TTIP:n hyödyt kyseenalaisia

Kävin tänään taas ulkoministeriön lukuhuoneessa tutustumassa EU:n ja USA:n välillä neuvoteltavan vapaakauppasopimus TTIP:n neuvotteluasiakirjoihin. Pitkällisten avoimuusvaatimusten jälkeen neuvottelupapereihin tutustuminen on avattu nyt jäsenmaiden kansanedustajille. Tosin meidänkin asioihin perehtyminen on tehty vaikeaksi, kun papereita saa käydä lukemassa vain tarkkaan rajattuna ajankohtana ulkoministeriön asiaan varatussa lukuhuoneessa. Paperit ovat englanniksi, joka myös hieman hankaloittaa tiedonsaantia. Tilanteemme on kuitenkin paljon parempi kuin kansalaisilla, joiden tiedonsaanti on lähinnä tietovuotojen varassa. Me kansanedustajat emme tosin saa puhua tai kertoa lukemastamme julkisuudessa ja tämäkin kirjoitus nojaa vain jo julkisuudessa olleisiin tietoihin.

TTIP:ssä ei ole kysymys vain vapaakaupasta, eli kaupan esteiden ja tullien poistamista. Kyse on poliittis-kaupallisesta sekasopimuksesta, joka menee syvälle demokraattisen päätöksenteon alueelle määrittelemällä uudelleen sääntelyn reunaehtoja ja luomalla uudenlaista oikeuskäytäntöä. Kyse ei ole tavallisesta kauppasopimuksesta, jonka EU voisi hyväksyä jäsenvaltioiden puolesta. Jäsenvaltioille jää kuitenkin tässä pelissä vain lopullisen sopimuksen hyväksyminen, itse neuvottelut käy komissio.

 

Suojellaanko sijoittajia vai ympäristöä, työntekijöitä ja kuluttajia?

TTIP:n yksi ongelmallisin kohta on siihen sisältyvä investointisuoja ja sen riitojenratkaisumekanismi. Sopimuksen investointisuojan ja riitojenratkaisumekanismin avulla Yhdysvaltain suuryritykset ja -sijoittajat voisivat haastaa valtion erilliseen riitojenratkaisuelimeen, mikäli ne katsovat valtion estäneen niiden voitontavoittelua. Mekanismi voimistaisi suuryritysten valtaa suhteessa valtioihin ja myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joilla ei ole varaa kalliiseen riitojenratkaisuun.

Eduskunnan käsitellessä asiaa kyseenalaistettiin laajasti tarve tällaiselle kansalliset oikeusasteet ylittävälle riitojenratkaisulle. Kritiikkiä ovat esittäneet myös lukuisat oikeusoppineet.

Euroopan unioni on neuvotteluissa aivan oikein sillä kannalla, ettei nykyistä ympäristöä, työntekijöitä ja kuluttajansuojaa koskevaa sääntelyä saa heikentää. Oleellisempaa on kuitenkin kysyä, voidaanko lakeja tulevaisuudessa parantaa? Jos yksittäinen hallitus purkaa hyvinvointivaltiota, voivatko äänestäjät enää päättää toisin ja valita eduskunnan, joka rakentaa sitä uudelleen? Miten helposti uutta (yritysten voitontavoittelua rajaavaa) työntekijöiden, terveyden ja ympäristön suojaksi tarvittavaa sääntelyä voidaan laatia TTIP:n oloissa?

Sopimusta arvioitaessa ei voi lähteä vain nykyisen sääntelyn ja julkisten palveluiden turvaamisesta, vaan demokraattisen päätöksenteon liikkumavarasta.

 

Työllisyys voi parantua – todennäköisesti heikentyy

TTIP:tä perustellaan sillä, että se hyödyttäisi eurooppalaisia yrityksiä ja se lisäisi sitä kautta työpaikkoja Eurooppaan. Tietovuodot ovat paljastaneet, että sopimus tulisi todennäköisesti velvoittamaan kaikkia EU:n jäsenvaltioita, muttei lainkaan Yhdysvaltain osavaltioita. Sopimusta neuvotteleva Yhdysvaltain liittovaltio vaikuttaa haluttomalta ja kyvyttömältä sisällyttämään osavaltion tekemiä julkisia hankintoja vapaakaupan piiriin. Näistä lähtökohdista on mahdotonta päästä tasapuoliseen lopputulokseen ja sopimuksen hyödyt eurooppalaisille yrityksille jäävät kyseenalaisiksi.

Uusia työpaikkoja ja vientiä on perusteltu optimistisilla selvityksillä, jonka mukaan EU:n talouskasvu olisi sopimuksen myötä 0,5 % suurempaa. Suomelle komission selvitys lupaa kuitenkin keskimääräistä vähemmän, vain 0,3 %.

Todellisuudessa vaikutus voi olla myös negatiivinen. Komission selvityksen sektorikohtaisessa analyysissä suurimmat häviäjät ovat Suomelle tärkeitä aloja. Metalliteollisuudessa työttömyyden arvioidaan lisääntyvän lähes kautta linjan, pahimmillaan 7,5 % ja terästeollisuudessakin 2,6 %. Suomessa ei paljoa lohduta, että potentiaalisimpien voittajien tekstiili- ja nahkateollisuuden kasvu voisi lisääntyä 1,5 – 2,2 % Työttömäksi jäävät suomalaiset metallimiehet tuskin työllistyvät italialaisiin vaatetehtaisiin.

Tarpeettomia kaupan esteitä on syytä purkaa ja vapaa kauppa voi parhaimmillaan hyödyttää kaikkia. On kuitenkin kysyttävä, mikä on turhaa sääntelyä, kuinka pitkälle demokratiaa ollaan valmiita kaventamaan ja kuka lopulta on sopimuksen voittaja? Näyttää siltä, että TTIP pyrkii kaupan esteiden purkamisen nimissä heikentämään demokratiaa ja vahvistamaan suuryritysten valtaa.

HannaSarkkinen
Vasemmistoliitto Oulu

Sosiaali- ja terveysministeri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu