Hanna Sarkkinen

Maakuntien Suomeen

Selvityshenkilö Lauri Tarasti jätti eilen esityksensä siitä, miten tulisi edetä ns. väliportaan hallinnon eli maakuntahallinnon rakentamisen kanssa. Tarasti esittää, että maakunnille siirretään sosiaali- ja terveyspalveluiden eli soten lisäksi iso joukko kuntien ja valtion aluehallinnon nykyisistä tehtävistä.

Tavoitteena on siis uudistaa Suomen hallintojärjestelmää luomalla kuntien ja valtion väliin vaaleilla valittujen aluevaltuustojen johtama itsehallinnollinen taso, jonka tehtäväksi annetaan osa nykyisin valtiolla ja kunnilla olevista tehtävistä ja samalla purkaa joitain olemassa olevia sekavia aluehallinto-organisaatioita (esim. sairaanhoitopiirit, pelastuskuntayhtymät, maakuntaliitot, elyt). Vaikka uudistus on Suomessa iso ja asia uusi, niin vahva demokraattinen aluehallinnon taso on arkipäivää suurimmassa osassa Euroopan maita.

Uudistus on mielestäni tarpeellinen, sillä monet kunnat eivät kykene hoitamaan niillä olevia tehtäviä ja nykyinen aluehallinto on sekava ja epädemokraattinen.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ensin kuntoon

Kuulun itse parlamentaariseen seurantaryhmään, jonka tehtävä on seurata itsehallintoalueuudistusta ja luin raportin eilen iltapuhteenani. Tarasti on tehnyt ison työn ja raportissa on paljon hyviä eväitä jatkotyöhön, mutta se jättää myös paljon avoimia kysymyksiä. Erityisen ongelmallista on, että raportissa maakuntahallintoa käsitellään erillään sote-palveluista ja rahoitusmallista. Myös isot kysymykset palvelukiinteistöjen siirrosta ja tukipalveluiden järjestämisestä ovat vielä auki.

Olisi muistettava, miksi koko massiiviseen ja historialliseen hallinnon uudistukseen on lähdetty. Muutoksin tärkein ajuri on sote, meidän jokaisen yhteiset tärkeät palvelut. Kunnat ovat liian pieniä kantamaan vastuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Laajentamalla hartioita alueelliseksi halutaan varmistaa sote-palveluiden toiminnallinen ja taloudellinen integraatio sekä kansalaisten tasa-arvoinen palveluiden saatavuus. Nykyisinhän sote-palvelut on perusterveydenhuollon osalta kuntien vastuulla ja erikoissairaanhoidon osalta kuntien yhteenliittymän sairaanhoitopiirin vastuulla. Nyt kokonaisvastuu siirtyy maakunnille. Nykyinen harjoitus maakuntahallinnon luomisesta on perintöä epäonnistuneesta kuntauudistuksesta ja sote-uudistuksesta. Myös näiden yritysten tarkoituksena oli siirtää vastuu sote-palveluista yhdelle, nykyistä laajemmalle alueelle.

Olisi tärkeää, että muutosta tehtäisiin sosiaali- ja terveyspalvelut edellä. Muiden tehtävien siirto ja työnjaon miettiminen on toki tärkeää, mutta sote on tärkein. Sote vie valtaosan rahoista, ja sote-palveluiden turvaaminen kansalaisille laadukkaasti, tasa-arvoisesti ja asiakaslähtöisesti on elintärkeää. Näin ollen olisikin suotavaa, että uuden itsehallintotason luominen tehtäisiin ensivaiheessa sote-palvelut edellä. Nyt tuntuu, että muut asiat ovat nousseet uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalveluita tärkeämmiksi. Viisas hallitus etenisi niin, että ensin päätettäisiin sote-palveluiden organisoinnista ja muiden tehtävien organisointi ja siirto tulisi perässä. Nyt vaikuttaa siltä, että edetään päinvastoin.

Rahoitus ratkaisee

Toinen ongelma on rahoitusmallista päättäminen. On aivan olennaista, millainen tulevien maakuntien rahoitusmalli on. Rahoitetaanko toiminta maakuntaveroilla ja valtionosuuksilla vai puhtaalla valtion rahoituksella? Rahoitusratkaisu vaikuttaa siihen, voidaanko ylipäätään puhua itsehallinnosta vai tuleeko aluehallinnosta enemmän valtion alainen, sillä aitoa itsehallintoa on vaikea toteuttaa ilman omia rahoja. Toisaalta 18 itsehallintoaluetta ovat väestöltään ja alueeltaan niin erilaisia, että tasa-arvoisten palveluiden takaamiseksi myös vanheneville ja harvaanasutuille alueille on välttämätöntä rakentaa voimakas valtiollinen rahoituksen tasausjärjestelmä. Erityisesti Pohjois-Suomen kannalta riittävä tasausjärjestelmä on elinehto.

Esitystä aluejakolinjaukseksi voi luonnehtia sekavaksi, sillä eri tehtäviä tehdään vaihtelevasti eri määrällä alueita. Maakuntia on 18, mutta sote-alueita vain 15, ja palo- ja pelastustoimea hoitavia alueita esitetään karsittavaksi kahteentoista. Jää siis 3 maakuntaa, joilla ei ole vastuuta sote-palveluista eikä palo- ja pelastustoimesta ja 3 aluetta, joilla ei ole vastuuta palo- ja pelastustoimesta. Uudistuksen tavoitteena tulisi olla mahdollisimman pitkälle hallinnollinen yksinkertaisuus ja nähdäkseni jaottelu 12-15-18 sekoittaa kuviota liikaa. Olisi parempi, että itsehallintoalueita olisi yhtä monta kuin sote-alueita ja palo- ja pelastusalueita. On kysyttävä, jääkö itsehallinnon toimivalta liian kapeaksi alueilla, joissa ei päätetä sote-palveluista eikä palo- ja pelastustehtävistä? On myös epäselvää, miten maakuntien yhteistoiminta, rahoitus ja päätöksenteko järjestetään näiden palveluiden osalta alueilla, joissa palvelut järjestetään monen maakunnan alueella.

Maakunnat erilaisia, toimiiko sama kaikkialla

Tarastin lähtökohta on ollut yhdenmukaisuus, eli se, että kaikkien maakuntien hallinto ja tehtävät olisivat samanlaisia. Lähtökohtaa tosin rikkoo ja edellä kuvaamani sekava aluejaottelu. Raportissa ei jätettäisi auki mahdollisuutta sille, että maakunnat ottaisivat hoidettavakseen mahdollisia muita tehtäviä. Tämä mahdollisuus olisi kuitenkin mielestäni tärkeä jättää auki, sillä joillain alueilla voi olla halua siirtää esimerkiksi toisen asteen ammatillinen koulutuksen järjestäminen maakuntien vastuulle.

Tarastin raporttia lukiessa nousee mieleen huoli suurten kaupunkien asemasta ja elinvoimasta uudistuksessa. Kaupungit menettävät monet tehtävistään maakunnille vaikka kykenisivät hoitamaan ne itsekin. Pelkona on, että kaupunkien asema ja sananvalta jää niiden kokoon nähden heikoksi ja niille jää lähinnä vain maksajan rooli yhteisessä maakunnassa. Kaupungit ovat esimerkiksi toivoneet, että vastuu työllisyydenhoidosta siirrettäisiin kokonaisuutena niille. Tarasti taas esittää, että työllisyydenhoidon vastuu siirtyy valtiolta maakunnille. Onneksi Tarasti kuitenkin jättää auki mahdollisuuden sille, että vaikka vastuu on maakunnilla niin maakuntavaltuustot voivat osoittaa palveluiden tuottamisen kaupunkien hoidettavaksi.

Myös metropolihallinnon tulevaisuus jää raportissa auki. Pääkaupunkiseudulla asuu iso osa suomalaisista, joten asia ei ole mitenkään triviaali. Toivottavasti Keskusta-vetoinen hallitus ei unohda pääkaupunkiseutua ja suuria kaupunkeja, joissa asuu iso osa suomalaisista.

Tarastin raportin monet esitykset tehtävien jaosta ja maakuntahallinnon organisoinnista ovat kannatettavia, eikä sekavuus ole sinänsä ole selvityshenkilön vika. Hallitukselta tarvittaisiin nyt poliittista johtajuutta, jotta tärkeimmät asiat saataisiin ratkaistua ensin eikä uudistuksessa ajauduttaisi sivuraiteille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset