Hanna Sarkkinen

CETA suojaa ulkomaalaista sijoittajaa - demokratia, ympäristö ja työolot unohtui

Eduskunta käsittelee parhaillaan EU:n ja Kanadan välistä vapaakauppasopimus CETA:a, joka on kohdannut jo valmisteluvaiheessa voimakasta kritiikkiä erityisesti epädemokraattisena pidetyn investointisuojan osalta. CETA-sopimuksen on arvioitu kaventavan demokratiaa ja hankaloittavan ympäristön ja ihmisten kannalta tärkeän sääntelyn toteuttamista antaessaan ylikansallisille suuryrityksille ja sijoittajille mahdollisuuden haastaa valtioita investointituomioistuimeen, mikäli ne kokevat oikeutensa tulleen loukatuksi. CETAn investointisuoja on sopimusprosessin aikana kehittynyt parempaan suuntaan: välimiestuomioistuimen sijaan perustetaan pysyvä investointituomioistuin. Tämä muutos ei kuitenkaan poista investointisuojamekanismin perimmäisiä ongelmia.

Kritiikin ansiosta CETA-sopimusta on kuorrutettu ympäristöön ja työntekijöiden oikeuksiin liittyvillä julistuksilla ja mukaan on tuotu ”tulkitseva väline”, jonka on väitetty turvaavaan valtioiden sääntelyoikeuden.  Julkisessa keskustelussa on vedottu siihen, että CETA-sopimus säilyttää valtioiden oikeuden sääntelyyn yleisen edun nimissä. Monien oikeusoppineiden mukaan tämä pitää paikkansa vain teknisessä mielessä: valtiot voivat kyllä muuttaa lakejaan, mutta ulkomaalaisten yrityksien voittojen vaarantuessa seurauksena voi olla kallis oikeusprosessi investointituomioistuimessa.  Vaikka kanteet eivät aina menestyisi, muodostaa jo kalliiden ja hankalien oikeusprosessien uhka tilanteen, jossa demokraattisen päätöksenteon ala käytännössä kaventuu. 

CETA-sopimuksen suurin ongelma jäi siis korjaamatta: ulkomaalaisille sijoittajille tarjotaan kansalliset oikeusasteet sivuuttava ohituskaista investointituomioistuimeen, jossa niillä on yksipuolinen oikeus haastaa valtio oikeuteen. Sen sijaan valtio, kotimaiset toimijat tai kansalaiset eivät voi haastaa yrityksiä oikeuteen sopimusrikkomus- tai väärinkäytöstilanteissa. Tätä on vaikeaa ymmärtää, sillä EU ja Kanada ovat vakaita oikeudenkäyttöalueita, eikä ole ylipäätään kestäviä perusteita sille, miksi ulkomaisille sijoittajille luotaisiin kansallisen oikeuden ohittava tuomioistuinjärjestelmä.

Uhka sääntelyvallan kapenemisesta ei ole vain hypoteettinen, sillä useissa maissa esimerkiksi tupakka- ja kaivosyhtiöt ovat nostaneet kanteita toimialoja sääteleviä valtioita vastaan investointisopimusten nojalla. Erityisen vahvasti menettely näkyy kaivosalalla, missä monet kansainväliset yhtiöt, joista merkittävän osan pääkonttori sijaitsee Kanadassa, ovat käyttäneet sijoittajansuojaa hyvin aggressiivisesti etunsa ajamiseen. Monet kaivosyhtiöt ovat asemamaassaan yksittäistapauksia, jolloin viranomaisten on vaikea näyttää toteen ympäristö- ja muiden säädösten syrjimättömyys, kun vastaavanlaisia kotimaisessa omistuksessa olevia kaivoksia ei välttämättä ole. Tulevaisuudessa tämä voi aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia myös Suomelle, mikäli sopimus päätetään hyväksyä.

Kaiken kaikkiaan CETA-sopimuksessa olisi tullut saattaa yritysten oikeudet ja velvollisuudet tasapainoon. On mahdotonta hyväksyä sopimusta, jossa yritysten ja sijoittajien oikeudet ovat sitovaa sääntelyä, mutta velvollisuudet koskien esimerkiksi ympäristöä ja työntekijöiden suojelua sisältyvät ns. kestävän kehityksen kappaleisiin, joihin ei liity sopimuksessa minkäänlaisia sanktiomenettelyjä. Julistuksien sijasta yritysten velvollisuuksien tulisi olla myös tehokkaasti toimeenpantavia ja sanktioituja. 

Sopimuksen hyvät puolet liittyen EU:n ja Kanadan keskinäisen kaupankäynnin helpottamiseen olisi saavutettavissa ilman investointisuojamekanismiakin. Investointisuoja on tarpeeton ja vähentää koko sopimuksen hyväksyttävyyttä. Nykymuodossaan CETA uhkaa demokratiaa ja asettaa ulkomaisten yritysten voitot ihmisten ja ympäristön edelle, eikä Suomen tule siksi hyväksyä sopimusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

CETAlle ei mitään perusteluita valtioiden ja tavallisten kansalaisten kannalta.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

EU on matkansa varrella perustanut vaikka minkälaisia rahastoja ja vakausmekanismeja. Sillä on myös iso keskuspankki rahanpainokoneineen käytettävissä. Eikö noiden lainmuutosten vuoksi hukkaan menevien investointien korvaamiseen voitaisi kerätä hieman sukanvarteen rahaa joko valtioittain tai koko EU:n laajuisesti. Tähän rahastoon kerätään rahaa sitä mukaa, kun nähdään investointisuojan lisäävän investointeja ja siten lisäävän taloudellista toimeliaisuutta ja siten lisäävän jäsenvaltioiden verotuottoja, joista osa sitten kerääntyy em. rahastoon.
Järjestelmä toimisi ikäänkuin EU:n alueelle investoivien yhtiöiden keskinäisenä vakuutusmenettelynä lainmuutoksia vastaan, koska ne rahat jotka tuohon rahastoon tulisivat, olisivat peräisin ko. yhtiöiden kassavirrasta. Samalla vähenisi yksittäisen maan riski joutua yksin jonkun jättiyhtiön korvausvaadetta vastaan.

Matti Adolfsen

Parhaillaan vireillä olevan sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädännnön perusteet murenivat juuri EU-tuomioistuimessa. Suomeen ollaan nyt puuhastelemassa mallia, josta tullaan todennäköisesti valittamaan. CETA:n seurauksena valituskelpoiseksi tulevat myös atlantin toisella puolella toimivat yritykset, joten veronmaksajien riski joutua korvausten maksajaksi on todella suuri.
Valinnanavapauslainsäädännön tarkistamista etukäteeen EU- tuomioistuimessa oli vaadittu KHO:n toimesta jo syksyllä, nyt se tulee entistäkin tärkeämmäksi. Vaan mitä tekee hallitus? ajaa lainsäädäntöä eteenpäin, jotta saataisiin maakuntavaalit ensi syksylle. Tosin EU- suositus edellyttää, että lainsäädännön tulisi olla valmiina vuotta ennen vaaleja.
Valinnanvapauslaki pitäisi siis perua. Siinä yhteydessä tosin kaatuu myös maakuntahallintohimmeli, mutta sitäkän ei kovin moni jää kaipaamaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset