Naisilla loppuvuosi palkatta

Tilastokeskuksen ansiotasoindeksin mukaan naisten keskiansiot ovat tänä vuonna keskimäärin 83,4 prosenttia miesten keskiansioista. Ero on sama kuin viime vuonna. Sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut hyvin hitaasti viime vuosina Suomessa ja palkkaero on länsieurooppalaisittain suuri. Palkkaero näkyy edelleen eläkkeissä, naisten kokonaiseläkkeet ovat huomattavasti miehiä matalampia.

Naisten ja miesten välinen palkkaero on siis edelleen noin 17 %. Vuosiansioissa mitattuna naisten palkanmaksu loppuu tänään 31.10. ja siksi tänään vietetään naisten palkkapäivää, jonka tarkoituksena on edistää samapalkkaisuutta.

Palkkaeron taustalla on sukupuolen mukaan eriytyneet työmarkkinat, eli että naiset ja miehet tekevät erilaisia töitä ja naisvaltaiset työt ovat yleensä alempipalkkaisia. Osa eroista selittyy sillä, että miehet ovat naisia useammin johtotehtävissä ja etenevät urallaan paremmin. Näin on, vaikka naiset ovat korkeammin koulutettuja kuin miehet. Osa erosta selittyy sillä, että miehet tekevät ja miesvaltaisilla aloilla tehdään enemmän ylityötunteja. Osa palkkaerosta on kuitenkin selittämätöntä – eli joskus samasta työstä maksetaan naiselle pienempää palkkaa kuin miehelle erityisesti erilaisten henkilökohtaisten palkanlisien kautta.

Samapalkkaisuuden lääkkeitä on monia, ja toiset vaikuttavat nopeammin, toiset hitaammin.

Palkankorotus naisvaltaisille pienipalkkaisille aloille. Työmarkkinajärjestöjen neuvottelukierroksen avaa perinteisesti miesvaltaiset vientialat, joiden vanavedessä seuraa naisvaltainen julkinen sektori ja yksityiset palvelualat. Palkkaneuvotteluissa pitäisi sopia pienimpien palkkojen kertakorotuksesta, jotta erityisesti naisvaltaiset pienipalkkaiset alat voisivat nousta palkkakuopasta. Tämä voidaan tehdä jo tämän syksyn liittokierroksella. Tärkeää ns. tasa-arvoerä olisi nyt, kun kiky-sopimus leikkasi erityisesti julkisen sektorin palkkoja. Pienipalkkaisten alojen kannalta olisi hyvä, että prosenttikorotusten sijaan/rinnalla olisi riittäviä euromääräisiä korotuksia.

Palkka-avoimuus ja tiedonsaanti työpaikkojen luottamusmiehille. Ay-liikkeen tehtävä on puolustaa työntekijöitä. Palkkatasa-arvoa on kuitenkin vaikea edistää ja syrjintäepäilyihin puuttua, jos tietoa palkkojen kehityksestä ei ole saatavilla. Palkka-avoimuus on kirjattava yt-lakiin ja työehtosopimuksiin. Palkoista kannattaa puhua myös kahvihuoneissa, etenkin jos työpaikalla ei ole selkeää palkkausjärjestelmää.

Perhevapaauudistus. Osa palkkaerosta johtuu siitä, että äidit ovat paljon pidempään poissa työmarkkinoilta kuin isät. Jos perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin, tasoittuisi tilanne työmarkkinoilla, ja samalla myös isät saisivat olla enemmän lasten kanssa kotona. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen tasoittaisi myös naisten ja miesten eläkkeiden eroja. Perhevapaiden tasaisempi jakaminen ja miesten isyyden vahvistaminen voisi vähentää nuorten naisten työmarkkinoilla kohtaamaa syrjintää ja siten parantaa naisten työurien kehitystä. Perhevapaauudistuksen tärkeä tavoite onkin lisätä isille suunnattuja ansiosidonnaisia vanhempainvapaakuukausia.

Kodinhoidon ja hoivavastuun tasaisempi jakaminen. Keskimäärin naiset tekevät enemmän kotitöitä ja kantavat enemmän hoivavastuuta lapsista ja muista omaisista. Jos kotivastuut kasautuvat naisille, hankaloittaa se heidän urakehitystään. Jos nainen on aina se, joka hakee lapset tarhasta, ei hän voi jäädä tekemään ylityötunteja. Palkkaerojen purkaminen linkittyy siis myös kodinhoitovastuun ja lasten hoidon tasa-arvoiseen jakamiseen. 

Alojen sukupuolittuneisuuden purkaminen. Naiset ovat kiinnostuneita hoiva-aloista ja miehet tekniikasta. Vai onko sittenkään näin? Sukupuolten sisällä on paljon suuremmat erot osaamisessa ja kiinnostuksen kohteissa kuin sukupuolten välillä. Ei siis ole mitään syytä, miksi naiset eivät voisi olla diplomi-insinöörejä, juristeja ja pääjohtajia, tai miehet lastentarhanopettajia, parturi-kampaajia ja lähihoitajia. Alojen sukupuolittuneisuuden purkaminen alkaa jo päiväkodeissa ja kouluissa, lapsia tulisi kannustaa ja tukea heidän yksilöllisten osaamisten ja kiinnostusten mukaan, eikä heidän sukupuolensa perusteella. Alojen sukupuolittuneisuuden purkaminen edellyttää myös kulttuuristen sukupuolistereotypioiden purkamista, jotka ohjaavat näkemyksiämme naisista ja miehistä ja vaikuttavat ihmisten valintoihin ja estävät meitä näkemästä yksilöiden vahvuuksia.

 

Pyrkimykset palkkaeron kaventamiseen eivät tarkoita sitä, että jokaisen naisen pitäisi ryhtyä diplomi-insinööriksi tai että jokaisessa perheessä pitäisi tehdä samanlaisia ratkaisuja. Yhteiskuntapolitiikalla pitää kuitenkin luoda sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat ja kannustavat kaikkia ihmisiä tavoittelemaan ja saavuttamaan henkilökohtaisia tavoitteitaan sukupuolesta riippumatta ja luovat taloudellista tasa-arvoa.

 

HannaSarkkinen
Vasemmistoliitto Oulu

Sosiaali- ja terveysministeri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu