia, jotka sekä nostavat muovilaatujen hintaa, että rajoittavat niiden käyttösektoria. Eikä muovipanna pelasta kaikelta. Vielä olisi keksittävä saastuttamatta valmistettavissa olevat aurinkopaneelit ja elektroniikka. Betonikaan ei ole harmiton juttu. Olisi hienoa suunnitella matalan energiaintensiteetin yhteiskunta, joka ei samalla tuhoa kaikkia muita lajeja, mutta sellaista ei ole vielä keksitty.

Yksi ongelma on teknologinen tietämättömyys. Vallalla on käsitys, että mikä tahansa ongelma voi ratketa, koska kerran "kännykät ohenevat ja puppa virtaa ihmisten käsiin näinkin hyvin". Ehkä George Friedmannin ennustama uusi sota voi tuoda jotain uutta tekniikkaa, mene tiedä. Käytännössä vain jotkin ongelmat ovat ratkaistavissa, ja jotkin eivät. On olemassa ikuisuusongelmia, joita esim. Jacque Fresco käsitteli elämäntyössään.

Tärkein ikuisuusongelma on: miten ihmiset voisivat toimia yhteistyössä ja saada aikaan toimivan yhteiskunnan?

Käyttäjän AnteroRaudas kuva
Antero Raudas

Huh, hienoa huomata että nuo S- ja K-marketin, Alkon ja Lidlin muovikassit, puhumatta Hartwallin muovipulloista kävelyreittini varrella ovatkin afrikan neekereitten jätöksiä. Tätä en olisikaan tiennyt ilman Uudensuomen omaan napaan tuijottavien besserwissereitten valistusta. Ihan mielenkiintoinen ajatusmaailma tuo 'koska muutkin saastuttavat, niin sitten minäkin'. Ja perään kommentit että Suomalaiset muovikassit tehdään energiaksi, vihervasemmisto mädättää. Silmien aukaisu voisi olla paikallaan, vaikka taitaa olla turha toivo. Koska afrikan neekerit ja Intian intiaanit, ne vasta saastuttavat, emme me!

Toimituksen poiminnat