*

Hanna Sarkkinen

Urheilu ja liikkumattomuus käyvät kalliiksi - mikä ratkaisuksi?

Liikunnan tulisi olla perusoikeus, eritoten lapsille ja nuorille. Mutta kun ei ole. Varsinkin kilpaurheilun harrastaminen on kallistunut hurjasti. Tämä selviää Valtion liikuntaneuvoston julkaisemasta tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan esimerkiksi yhden pojan kilpailulliseen jääkiekkoharrastukseen vuosien 2001-2012 välillä on joutunut käyttämään 86 000 euroa. Tämän verran siis yksittäinen perhe on pulittanut, että lapsi harrastaa Suomen seuratuinta urheilulajia niin sanotusti tosimielessä. Juuri esimerkiksi jääkiekon harrastamisen kalleutta pidetään lajin tulevaisuuden suurimpana uhkana. Tätä mieltä on esimerkiksi viime viikolla Urheilusanomien haastattelema jääkiekkomaajoukkueen kultaluotsi Jukka Jalonen.

Jääkiekko on lajeista hinnakkaimmasta päästä, mutta kymmenen kautta kestävä tanssi- (80 000 euroa) tai uintiharrastus (43 000 euroa) ovat nekin melko kalliita. Kustannukset toki vaihtelevat paikkakunnittain ja urheiluseuroittain, mutta suunta on sama - urheilun harrastaminen kilpailullisessa mielessä kallistuu aina vain. Esimerkiksi 11-14 –vuotiaan lätkäjunnun kausi on kustantanut vuonna 2001 keskimäärin 2390 euroa vuodessa, vuonna 2012 lukema on noin 4680 euroa. Futiksessa saman vertailuryhmän numerot ovat 1380 euroa (v.2001) ja 3200 (v.2012) euroa. Uusia iivoniskasia tai ainokaisasaarisia ei taida vähävaraisista perheistä helpolla vesoa, koska maastohiihdon kymmenen vuoden kulungit ovat yli 57000 euroa. Jos perheessä on työttömyyttä, paljon lapsia tai vanhemmilla pienet palkat on monen lajin harrastaminen mahdotonta.

Tietenkään kaikista ei huippuja voi tai tarvitse tulla eikä esimerkiksi jääkiekon harrastaminen ole mikään subjektiivinen oikeus, mutta ei tarvitse urheilukilpailuihin osallistumisen olla yksinomaan eliitin riemua.
Urheiluun suunnatun rahoituksen uudelleenorganisointia on syytä pohtia vakavasti. Tällä hetkellä valtion jakamat rahat eivät kohdennu seuratasolle, vaan jäävät liittotasolle. Sitä myötä ne menevät huippu-urheilun pyörittämiseen. Onko tämä suunta oikea? Minusta ei. Huippu-urheilukin tarvitsee rahoitusta, mutta se tulisi hakea eritoten yksityiseltä sektorilta. Julkinen tuki tulisi suunnata pääasiassa nuorten ja lasten liikunnan ja harrastustoiminnan tukemiseen ja olosuhteiden luomiseen.

Iso syy harrastamisen hinnakkuuteen ovat tilavuokrat, joten liikunnan määrärahojen suorempi kohdennus kunnille olisi myös tärkeää. Näin myös monitasoista harrastamista olisi helpompi tukea. Voisimme päästä juhlimaan myös Suomen arvokisamenestystä useammin jos lahjakkaiden, mutta vähävaraisempien nuorten, ei tarvitsisi lopettaa urheiluharrastuksiaan hinnan vuoksi.

On kuitenkin olennaista kysyä, kuinka ammattimaista lasten ja nuorten urheilun on oltava? Iso osa kymmenen vuoden aikana syntyneistä uusista harrastuskustannuksista on erilaisia valmentajien palkkakustannuksia ja harrastuksiin kuuluvien harjoitusmäärien lisäyksistä syntyneitä kustannuksia. Lasten ja nuorten harrastamisen ammattimaistuminen on ongelma myös siinä mielessä, että monet nuoret lopettavat harrastamisen tyystin teini-iässä kun harrastus muuttuu liian vakavaksi ja aikaa syöväksi. Seurojen olisikin löydettävä keinoja tarjota nuorille mielekkäitä harrastusmahdollisuuksia ilman pakkoa sitoutua kilpaurheiluun. Liikuntapolitiikassa on myös huomioitava seurojen ulkopuolella liikuntaa harrastavien olosuhteet ja intressit ja ns. uudet lajit. Monet nuoret harrastavat perinteisten jalkapallon tai yleisurheilun sijaan esimerkiksi skeittausta tai boulderointia.
Politiikalla on merkitystä lasten- ja nuorten harrastustoiminnan hintaan ja olosuhteisiin.

Puoluetoverini Risto Kalliorinne on tehnyt eduskunnassa hyvän toimenpidealoitteen vähävaraisten lasten ja nuorten harrastussetelistä, joka sai taakseen yli sata kansanedustaa kaikista eduskuntaryhmistä. Valitettavasti vielä harrasteseteli (jota voisi käyttää myös esimerkiksi kulttuuriharrastuksiin) ei ole käytäntöön tullut. Mutta ehkä jo ensi vaalikaudella, koska näin laajan kannatuksen saavien aloitteiden luulisi menevän myös käytäntöön saakka. Oulussa on jo pitkään ollut erittäin hyvä käytäntö siitä, että alle 18-vuotiailta ei peritä tilamaksuja kaupungin liikuntatilojen käytöstä. Viime syksynä tuli esitys käytännöstä luopumiseksi. Oulussa saimme torjuttua nämä kaavailut, joiden myötä alle 18-vuotiaille maksuttomat harrastus- ja kilpakäytön vuorot kaupungin liikuntapaikoilla olisi poistettu. Mikäli vuorojen maksuttomuudesta olisi luovuttu, olisi harrastaminen seuroissa kallistunut Oulussakin entisestään.

