*

Hanna Sarkkinen

Euroopan unionin ongelmat eivät ratkea asevarustelulla

EU etsii parhaillaan suuntaansa. Unionin keskuudessa mietitään nyt, mihin suuntaan integraatiota viedään ja millainen on tulevaisuuden Euroopan unioni. EU:ssa on paljon korjattavaa, mutta on siinä paljon hyvääkin. Olen kuitenkin huolissani siitä, millaisia suuntia ja piirteitä EU:n kehitys on saamassa.

Itse näen, että EU:ssa tulisi vahvistaa yhteistä työtä erityisesti veronkiertoa ja haitallista finanssikeinottelua vastaan. Lisäksi tulee vahvistaa ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen vastaista työtä sekä työtä vahvemman sosiaaliturvan, työllisyyden ja hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi kansalaisille. Tämän lisäksi tulisi hakea yhteisiä, humaaneja ratkaisuja siirtolaiskysymyksiin. Sillä näihin kysymyksiin liittyvät myös EU:n haasteet.

Näiden asioiden hoitamisen sijaan EU:n piirissä ollaan nyt menossa vauhdilla sotilaallisen yhteistyön syventämiseen. EU:n budjettia halutaan ryhtyä käyttämään aseiden ostoon. En usko, että sillä ratkaistaan Euroopan ongelmia – asevarustelu ei yleensä enteile mitään hyvää. Näin ei myöskään lisätä rauhaa ja turvallisuutta, vaan lisätään aseteollisuuden voittoja ja kiihdytetään varustelukilpailua.

Yhteiset eurooppalaiset investointiohjelmat tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan voivat olla järkeviä, sillä esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnonvarojen ylikäytön lopettaminen edellyttävät sellaisia valtavia rakenteellisia muutoksia, joissa Euroopan laajuiset julkiset investointiohjelmat ovat tarpeellisia. EU-investointiohjelmat mahdollistavat osaltaan eurooppalaista elinkeinopolitiikkaa. Pidän kuitenkin ongelmallisena tilannetta, jossa tämän kaltaista eurooppalaista yhteistyötä toteutetaan ensisijaisesti sotilaallisista lähtökohdista käsin. Vaikka Suomen hallitus on vastustanut monia järkeviä EU:n kehittämistoimenpiteitä, kuten yritysverokilpailun ehkäisemistä, niin yllättäen Sipilän hallitus kannattaakin innolla EU:n militarisointia ja EU:n budjettivarojen ohjaamista sotateollisuudelle.

Tilanne, jossa EU:n yhdentymistä viedään eteenpäin sotilaallisen integraation keinoin, perustuu vääränlaiseen ymmärrykseen siitä, mitä arvoja unionin tulisi edustaa ja edistää. EU:n militarisointi ei ratkaise todellisia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi työttömyyteen, epätahtiseen aluekehitykseen ja unionin legitimiteettikriisiin. Keskittyminen sotateollisen kompleksin kasvattamiseen on väärä suunta unionin kehitykselle. Ehdotus, jota Suomikin kannattaa, tarkoittaisi käytännössä sotavarusteluun menevien rahavirtojen kasvattamista, kun kansallisten puolustusbudjettien lisäksi myös EU:n budjettia aletaan käyttää asevarusteluun. Se raha on sitten pois muusta toiminnasta.

Sotilaallisen varustelun kiihdyttäminen ei myöskään vastaa Euroopan keskeisiin turvallisuusuhkiin ja epävakautta lisääviin tekijöihin, kuten ilmastonmuutokseen, väestön eriarvoisuuteen, työttömyyteen, köyhyyteen, terrorismiin tai paljolti näistä syistä kasvaviin pakolais- ja siirtolaismääriin. Jäsenmaiden välisen turvallisuusyhteistyön kehittäminen esimerkiksi terrorismin torjunnassa on kannatettavaa.

Puolustushankintojen ja puolustuskykyjen yhteiskehittäminen on järkevää, jos jäsenmaat sitä haluavat ja näkevät sen itselleen hyödylliseksi. Tämän tulee aina tapahtua jäsenmaiden vapaaehtoisuuden ja tapauskohtaisen harkinnan pohjalta. Hankintayhteistyön ja muun kehitystoiminnan rahoituksen tulee tulla niihin osallistuvilta jäsenmailta, ei EU:n yhteisestä budjetista. EU:n yhteisiä varoja ei tule suunnata sotateollisuuden pönkittämiseen ja asevarusteluun.

Suurin osa unionin jäsenmaista kuuluu myös sotilasliitto Natoon. Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Irlanti ovat puolestaan valinneet liittoutumattomuuden. EU:n puolustusyhteistyötä ja sen syventämistä pohdittaessa on tärkeää, että Euroopan unioni ja Nato pidetään toisistaan erillään, sillä niiden perusajatukset lähtevät aivan eri pohjalta. Nato on sotilasliitto, joka luottaa puolustuksessaan asevarusteluun. Unionin yhdentyminen on puolestaan lähtenyt taloudesta. EU:n turvallisuuskäsitys on laaja ja turvallisuuden vahvistamiseen nähdään olevan muitakin keinoja kuin aseet.

EU:ta koossa pitävä voima ei voi olla sotilaallinen – EU:han on nimenomaan ollut menestyksekäs rauhanprojekti, joka on osaltaan lisännyt vakautta Eurooppaan. EU:n vahvuus on aina ollut siinä, että se tuottaa turvallisuutta muilla keinoin kuin asevaraisesti: EU:lle myönnettiin vuoden 2012 Nobelin palkinto nimeen omaan rauhan, sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa. Militarisoiminen sopii huonosti rauhan nobelistille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kirjoitapa asiasta kirje vaikka Putinille. Jospa hän antaisi vasemmistolle hyviä neuvoja, miten EU:ta vahvistetaan. Vai jäikö havaitsematta että Putin yrittää horjuttaa EU:ta ja on tuntemattomasta syystä kiihdyttänyt Venäjän asevarustelua myös Suomen lähialueilla?

Miten muuten Sarkkinen, nyt kun olet kuulolla, olet vasemmistossa ratkaissut sodanajan merikuljetukset Suomeen? Uskottavalla puolustuksella? Kuinka uskottava puolustus meillä pitää olla että se pystyy turvaamaan päivittäismerenkulun Kaliningradin kohdalla?

Entäpä Nato-optio? Missä vaiheessa Suomen pitäisi viimeistään "optiota" käyttää? Vai onko silloin liian myöhäistä?

Miten onnistuit niin kuin omasta mielestä? Täällä kirjoittaa vasemmistoon kuuluva kaveri, V-P Leivo. Olisiko syytä panna kaveri merkille, koska hän näyttää olevan, päinvastoin muuten vasemmistossa ollaan, järjenkäyttöön luottava fiksu tyyppi? Voisi olla nykyisessä porukassanne todellinen vahvistus, edellyttäen että te muut osaatte kuunnella ja ymmärtää asioita.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Korruptioon pääosa rahoista EU:sa hukkuu.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Voiko blogisti kertoa otsikon sanoman myös Venäjän Federaatiolle, jolla ei omalla tahollaan ole puutetta ongelmista?

EU:n korostuva puolustusyhteistyö on 2014 Krimin kaappauksessa yltyneen Venäjän sotilaallisen voimankäytön suoraa seurausvaikutusta. Jos Putinin hallinto voi tahollaan luopua yltiömilitaristisesta politiikastaan, se on ainoa, mikä vähentää EU:n tarvetta panostaa puolustuskykyynsä (joka on toki paljon enemmänkin kuin sotateollisuutta ja sen tuotteita).

"Puolustushankintojen ja puolustuskykyjen yhteiskehittäminen on järkevää, jos jäsenmaat sitä haluavat ja näkevät sen itselleen hyödylliseksi. Tämän tulee aina tapahtua jäsenmaiden vapaaehtoisuuden ja tapauskohtaisen harkinnan pohjalta."

Totta kai EU:n sotilaallisen yhteistyön syventäminen on lähtöisin sen jäsenmaista – eihän kukaan muu voi nostaa Brysselissa asioita EU:n agendalle.

"EU:n budjettia halutaan ryhtyä käyttämään aseiden ostoon." – Missä niin sanotaan? Minne se EU:n asevarasto perustettaisiin ja kuka sitä hallinnoisi, kun EU:lla ei edes ole eikä tule omia sotajoukkoja? Ettei vain olisi tullut tässä blogistille väärinkäsitys.

Totta kai olisi kaikkein selvintä ja tarkoituksenmukaisinta, että Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Irlanti liittyisivät NATO:n täysjäseniksi jos ne katsovat tarvitsevansa parempaa sotilaallista turvallisuutta – mikä olisikin tietysti viisasta tässä historiallisessa tilanteessa, niin kauan kuin Venäjä laskee oman tulevaisuutensa yksipuolisesti sotilaallisten keinojen varaan. Nyt haetaan turvallisuutta väärältä kioskilta, ja samalla EU:n rooli syrjähtää sen alkuperäisestä tarkoituksesta.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Ongelmia ja tuskaa tuottaa tiedon kohtuuttoman suuri määrä. Ota siitä sitten selvää, ei hyvää päivää enää luvassa. Suomenkin pieni ja joillekin valtioille jopa mitätön kansa yritetään saada ratkeamaan ryyppäämään idioottimaisen alkoholilain nojalla. Muistettava aina, että "kuka sen kissanhännän nostaa pystyyn, jos ei kissa itse". Elämä on väliin sellaista urheilua, että vain voittajat muistetaan. Onneksi Paavo Nurmi näytti ja täytti aikanaan sen unelman, johon odotetaan jatkoa EU rintamalla. Vuotavaa EU- venhoa voi tietysti paikata tilanteen mukaan, mutta kun se kuitenkin lahoaa koko ajan ja jonain päivänä runkorakenne ei vaan kestä.

Oiva Luosujarvi

Suomi ei ole allekirjoittanut ydinaseita kieltävää uutta sopimusta.

Nyt voisi Suomen tiedemiehet tehdä ydinkäyttöisiä miinoja, joiden tuhosäde on vain 0.5 - 2km alueen koko yhdellä isolla ydinmiinalla.
Ei niiden tarvitsisi olla edes, niin tehokkaita ja varmaankin 0.1 - 0.2km teholuokka olisi riittävä, mutta vastaavasti ydinmiinoja olisi oltava tuhansittain puolustusvoimilla ja poliiseilla varastoituna.
Jos joku haluaisi miehittää Suomen tai tulisi islamistien toimesta kansannousua myöhemmin Suomessa, niin kaupungista kortteli kerrallaan helppo tuhota ja miehittäjät / islamilaiset katutaistelijat helppo tuhota pienillä miinoilla joita voisi vaikka lennokeista tiputella niskaan.

Jos Suomeen olisi syntymässä no go zone alueita, niin ei turhia parannuksia terroristien elinoloihin miljardeilla euroilla vaan ainoastaan pyyhkiä ne no go zone alueet tuhkaksi ja rakentaa muualle paremmat olosuhteet kantasuomalaisille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset