Hanna Sarkkinen

Ilmastonmuutoksen torjuntaan uusi ote

Viime viikolla EU hyväksyi Pariisin ilmastosopimuksen, ja sen myötä Pariisin sopimuksen kattavuus nousi yli vaaditun 55 maan ja 55 % maailman ilmastopäästöistä – siispä ilmastosopimus astuu nyt voimaan alle vuosi Pariisin kokouksen jälkeen. Tämä on hieno osoitus kansainvälisen yhteisön kyvystä tehdä päätöksiä! Suomi aikoo ratifioida omalta osaltaan sopimuksen marraskuun alussa Marrakeshin ilmastokokouksen yhteydessä.

Nyt ilmastosopimus täytyy viedä jokaisen mukana olevan maan kansallisiin ratkaisuihin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tunnetusti maapallon laajuiset, mutta konkreettiset keinot sen torjumiseksi tehdään paikallisesti, kansainvälisesti sovittujen vähennystavoitteiden mukaan.

Euroopan komissio sai kesällä valmiiksi ehdotuksensa siitä, miten EU saavuttaisi päästövähennystavoitteensa. EU:n jakaa ilmastopäästöt kolmeen osaan: päästökauppa (sisältää energian ja teollisuuden), maankäyttösektori ja niin sanottu taakanjakosektori, eli maatalous ja liikenne. Päästökaupan ulkopuoliset alat ollaan nyt siis tuomassa mukaan ilmastopäästöjen vähentämiseen – hienoa!

Eduskunnassa on käsitelty komission ehdotuksia maankäyttösektorin ja ns. taakanjakosektorin vähennystavoitteiksi. Komission ehdotus on kunnianhimoinen, mutta ilmastonmuutoksen torjunnan haasteellisuutta kuvastaa se, etteivät edes nämä kunnianhimoiset vähennystavoitteet ole riittäviä. Todennäköisesti vuonna 2018 päästövähennystavoitteita kiristetään edelleen.

Sipilän hallituksen linja ilmastonmuutoksen torjunnaksi on päällisin puolin hyvä. Tavoitteeksi ilmoitetaan päästövähennysten toteuttaminen etupainotteisesti. Kuitenkin hallituksen käytännön ratkaisuista paistaa läpi, ettei ilmastonmuutoksen realiteetteja ole vieläkään täysin ymmärretty. Hallitus nimittäin jatkaa fossiilisten polttoaineiden tukemista, ja esittää uutta, tehotonta ja tarpeetonta yritystukea teollisuudelle (lue ehdotetusta päästökauppakomenpensaatiosta täältä: http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222769-hallituksen-jarjeton-yritystukipolitiikka-jatkuu).

Sipilän hallituksen vastuuton linja jatkuu myös komission ehdotusten käsittelyssä. Valtioneuvoston kannan komission esityksiin voi tiivistää niin, että Suomi yrittää löytää kaikki keinot pienentää omaa osuuttaan päästöjen vähentämisestä. Maatalouden ja liikenteen osalta Suomi haluaa hyödyntää ns. joustot täysimääräisesti, jotta vähennystarve olisi pienempi. Maankäytön osalta Suomi haluaa saada itse nimetä tason, johon metsätalouden päästöjä ja nielua verrataan.

Vastuullinen kanta olisi, että Suomen tulee tehdä kaikkensa saavuttaakseen asetetut päästövähennystavoitteet täysimääräisinä ja metsätalouden vertailutasot ja päästöt määriteltäisiin avoimesti ja tieteenmukaisesti. Vain tieteeseen perustavalla, tehokkaalla ja määrätietoisella sekä kokonaisvaltaisella politiikalla voidaan ilmaston lämpeneminen rajata alle kahden asteen, pyrkien kohti 1,5 astetta, kuten Pariisissa yhteisesti sovittiin.

Hallitus työstää parhaillaan uutta energia- ja ilmastostrategiaa. Paperiin ladataan paljon odotuksia, eikä suotta, sillä se linjaa paljolti Suomen tietä kohti vähäpäästöistä tulevaisuutta. Strategiassa tulee linjata toimenpiteitä koskien vähäpäästöistä energiajärjestelmää. Avainsanoja tulevaisuuden energiajärjestelmässä ovat hajautettu tuotanto, uusiutuvat energiamuodot, kysyntäjousto, älykkäät sähköverkot, energiatehokkuus ja euroopanlaajuiset sähkömarkkinat. Asuminen, liikenne ja ruuantuotanto tuottavat paljon päästöjä. Olennaista on esimerkiksi linjata toimista parantaa vanhan rakennuskannan energiatehokkuutta, suosia ilmastoystävällisiä rakennustapoja, lisätä joukkoliikennettä, tukea biopolttoaineiden ja sähköautojen lisääntymistä, suosia kasvispainotteista ruokavaliota ja vähentää ruokahävikkiä. Toivottavasti strategia kykenee lunastamaan korkeat odotukset, sillä ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan päämäärätietoista otetta ja vahvaa poliittista johtajuutta.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ajoissa ei ole helppoa. Se tulee olemaan vaikeaa jokaiselle maalle. Siitä huolimatta Suomen ei pidä käyttää aikaa ja neuvottelupaukkuja oman päästövähennystavoitteen pienentämiseen, vaan käyttää nekin resurssit mahdollisimman hyvien päästöjen vähennyskeinojen keksimiseen. Suomella on mahdollisuudet selvitä seuraavista vuosikymmenistä voittajana, mutta vain jos otamme uuden asenteen ilmastohaasteen voittamiseksi. Korkea osaaminen, innovaatiot ja johdonmukainen politiikka ovat ratkaisun avaimet, joilla onnistutaan ilmastonmuutoksen torjunnassa ja synnytetään uutta kestävää kasvua. Selvää nimittäin on, että uusiutuva energia, energiatehokkuus, vihreä teollisuus, raaka-ainetehokkuus ja kiertotalous ovat tulevaisuuden megatrendejä, jotka antavat edelläkävijätalouksille merkittäviä liiketoiminta- ja vientimahdollisuuksia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Voi meitä harhaan johdettuja.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Tällaisia ratkaisuja tehdessään hallitus joutuu ottamaan huomioon myös muita seikkoja kuin ilmastonmuutoksen, esimerkiksi työllisyyden. Teollisuuden toimintaedellytysten heikkeneminen syventäisi taantumaa, lisäisi työttömyyttä ja heikentäisi myös valtion ja kuntien kykyä maksaa sosiaaliturvaa.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Toki ilmastonsuojelu on tärkeä asia, mutta sen alttarille ei pitäisi uhrata suomalaista teollisuuta ja työpaikkoja, eikä tehdä ihmisten kannalta kestämättömiä ratkaisuja. Nämä kaikki seikta tulisi sovittaa yhteen. Ja huomio tulisi kiinnittää niihin suurimpiin saastuttajiin kuten Kiinaan, Intiaan ja Yhdysvaltoihin. Pienen ja varsin vähän saastuttavan Suomen ei tulisi kärsiä näistä ratkaisuista.

Toimituksen poiminnat