Kaikilla tulisi olla mahdollisuus liikuntaan. Siitä myös kansanterveys kiittäisi. Liikunta parantaa niin fyysistä terveyttä kuin psyykkistäkin virettä ja vähentää syrjäytymistä. Liikunnan kaikella tasolla ongelmia ennaltaehkäisevää vaikutusta ei voi liikaa korostaa. Kilpaurheilu on kallista. Vielä kalliimpaa on liikkumattomuus. Esimerkiksi diabeteksen ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksien kustannusten kautta mitattuna liikunnan puute aiheuttaa Suomessakin terveydenhuollolle vuositasolla jopa 2 miljardin kustannukset.
Liikkumattomuuteen valitettavasti voi oppia jo pienenä. Koululiikunnan olisi oltava mielekästä ja jokaiselle tarjolla sopiva harrastus. Kaikkien ei tarvitse harrastaa tavoitteellista kilpaurheilua. Ihminen voi pitää itsensä jopa aivan fyysisessä huippukunnossa kohtuullisin kustannuksin. Lenkkeily ei maksa kuin pari kertaa vuodessa puhkijuostujen tilalle ostetut uudet kengät ja toimivan kahvakuulasetin saa satasella.

Kunnon kannalta keskeistä ei ole se, että kerran viikossa kävisi spinningissä tai kuntosalilla. Keskeistä ovat jokapäiväiset valinnat ja arjen aktiivisuus: esimerkiksi, se että pyöräilee viiden kilometrin työmatkan autolla ajamisen sijasta. Yhteiskunnan olisikin panostettava ja kannustettava ihmisiä liikunnalliseen ja aktiiviseen elämäntapaan kaikessa yhteiskuntapolitiikassa. On rakennettava kevyenliikenteen väyliä ja pidettävä ne kunnossa, suunniteltava yhdyskuntarakennetta, joka mahdollistaa ilman autoa liikkumisen ja tuettava arjen aktiivisuutta kaiken fyysisen ympäristön suunnittelussa ja rakentamisessa. Myös työpaikoilla pitäisi kannustaa ihmisiä tekemään työmatkat muulla kuin autolla ja nostamaan säännöllisesti perseen ylös työpenkistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Löytyisiköhän tuota selvitystä jostain pällisteltäväksi? Vai onko kyseessä kenties samaisesta opetusministeriön viime vuoden puolella julkaisemasta selvityksestä.

Olisi nimittäin mukava päästä ihmettelemään, mistä liikuntaharrastusten huima kallistuminen johtuu, ja kyseinen opetusministeriön selvitys pysyy niin yleisellä tasolla, ettei tarkempaan erittelyyn ole mahdollisuutta.

Ihmetyttää nimittäin eräiden lajien kustannustaso. Esimerkiksi, OPM:n raportissa listataan uinnin kustannuksiksi 14-22€/ kerta, ja yleisurheilun kustannuksiksi 20-25 €/ per kerta.

Jos ottaa huomioon, että pääsymaksut (ts. tilakustannukset) ovat esimerkiksi Turussa alle 17-vuotiailla 2-2,5€ ja 17- vuotiailla 4-6€ per kerta, niin kustannukset tulevat pääosin jostain ihan muusta. Onko kenties jo pikkujunnuilla täyspäiväinen palkattu valmentaja, vai mikä ihme siinä maksaa?

Käyttäjän OlliKohonen kuva
Olli Kohonen

Tässä tosiaan Hanna taitaa viitata Valtion liikuntaministeriön Mikä maksaa - tutkimukseen. Paljon uusia lisäkustannuksia on tullut palkatusta työvoimasta, mutta toisaalta myös tilavuokrat ovat merkittävässä roolissa. Ruotsissa muuten tämä on paremmin. Iltasanomissa toimittaja Vesa Rantanen viime viikolla kirjoitti, että minkä tahansa junnuseuran lätkäkustannukset ovat kymmenesosa Suomen kustannuksista.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

No siksipä minä kyselin, kun tuosta OPM:n pumaskasta ei millään saa irti mitkä kustannuserät ovat levinneet käsiin, vaan kustannuksia on yhdistelty isompiin ja epäselvempiin eriin.

Tilakustannuksista olisi kiva tietää, missä määrin kustannukset ovat nousseet yhteiskunnan tuen pienentymisen seurauksena, ja missä määrin urheiluseurojen kasvaneiden vaatimusten vuoksi. Ympäri vuoden lämmitettävä tekonurmi ja kuplahalli maksavat aika helkkaristi enemmän kuin koulun liikuntasali ja lumesta aurattu hiekkakenttä.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Vastaus otsikon kysymykseen: Kielletään yksityisautoilu ja joukkoliikenne. Tässä kieltojen ja rajoitusten ihmemaassa asia lienee helppo toteuttaa, sen verran vähäjärkistä suurin osa porukasta on. Äänestyskäyttäytyminen sen on paljastanut vuosien varrella.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Jos valtion ja kuntien taloudella vain menisi paremmin - mutta kun ei vain mene. Nyt tässä tilanteessa, mikä on, on jääkiekon kaltaisen kalliin urheilun liika tukeminen harkitsematonta. Parempi aikoja odotellessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset