Hanna Sarkkinen

Kansallisomaisuutemme ei ole kaupan

Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Kyseessä on meidän kaikkien yhteinen kansallisomaisuutemme. Metsähallitusta koskevaa lainsäädäntöä ollaan uusimassa, ja eduskunta tekee päätöksen asiasta parin viikon sisällä. Hallitus esittää Metsähallituksen metsätaloustoimintojen yhtiöittämistä ja lisäksi muita merkittäviä muutoksia Metsähallituksen konserniin.

Lain valmistelu ei ole täyttänyt hyvän lainvalmistelun kriteereitä. Uudistus on herättänyt paljon keskustelua ja nostanut esiin perusteltuja huolia yhteisen omaisuutemme tulevaisuudesta.

Ei yhtiöittämiselle

Talousvaliokunnassa vastustin Metsähallituksen metsätalousliiketoiminnan yhtiöittämistä yhdessä demareiden kanssa, mutta hävisimme äänestyksen. Osakeyhtiön perustamisen myötä tiedonkulku ja demokraattinen päätöksenteko ovat uhattuina, eikä yhteisen omaisuuden säilyminen julkisessa omistuksessa ole taattu.  Yhteinen eriävä mielipiteemme on luettavissa eduskunnan verkkosivuilla.

Metsähallituksen metsätaloustoimintoja ei tosiasiassa ole pakko yhtiöittää. Valiokuntakäsittelyn aikana ei selvinnyt, mihin perustuu väite siitä, että EU vaatii yhtiöittämistä. Itse asiassa komissio on vastauksessaan Merja Kyllöselle todennut, ettei EU edellytä metsähallituksen yhtiöittämistä.

Metsähallitus ei kilpaile markkinoilla, sillä sen tehtäviin kuuluu maankäytön ja metsätalouden toimenpiteiden suunnittelu valtion mailla. Metsähallituksella ei ole omaa kalustoa, eikä se toteuta hakkuita vaan metsänhoitotyöt on jo nyt kilpailutettu.

Muut EU-maat eivät ole tekemässä vastaavia muutoksia ja yhtiöittämässä omia metsähallituksiaan. Vaatimus yhtiöittämisestä on siis joko tuulesta temmattu, tai perustuu väärinkäsitykselle Metsähallituksen tehtävistä.

Lain valmistelussa ei myöskään ole käyty läpi osakeyhtiön lisäksi muita vaihtoehtoja. Kuitenkin niitä löytyy. Mikäli kilpailuneutraliteetista kannetaan huolta, on vaihtoehtoja ainakin kolme. Metsähallituksesta voitaisiin muodostaa kilpailuneutraali kokonaisuus muita lakeja ja asetuksia säätämällä. Toinen vaihtoehto olisi muodostaa metsätalousliiketoiminnasta itsenäinen julkisoikeudellinen laitos. Kolmantena vaihtoehtona on Yle-tyyppinen erityisyhtiö. Kaikki edellä esitellyt vaihtoehdot olisivat yhtiöittämistä parempia ja mahdollisia toteuttaa.

Ei kiireelle

Metsähallituslakia on yritetty uudistaa jo monen vuoden ajan, monen hallituksen toimesta. Nyt kiirettä perustellaan EU:n hankintadirektiivin voimaan tulemisella 18.4.2016. Kiire on kuitenkin keinotekoinen. Toisin kuin hallitus väittää, ei valtion oman omaisuuden käyttö ole hankintadirektiivissä tarkoitettu hankinta, eikä ns. käyttöoikeussopimusta tarvita. Kyse on valtion omaisuuden käytön suunnittelusta. Vaikka yhtiöittäminen toteutettaisiin, niin siinäkään tapauksessa käyttöoikeussopimus ei ole välttämätön.

On selvää, että jotain uudistuksia Metsähallituksen suhteen täytyy tehdä, sillä tällä hetkellä lainsäädäntö on vanhentunutta. Laki voidaan kuitenkin päivittää ajan tasalle rauhassa valmistellen, sillä mitään EU:sta tulevaa kiirettä ei asialle ole. Muuallakaan Euroopassa hankintadirektiivin ei katsota mitenkään liittyvän valtion metsätalouteen, koska nähdään, että puun myynti liittyy puuntuottajilla erottamattomasti metsänomistukseen.

Kyllä metsien monipuoliselle käytölle ja yhteiskunnalliselle vastuulle

Metsähallitus on paljon enemmän kuin metsätalouden toimija. Valtion maita yksinoikeudella hallinnoivalla taholla on velvollisuus tuottovaatimusten lisäksi huomioida esimerkiksi virkistyskäytön tarpeet, saamelaiskulttuuri, porotalous, matkailu, aluekehitys ja metsätalousmaiden monimuotoisuuden edistäminen. Näin tulee olla jatkossakin.

Koska kyse on yhteisestä maa- ja vesiomaisuudesta, on olennaista sovittaa yhteen erilaisia yhteiskunnallisia ja alueellisia intressejä. Metsähallituksen alueisiin kohdistuu monenlaisia käyttöpaineita, joten Metsähallituksen henkilöstöllä täytyy olla mahdollisuus ja velvollisuus selvittää ja sopia syntyvät ongelmat paikallisesti. Muuten pelkona on metsäkiistojen kärjistyminen ja alueellisten metsäkonfliktien syntyminen.

Kyllä yhteisestä omaisuudesta huolehtimiselle

Metsähallitusta tulee uudistaa niin, että kansallisomaisuudestamme pidetään huolta. Kaikissa lakimuutoksissa on varmistettava kansalaisten avoin tiedonsaanti sekä eduskunnan tiedonsaanti ja aito vaikutusmahdollisuus.

Metsähallituksen johtamisjärjestelmää tulee selkiyttää, niin että Metsähallitus voi mahdollisimman hyvin puhua yhdellä äänellä, ja toteuttaa yhteiskunnallista tehtäväänsä ilman sisäisiä ristiriitoja. Hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen tulisi kirjata lakipykäliin. Sujuvasti toimiva Metsähallitus on myös puumarkkinoiden etu. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Yhtiölain mukaan yhtiön pitää tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen, eli tässä tapauksessa ainakin alkuvaiheessa valtiolle. Jos osakkeet ovat vapaasti myytävissä ja ostettavissa, niin jossain vaiheessa osakkeen omistajina voi olla aivan muut kuin valtio. Näinhän on käynyt useille alun perin valtion omistuksessa olleille yhtiöille. Näiden omistusoikeuksien muuttumisten myötä on ihmetelty myös yritysten verosuunnittelun kautta syntynyttä tilannetta, jossa Suomeen jäävä verokertymä on jäänyt hyvin vähäiseksi.

Kun sitten mietitään Metsähallituksen maa- ja vesialueiden tuottovaatimuksia ja taseita, tulee väistämättä mieleen Metsähallituksen "bisnekset" tuulisähköfirmojen kanssa. Metsähallitus on innokkaasti vuokrannut ja lisää vuokraamassa maitaan tuulisähköfirmoille. Nämä vuokrasopimukset ovat salaisia, joten vuokrasummista ja muista vuokraamiseen liittyvistä ehdoista on vaikeaa saada tietoa, näin avoimuuden ja läpinäkyvyyden aikana.

Viimeaikoina Metsähallitus on nostanut esiin omistamiensa merellä olevien vesialueiden vuokraamista tuulisähköyhtiöille tuulipuistojen ( tuulivoimaloiden ) rakennusalustoiksi. Tuulivoimayhdistys on toki innokkaasti kannattamassa ajatusta. Tuulimyllyjen rakentaminen suomalaiseen merimaisemaan on kuitenkin haasteellista ja kallista, jo senkin vuoksi, että talvien jääolosuhteet asettavat erityisvaatimuksia myllyjen rakenteille verrattuna esimerkiksi Etelä-Itämeren ja Pohjanmeren alueella oleville tuulimyllyille. Oman lisäkustannuksensa tuo merellä olevien tuulimyllyjen huolto- ja kunnossapito. Tuulivoimayhdistys onkin jo ilmaissut näkemyksenään, että tuulisähköfirmat tarvitsevat merelle rakentamista varten lisää tukea, siis jo olemassa olevan syöttötariffin päälle.

Metsähallituksen tuulisähköyhtiöille maan vuokraaminen saattaa ensinäkemältä olla hyvä "bisnes". On kuitenkin otettava huomioon, että jotta tuulisähköfirmat voivat maksaa Metsähallitukselle sievoisia maavuokria, tuulisähköfirmat tarvitsevat Suomen valtion julkista rahoitusta, syöttötariffia ( tuulimyllytukiaisia ). Tänä vuonna tuulisähköfirmojen katteen varmistamiseksi valtion tulo- ja menoarviossa TEM:n hallinnon haarassa on varattu 157 miljoonaa euroa ( viime vuonna 136 miljoonaa ) julkista rahoitusta. Tulevina vuosina, tuulivoimaloiden nimelliskapasiteetin ollessa 2 500 MW tuo julkisen sektorin rahoitus tuulisähköfirmoille tulee olemaan 200 - 300 miljoonaa euroa / vuosi.

Voi siis kysyä, onko tällainen Metsähallituksen "bisnes" kestävällä pohjalla, kun sen tuotto tuulisähköfirmojen maavuokrista perustuu julkiseen rahoitukseen ? Varsinkin, kun hallituksessa on kovasti korostettu julkisten menojen leikkaamista ja tuottavuuden lisäämistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset