Hanna Sarkkinen

Hallintarekisteri keittiön kautta?

Esitys arvopaperien hallintarekisteröinnin mahdollistamiseksi suomalaisille sijoittajille kaatui viime vuonna kovalla rytinällä. Hyvä niin, sillä asiantuntijoiden, kuten verottajan, syyttäjän, tullin ja poliisin mukaan hallintarekisteröinnin avaaminen helpottaisi veronkiertoa ja omistusten piilottamista ja vähentäisi yhteiskunnan avoimuutta.

Tällä hetkellä Suomessa edellytetään arvopaperien suoraa omistusta, eli rekisteriin kirjataan arvopaperin todellinen omistaja. Hallintarekisteröinnin salliminen tarkoittaisi sitä, että arvopaperien todellisten edunsaajien sijaan omistajaksi kirjataan arvopaperin säilyttäjä, yleensä pankki. Tämä helpottaa todellisten omistajien piilottamista ja veronkiertoa.

Nyt näyttää siltä, että finanssipiirien hellimää hallintarekisteriä yritetään taas uittaa Suomeen, tällä kertaa keittiön kautta. Käsittelyssä oleva arvopaperien säilyttämistä koskeva lakiesitys ei sinällään esitä hallintarekisteröinnin sallimista Suomessa, mutta jättää oven auki omistusten julkisuuden häviämiselle ja helpottaa omistusten piilottamista ja veronkiertoa.

Suomella poikkeuslupa suoraan omistukseen

Suomi neuvotteli EU:n arvopaperikeskusasetukseen itselleen poikkeuksen, jolla mahdollistetaan suoran omistuksen vaatiminen suomalaisilta sijoittajilta myös tulevaisuudessa. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että hallitus haluaa tällä esityksellä vesittää Suomen neuvotteleman poikkeussäännöksen, jolla hallintarekisteröinnin kielto pidetään edelleen voimassa suomalaisille Suomessa ja muissa EU-maissa. Jos poikkeussäännös vesitetään, on todennäköistä, että varsinaisen hallintarekisteröinnin sallimista ryhdytään ajamaan Suomeen lähiaikoina.

Voimassaoleva arvopaperikeskusasetus turvaa Suomen nykyisen suoraan omistukseen perustuvan mallin säilyttämisen. Suomen malli on tehokkaan verottamisen ja harmaan talouden torjunnan kannalta paras järjestelmä. Poikkeussääntö on voimassa niin kauan kuin kansallista lainsäädäntöä ei ole muutettu tai kumottu ja sen tavoitteet ovat edelleen voimassa. Jos Suomi nyt lipsuu vaatimuksesta suomalaisten suorasta omistuksesta ja näkemyksestä suoran omistamisen tavoiteltavuudesta ja parhaudesta on kyseenalaista, onko Suomen neuvottelema poikkeuspykälä enää voimassa.

Hallintarekisteri piilotettuna esitykseen

Lakiesityksen ongelma on siinä, että suomalaisille mahdollistetaan hallintarekisterin kautta omistaminen ulkomailla. Lakiesitys mahdollistaa suomalaisille omistamisen epäsuorasti hallitun arvo-osuustilin kautta ulkomaisissa arvopaperikeskuksissa. Eli suomalaisilta enää jatkossa edellytettäisi arvopaperien suoraa omistamista jos omistukset ovat ulkomaisessa arvopaperikeskuksessa.

Lakiesityksessä velvoitetaan kyllä suomalaiset yhtiöt varmistamaan sopimuksilla, että ne saavat ulkomaiselta arvopaperikeskukselta tiedot osakeluetteloa varten. Kuitenkaan ei edellytetä, että näissä osakasluetteloissa lukisi todellinen omistaja, vaan esimerkiksi pelkkä hallintarekisteriä pitävän pankin nimi riittää.

Hallituksen esitys heikentäisi yleisöjulkisuutta, sillä se helpottaisi omistusten siirtämistä ulkomaille, suomalaisten poliisi-, syyttäjä- ja veroviranomaisten sekä median ulottumattomiin. Väärinkäytösten tutkinta vaikeutuisi, jos suomalaiset voisivat hallintarekisteröidä omistuksiaan ulkomaille.

Kun hallintarekisteröinnistä tehdään suomalaisille nykyistä helpompaa, yksityishenkilöiden hallintarekisteröinti todennäköisesti lisääntyy, ja siten kerättävät pääomaverotulot voivat muutamassa vuodessa alentua.

Mitä Suomen kannattaisi tehdä?

Suomen lainsäädäntöä on tarpeen yhteen sovittaa EU-sääntelyn kanssa. Yhteensovittaminen on viivästynyt, sillä valtionvarainministeriö on jostain syystä halunnut käyttää uudistustarvetta tekosyynä uittaa hallintarekisteriä Suomeen. Jo kolme hallintarekisteröintiesitystä on kaatunut, ja samalla lainsäädännön uudistustyö on jäänyt vaiheeseen. Lainsäädännön uudistamista siis tarvitaan, mutta hallintarekisteröinnin laajentamista ei.

Uudistaminen voitaisiin tehdä esimerkiksi siten, että Suomen lainsäädännöllä edellytetään, että suomalaiset yhtiöt voivat valita arvopaperien liikkeeseenlaskupaikaksi vain markkinan, jolla sijoittajat voivat avata tilit omiin nimiinsä sekä vaatia yhtiöiltä omistajien tuntemista. Laissa olisi myös syytä mainita selvästi että Suomi haluaa säilyttää omistuksen julkisuuden ja suoran omistuksen turvaavan säilytysmallin.

Lisäksi olisi tarpeen sanktioida hallintarekisteröinnin kiellon rikkominen. Tällä hetkellä hallintarekisteröinti on suomalaissijoittajille laitonta, mutta laissa ei ole asetettu sijoittajalle rangaistusta.  Tilanne on siis lainkuuliaisuuden ja moraalin näkökulmasta kestämätön jo nyt. Olisikin korkea aika sanktioida lain rikkominen.

Omistusten mahdollisimman suuri avoimuus on tärkeää valtioiden veropohjan varmistamisen ja rikollisuuden torjunnan kannalta. Piilotetut omistukset lisäävät myös markkinahäiriöiden ja kriisien riskiä. Markkinatalous voi toimia vain silloin kun keskeiset toimijat ovat avoimia ja rehellisiä ja kaikki mahdollinen informaatio on saatavilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Kiitos, Hanna. Tällä tekstilläsi teet hyvää työtä.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Jouni Suonsivu

Paljon turhaa työtä johon ei itse voi kuitenkaan vaikuttaa.Hallintarekisterihanke kuitenkin todennäköisesti palaa vielä jossain vaiheessa agendalle. Tässä käy kuten Metsähallituslain äänestyksessä jota oppositio vastusti hatarin perustein syöttämällä väärää tietoa ja pelottelua.

Arvopaperikauppa vapautettiin EU:ssa kilpailulle jo vuonna 2007, mutta kauppojen säilytys ja selvitys on edelleen pitkälle kansallisten arvopaperikeskusten varassa.

EU:n tuleva asetus pakottaa kuitenkin kaikki EU:n arvopaperikeskukset ja niiden osapuolina toimivat säilyttäjäpankit tarjoamaan myös laaritilejä eli hallintarekisteriä kohtuullisin kaupallisin ehdoin.

Suomi on neuvotellut itselleen poikkeusluvan kieltää suomalaisilta hallintarekisterin käytön. Tästä on EU:n neuvoston oikeuspalvelu todennut, että päätös on syrjivä. Poikkeus voidaan vielä testata EY:n tuomioistuimessa, jos jokin taho päättää sinne valittaa. Varmasti joku valittaa.

Suomalainen sijoittaja voi perustaa sijoitusyhtiön, rekisteröidä sen ulkomaille ja omistaa kotimaista yhtiötä sen kautta. Omistus ei näy osakasluettelossa. Ja se on laillista.

Jo nyt suomalainen sijoittaja voi pimittää osakeomistuksensa julkisuudelta erittäin tehokkaasti ja täysin laillisesti esimerkiksi siirtämällä osakeomistuksensa pankkien tarjoamiin erilaisiin säästöhenkivakuutuksiin.

Avaa tili Ålandsbankenin Tukholman konttoriin niin suomalaisten yhtiöiden omistus jotka olet hankkinut Tukholman pörssistä säilyy Ruotsin hallintarekisterissä.

Suomi on EU maa. Kun viiden vuoden sisällä kaikki maat siirtyvät osakeomistusten säilytysten myötä hallintarekisteriin, niin Suomi kieltää lailla Suomen kansalaisia tekemästä niin. Muiden EU-maiden markkinat pääsevät hyötymään avoimen kilpailun eduista palvelussa, tehokkuudessa ja kustannuksissa. Mutta se taitaa Suomelta nyt sitten jäädä näkemättä.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Juuri näin! Kaikki ne riskit ja uhkakuvat, jotka liittyvät hallintarekisteriin, on jo tällä hetkellä olemassa. Ryhtymällä jonkun toisen EU-maan pankin asiakkaaksi, on hallintarekisteri kenenkä tahansa käytössä. Tämä oli tiedossa jo viime syksynä, mutta järkipuhe jäi populismin alle.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Nordnetin blogissa asia on selitetty melko kansantajuisesti: Hallituksen esitys pakottaa Suomessa toimivia arvopaperikeskuksia ylläpitämään suoran omistuksen mallia suomalaisille, jotka omistavat suomalaisia osakkeita...

http://www.nordnetblogi.fi/hallintarekisterin-uusi...

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Blogisti haluaa vielä erillisesti sanktioida hallintorekisterikiellon rikkominen. Suomessa on jo lailla säädetty rangaistus veropetoksesta. Pitääkö tähän nyt vielä lisää lakipykäliä sorvata. Kansanedustajien olis hyvä tutustua ennenehdotuksiaan jo säädettyihin lakeihin talousrikoksista ja niiden rikkomisesta syntyviin seuraamuksiin.

Veropetosta koskevassa säännöksessä on määritelty tavaksi syyllistyä veropetokseen verotuksen kannalta olennaisten tietojen salaaminen.

Salaaminen on kytketty verotusta varten annettavaan ilmoitukseen. Käytännössä usein kyseeseen tulee yksityisen tai yrityksen antama veroilmoitus. Tietoja voidaan salata myös esimerkiksi veroviranomaiselle lähetyssä kirjeessä tai eri verotukseen liittyvissä valituskirjelmissä.

Veropetos tunnusmerkistöä sovellettaessa tuomioistuimessa, yleisemmin syyttäjä väittää veropetoksesta syytetyn henkilön antaneen vääriä tietoja veron määräämiseen vaikuttaneista seikoista, kuin salanneen tietoja.

Mikäli veropetoksessa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, katsotaan teko törkeäksi veropetokseksi. Tähän syyllistyvä tuomitaan lain mukaan törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Lievästä veropetoksesta on kyse, jos veropetos on tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat huomioiden kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Seurauksena lievästä veropetoksesta on sakko.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset