Hanna Sarkkinen

Venäjä, Venäjä, Venäjä (ja Nato)

Itä-Ukrainan kriisin ja Venäjän sisäisten tapahtumien vuoksi Venäjä on ollut viimeisen vuoden aikana pinnalla keskusteluissa ja politiikassa ehkä enemmän kuin ikinä oman elämäni aikana. Myös keskustelu Suomen mahdollisesta jäsenyydestä sotilasliitto Natossa on saanut kierroksia Venäjän kehityksen ja aggression takia.

Suomen ulkopolitiikkaa ei voi käsitellä puhumatta Venäjästä. Elämme ison karhun naapurissa, eikä geopoliittinen asemamme muuksi muutu, vaikka kuinka olemme nykyään osa eurooppalaista perhettä. Suomen ja Venäjän suhteiden historia ja nykypäivä on monisyistä: valloituksia, sotia, ystävyyssopimuksia, kauppaa, turismia, kulttuurivaikutteita ja muuttoliikkeitä. Venäjä ja Venäjä-suhteet ovat Suomelle erittäin tärkeitä. Haluttiin sitä tai ei.

Olen seurannut Venäjän viime vuosien sisäistä kehitystä huolestuneena, kuten ovat varmasti monet muutkin suomalaiset. Putinin Venäjällä nationalismi ja kansallinen uho ovat viime vuosina nousseet. Kansallisesta uhosta saavat kärsiä niin Venäjän etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat kuin seksuaalivähemmistötkin. Nationalismin voimistuminen heijastuu merkittävällä tavalla myös maan ulkopolitiikkaan kun se hakee takaisin Neuvostoliiton romahduksessa menettämäänsä suurvalta-asemaa.

Yksi huolestuttavimpia piirteitä Venäjän sisäisessä kehityksessä on opposition heikko tila. Putinin kansansuosio on valtavaa eikä maassa edes käytännössä ole kunnon poliittista oppositiota joka Putinin yhtenäistä Venäjää haastaisi. Opposition toimintaa on vaikeutettu Kremlin toimesta mutta syyttävä sormi osoittaa myös hajanaiseen ja eripuraiseen oppositioon itseensä. On kuitenkin myönnettävä, että Putinin kansansuosio on täysin aitoa varsinkin ”kansan syvissä riveissä”. Sitä on siivittänyt 2000-luvun positiivisen talouskehityksen lisäksi venäläisten vahvan johtajan kaipuu sekä kansan halu nostaa Venäjä takaisin suurvallaksi.

Erityisen ongelmallista Venäjällä on vapaan tiedonvälityksen tila, sillä muiden kuin putinistien on vaikea saada äänensä kuuluviin Kremlin ja Putinin lähipiirin hallitsemassa valtamediassa ja valtiollinen propaganda on vahvaa. Myös kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien yleinen tila ja kehitys Venäjällä ei hurraa-huutoja aiheuta. Lainsäädännöllä on vaikeutettu kansalaisjärjestöjen varainkeruuta ja toimintaa ja aktivistit joutuvat jopa pelkäämään terveytensä puolesta.

Valtakoneisto ja Putinin lähipiiri ovat puheillaan luoneet maahan ilmapiirin, jossa opposition toiminta ja kriittinen kansalaistoiminta leimataan epäisänmaalliseksi ja epävenäläiseksi toiminnaksi. Se tietysti luo asetelman, jossa tavalliset venäläiset alkavat vierastaa oppositiota. Kuka nyt haluaa olla epäisänmaallinen vieraan vallan agentti, kuten propaganda väittää. Puheet ovat aiheuttaneet sen, että kansa vierastaa oppositiota ja kansalaisjärjestötoimijoita. Kansa suhtautuu niihin avoimen vihamielisesti ja jopa väkivaltaisesti. Kun valtaapitävä eliitti puhuu vihapuheita, niin kansa yleensä reagoi niihin kohdistamalla vihansa puheen kohteita vastaan.

Vihapuheet voivat jopa tappaa. Viime viikolla Venäjän oppositio sai ison tärskyn kun opposition voimahahmo, liberaali Boris Nemtsov, murhattiin kadulle. Murhaajasta ja murhan motiiveista liikkuu paljon spekulaatioita, eikä kukaan voi varmasti sanoa taustalla vaikuttaneita voimia. Turvallista lienee kuitenkin olettaa, ettei Putinia sureta yhden opposition voimakkaimman miehen äkillinen poismeno vaikka olisikin aivan liian yksioikoista olettaa valtiojohdon olevan murhan takana. On itse asiassa vaikea nähdä, että miksi Putinin kabinetti olisi murhan tilannut, sillä Nemtsov ei realistisesti ottaen kyennyt haastamaan vahvaa kansansuosiota nauttivaa Putinia. Saa nähdä, voimaantuuko Venäjän oppositio murhasta vai heikkeneekö sen toiminta ennestään.

Putinin Venäjän suurvalta-aseman tavoittelu ja kansallinen uho näyttäytyy myös Venäjän ulkopolitiikassa. Muutaman vuoden takainen Georgian sota, Krimin liittäminen Venäjään ja Itä-Ukrainan separatistien aseistaminen todistavat Venäjän entistä aggressiivisempaa geopolitiikkaa. Venäjä on herännyt huomaamaan, että vanha vihollinen sotilasliitto Nato hilautuu sen rajoille vähän joka suunnassa ja herännyt karhu on alkanut riehumaan.

Aggressiivinen ulkopolitiikka lienee Putinille myös keino suunnata huomio pois kotimaan ongelmista ja kasvattaa kannatusta. Nyt kun Venäjän talous yskii johtaja hakee kannatusta suuntaamalla kansan huomion ulkopolitiikkaan ja luo kuvaa ulkoisista uhkista, jotka sitten kansaa yhdistävät ja saavat sen unohtamaan maan sisäiset ongelmat. Voikin arvella, että jos Putin jossain vaiheessa menettää valtansa, se ei tapahdu opposition voiman ansiosta vaan maan talousongelmien vuoksi.

Myös Suomi on saanut osansa Venäjän uhittelusta lastensuojelutapauksiin liittyvän perin omituisen uutisoinnin ja muun erikoisen propagandan muodossa. Viimeisin tälläinen tapaus on Venäjän ulkoministeriön lähettämä nootti, joka koskee oululaisyrityksen Ukrainaan tekemien kiikarikauppoja. Venäjän suhteet länteen ja Suomeen ovatkin nyt jännittyneemmät kuin ne ovat olleet vuosikymmeniin.

Mitä johtopäätöksiä tästä kaikesta pitäisi sitten vetää? Suomen asema Venäjän naapurimaana ei muuksi muutu, joten Venäjän kanssa on elettävä jatkossakin. Venäjän kehitystä ei voi hyväksyä ja Suomen on omissa suhteissaan ja osana EU:n ulkopolitiikkaa tuomittava Venäjän epädemokraattinen sisäinen kehitys ja ulkopoliittinen aggressio. Suomen ja Venäjän suhteita ei kuitenkaan saa katkaista. On äärimmäisen tärkeää, että erimielisyyksistä ja huolestuneisuudesta huolimatta pidetään yllä keskusteluyhteyttä Venäjälle. Erityisen tärkeää on, etteivät tavallisten ihmisten välinen liikkuminen ja kanssakäyminen lopu. Mikäli rajat laitetaan kiinni ja kauppa lopetetaan, niin se vasta synnyttäisikin molemminpuolista eripuraa ja epäluuloja. Venäläisiä ei voi tuomita Venäjän valtiojohdon toimista. On myös muistettava ja tunnustettava, että Venäjä on Suomelle erittäin tärkeä kauppakumppani. Potentiaalia olisi vieläkin enemmän, sillä Venäjän markkinat ovat isot. Suomen pitää harjoittaa omaa Venäjä-politiikkaa mutta Suomi on myös osa EU:n ulkopolitiikkaa. Meidän pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että EU:n ja Venäjän suhteet pysyvät asiallisina eikä suhteita ainakaan omilla toimilla kärjistetä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Venäjän toimiin Itä-Ukrainassa on parempi vastata taloudellisilla sanktioilla kuin aseilla, mutta diplomatian on oltava aina ensisijainen keino hoitaa ulkosuhteita.

Jotkut esittävät Nato-jäsenyyttä ratkaisuna Suomen Venäjä-suhteisiin. Minusta Nato-jäsenyys ei ratkaisisi mitään. Sen sijaan se loisi uusia ongelmia. Suomelle ei ole olemassa mitään historiallista länsisuuntauksen jatkumoa, jonka päätepisteenä ja autuaana paratiisina olisi Nato-jäsenyys. Vaikka emme kuulukaan Natoon, olemme joka tapauksessa osa läntistä maailmaa EU-jäsenyyden myötä eikä Suomea voi sanoa sotilaallisesti täysin neutraaliksi. Nykyinen tilanne osana EU:ta länsimaiden kanssa puolustusyhteistyötä tehden, mutta itsenäisyys ja oma liikkumavara säilyttäen, on mielestäni sopiva ja parhaiten kokonaisturvallisuuden Suomelle takaava ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema.

Suomi ei pysty muuttamaan maantieteellistä asemaansa ja Venäjän kanssa on elettävä myös tulevaisuudessa. Nato-jäsenyyden myötä Venäjä pitäisi Suomea vihollismaana ja Suomen turvallisuustilanne heikkenisi. Itse asiassa Venäjän viime vuosina esiintyneet aggressiot ovat pitkälti johtuneet Naton laajenemisesta kohti Venäjän rajoja, sillä Venäjä pitää Natoa uhkana itselleen. Venäjän toimintaa voi toisaalta ymmärtää vaikka sitä ei voikaan hyväksyä: Naton aseet on tosiaan suunnattu osittain Venäjää vastaan, joten niiden hivuttautuminen joka puolella yhä lähemmäs maan rajoja aiheuttaa ymmärrettävästi Kremlissä huolta ja vihaa.

Naton jäsenenä Suomi olisi sidottu suurvaltapolitiikkaan ja erityisesti Yhdysvaltain päähänpistoihin.  Me olisimme ainakin välillisesti osallisena konflikteissa, joita Nato-maiden ja Venäjän välillä mahdollisesti on. Näissä konflikteissa on vääjäämättä mukana myös Venäjän ja Naton omistamien tuomiopäivän aseiden eli ydinaseiden uhka. On kaikkiaan muistettava, ettei Yhdysvallat mikään rauhanenkeli ole, eikä Nato ole rauhanliitto. Yhdysvallat käyttää valtaa sotilasliitossa ja se käyttää Natoa paljolti omien suurvaltaetujensa ajamiseen.

Naton jäsenyys tulisi myös maksamaan Suomen kansalle silkkaa rahaa. Walesin huippukokouksessa Naton jäsenmaat sitoutuivat hyvin vahvasti siihen, että puolustusmenoihin tulisi käyttää noin kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Sama tavoite tulisi vääjäämättä koskemaan myös Suomea.  Naton käyttämän laskutavan mukaan puolustusmenoihin katsotaan kuuluvan myös puolustusvoimien ja rajavartiolaitosten eläkekustannukset, mutta joka tapauksessa Suomen tulisi nostaa BKT-osuuttaan armeijarahoista vähintään 0,2 – 0,3 %.

Suomen ei ole syytä lähteä mukaan suurvaltojen väliseen sapelien kalisteluun. Helsingin Sanomien tuoreen gallupin mukaan enemmistö suomalaisista on kanssani samaa mieltä. Olemme osa EU:n ulkopolitiikkaa ja meidän pitää pyrkiä tulemaan toimeen Venäjän kanssa. Meidän pitää tehdä itse omat puolustusratkaisumme ja säilyttää kansallista liikkumavaraa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sitoutumatta sotilasliitto Natoon. Meidän pitää pyrkiä aseiden heiluttelun sijaan rakentamaan globaalia rauhaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän jennitamminen kuva
Jenni Tamminen

Tässä muuten Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanta Suomen Nato-jäsenyyteen: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/78680-nato-pomo-su...

ulf fallenius

Nato on ainut ratkaisu jos ei haluta joutua Venäjäksi.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

"Naton jäsenyys tulisi myös maksamaan Suomen kansalle silkkaa rahaa
mutta joka tapauksessa Suomen tulisi nostaa BKT-osuuttaan armeijarahoista vähintään 0,2 – 0,3 %."

Hui kauheaa, kuinka paljon meidän pitäisi nostaa BKT-osuutta mikäli meillä olisi "uskottava omavarainen puolustus" 5-20 % BKT:sta ? Paljonko se mahtoi olla talvisodan jälkeen 50-70 %.

Valtiovallan ensimmäinen tehtävä on pitää maa itsenäisenä ja kansalaisten omaan päätäntävaltaan kuuluvana.

Mikäli tämä on Sinulta unohtunut kuulut trollijoukkoon.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Hienostihan tuo on mennyt..yli 80% lainsäädännöstä tulee maan ulkopuolelta ja kansalaisten aloitteita ei edes keritä käymään läpi.

Mikäli tämä on sinulta unohtunut,niin olet trolli tuolla trollailullasi.

ulf fallenius
Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Hieman eri mieltä sillä Venäjän silmissä olemme jo liittoutunut EU-maa joten olemme heidän silmissään mahdollinen vihollinen tai vähintään kauttakulkumaa. Siihen ei Natoon littyminen vaikuta muuten kuin lopullisena sinettinä.

Toisekseen syynä on vanha tuttu Pietari ja sen läheisyys, sekä Itämeren laivaston tukikohta Kronstadt. Pietari on Venäjän toiseksi suurin kaupunki, sekä osin kulttuuriin vaikuttaneen vallankumouksen kehto joten tästä syystä se on heille erittäin tärkeä.

Pietarin läheisyys tarkoittaa sitä että mahdollisessa kriisissä läntisen Euroopan ja Venäjän välillä Suomi tulee väkisinkin taistelualueeksi. Todennäköistä on että Venäjä haluaa laajentaa Pietarin alueen ilmatorjunnan ulottuvuutta siten että S-400 ilmatorjuntaohjusjärjestelmä saataisiin sijoitettua järjestelmän 400 kilometrin maksimikantaman päähän Pietarista eli kuinka ollakaan - jälleen Hankoon. Kalingradin alue pystyy huolehtimaan Pietarista lounaisen sektorin ilmapuolustusta, mutta läntisessä ja luoteisessa suunnassa on Suomen kokoinen aukko.

Väittäisin liki varmana että Venäjällä on suunnitteilla maahanlaskuoperaatio tuohon skenaarioon jossa Venäjän on varaudutta aseelliseen konfliktiin Länsi-Euroopan kanssa, ja ensimmäinen vaihe on väkisinkin puolustusvalmiuden kohottaminen - Natoon kuulumattoman Suomen kustannuksella. Ja liki varmaa on se ettei Venäjää saa konfliktin jälkeen pois muuta kuin kuluttamalla.

Eli ei olla ensikohteen maana vaan liittoudutaan polittisen liittoutumisen lisäksi myös sotilaallisesti jolloin todennäköisen vihollisen tulee hajauttaa voimansa.

Lisäksi tulee pitää huoli ettei luoteta liikaa Natoon ja ajeta alas asevelvollisuusjärjestelmää joka on ainoa keino tuottaa riittävä sotilaallinen voima Suomen kaltaiselle vähäväkiselle maalle. Itseasiassa asevelvollisuusjärjejestelmää ja reservilöisarmeijaa tulee kehittää laajenetun vapaaehtoisohjelman kautta jossa luodaan nopean toiminnan aktiivireservi jonka tehtävänä on turvata laajempi liikekannallepano.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Suomen sotilaallinen doktriini perustuu uskottavaan puolustukseen ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Näin ainakin meille sanotaan.

Onko sotilaallista uskottavuutta leikata sodan ajan vahvuutta 350,000 sotilaasta 230,000 sotilaaseen? Onko sotilaallista uskottavuutta leikata puolustusmenoja ja romuttaa puolustusvoimien varusteita? Onko sotilaallista uskottavuutta luopua maamiinoista?

Tosiasia on se, että suomalaiset eivät päätä, että milloin Suomen puolustus on uskottavalla tasolla. Sen päättävät muiden maiden upseerit, joiden tehtävänä on laatia suunnitelmia kriisitilanteita varten. Uskaltavatko he laatia suunnitelmia, joissa Suomen alueellista koskemattomuutta loukataan?

Uskottavalla puolustuksella ja sotilaallisella liittoutumattomuudellakin on hintansa. Aloitusviestissä kauhistellaan sitä, että Suomen NATO-jäsenyyden seurauksena puolustusmenoja tultaisiin nostamaan 0,2% - 0,3% BKT:stä. Jos Suomen halutaan uskottava puolustus, niin silloin puolustusmenoja pitää olla valmis nostamaan. Olisi myös viisasta keskustella sotilaallisen puolueettomuuden ja uskottavan puolustuksen hinnoista Suomen valtiolle NATO-jäsenyyden vaihtoehtoine.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Sarkkiselta paljon väitteitä vailla mitään perusteita. Mielipiteen perusteleminen mielipiteellä ei yleensä oikein vakuuta.

Nato-jäsenyys todennäköisemmin turvaa Suomea kuin aiheuttaa epävakautta. Ei tarvitse olla insinööri löytääkseen liudan relevantteja faktoja, jotka tukevat edellä mainittua väitettä.

Kannattaa pitää mielessä, että Suomen asema Venäjän rajanaapurina ei ole pysyvä olotila, vaan tuo paljolti mainittu 1300 kilometriä yhteistä rajaa on pelkkä sopimusasia. Yksi kaunis päivä ja Suomen valtio lakkaa olemasta, ja Venäjän raja kulkee Pohjanlahdella. Yhdessä yössä Krim lakkasi olemasta osa Ukrainaa, kun venäläiset näin päättivät. Vaikka muun muassa YK pitää sitä Ukrainan osana, Venäjä on toista mieltä. Se kummalla on enemmän voimaa, päättää asiaintilan.

Naton jäsenenä Suomi on tasan niihin tehtäviin ja toimiin sidottu, joista Suomen valtio päättää. Sarkkiselta tyypillinen huuhaa-väite, jota tahallaan tai tietämättään levitetään poliittisen liturgian osana.

Jäsenyys maksaa Suomelle vuosittaisen puoluetuen määrän, joten Sarkkinen voi huoletta esittää, että lakkautetaan puoluetuki ja pannaan rahat Nato - jäsenyyteen. On suositus, ei velvollisuus käyttää 2 % bkt:sta puolustusmenoihin. Suomi joutuu joka tapauksessa käyttämään huomattavasti enemmän varoja puolustusmenoihinsa, joten tässä ei tule yllätyksiä kenellekään.

Rauhan rakentaminen on neuvotteluteitse hieno ajatus, mutta yhtä hienoa on uskoa joulupukkiin. Joulupukki asuu Korvatunturilla ja tuo kilteille lapsille lahjoja jne. Ongelmia tulee silloin, kun toinen osapuoli esittää kohtuuttomia vaatimuksia. Voi olla, että lopputuloksena ehdot sanellaan, ja mikä pahinta, pannaan täytäntöön vastustuksesta huolimatta. Sarkkinen voisi esittää jonkun perustellun mielipiteen, miten esimerkiksi ISIS:n kanssa neuvotellaan siitä, että he eivät voi polttaa, raiskata tai ampua ihmisiä uskon varjolla, jos yleensä minkään varjolla.

Suomella on uskottava puolustus, vai mitä Sarkkinen? Kerrotko, miten uskottava se on suhteessa Venäjään? Tullaan vaan toimeen keskenämme ja neuvotellaan rauhasta globaalisti, miten en itse ole tullut tuota ajatelleeksi? Tai sukupolvet miljoonien vuosien takaa? Sarkkisellehan tulee esittää Nobelia noin loistavasta ja toimivasta ajatuksesta.

Keijo Räävi

NATO:n vastustajissa on valtavasti Venäjää pelkääviä tai peräti vihaavia. Me NATO:n kannattajat sen sijaan näemme puolustusliiton myös Venäjälle väistämättömänä.

Ei siis mitään järkisyitä vastustaa NATO:a.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Amerikkalaisten luonnehtiminen NATO:n vallankäyttäjiksi tai sotilasliiton kuvaileminen pelkäksi Yhdysvaltain suurvaltaetujen välikappaleeksi on melko lailla liioittelua. Esimerkiksi vuoden 2011 Libyan-operaatiossa interventiota ajoi Ranska, ja Yhdysvallat oli mukana paljolti vain puolinaisesti takapenkin matkustajana, liittokumppaniensa mieliksi.

Yhdysvaltain mielenkiinto NATO-liittoumaa kohtaan itse asiassa väheni koko 2000-luvun ajan. Ensiksi se tietysti koki kolauksen Bushin presidenttikauden aikana, jolloin Irakin sota iski kiilaa NATO-liittolaisten väliin ja republikaanien hallinto alkoi tehdä jakoa "uuteen" ja "vanhaan" Eurooppaan. Sen jälkeen liittouman merkitys alkoi jäädä taka-alalle myös Obaman ensimmäisen presidenttikauden aikana. Amerikkalaiset vetivät taistelujoukkojaan pois Euroopasta, rohkaisivat EU:n omia puolustusjärjestöjä, keskittivät politiikkansa painopistettä Tyynenmeren alueelle ja miettivät avoimesti sitä, olisiko perinteinen atlanttinen liittosuhde Yhdysvaltain ja Euroopan maiden välillä enää mielekäs tai amerikkalaisia intressejä palveleva. Amerikkalaisessa NATO-keskustelussa puhuttiin varsin paljon siitä, pitäisikö liittouma viimeinkin purkaa ja jättää Euroopan puolustus eurooppalaisille.

No, sitten Ukrainassa alkoi tapahtua, ja Vladimir Putin onnistui kaiken muun ohella antamaan tekohengitystä myös heikossa hapessa olleelle euroatlanttiselle liittosuhteelle. Mutta ei NATO silti mikään Yhdysvaltain suurvaltaetujen välikappale ole, vaan paljolti vain hankala velvoite, jonka purkamiseen vain ei koskaan ole tarjoutunut tilaisuutta.

Mutta eipä mitään, ihan fiksu ja hallittu kirjoitus Sarkkiselta, vaikken eräissä kohdin järin samaa mieltä olekaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Menikö yhdysvaltojen koneen ensimmäiseksi Libyaan vai jonkun muun?

Olisi sellainen muistikuva,että ne oli juurikin yhdysvaltojen.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Libyan kriisi ei ollut Naton toimintaa. Olihan siellä jopa ruotsalaisia hävittäjiä. Irakin sota ei ollut Naton sota. Moni Natomaa esim. Ranska ei osallistunut siihen ollenkaan. Afganistanin viimeisin sota ei ollut Naton sota. Siihen valtuudet antoi YK, mutta käytännössä johdon se luovuttu Natolle. Sotaan osallistui paljon ei-Natomaita esim. Suomi, Ruotsi, Japani, Australia, Etelä-Korea ym. Voidaan katsoa myös Venäjän osallistuneen, koska se salli ja veloitti valtavasti kauttaan kulkeneista huoltokuljetuksista.

Natoon liittymisen aiheuttamat lisäkustannukset, jotka blogisti esittää, ovat mitättömän pienet.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen Vastaus kommenttiin #16

Libyan kriisin hallinta nimenomaan _oli_ NATO-operaatio. Sotilasliiton koodinimi operaatiolle oli "Unified Protector", ja sekä merisaartoa että lentokieltoaluetta valvoi NATO. Aloitteen tekijänä tosin oli enemmänkin Ranska kuin Yhdysvallat, mutta NATO-operaatio se oli.

Afganistanissa taas ISAF oli NATO-johtoinen operaatio.

Se, että operaatioissa on ollut mukana Ruotsin, Suomen ja muiden liittoutumattomien maiden joukkoja ei tee näistä operaatioista yhtään vähemmän NATO-operaatioita. Se kertoo vain siitä, että liittoutumattomatkin maat voivat toimia yhteistyössä Atlantin liiton kanssa, silloin kun kansainväliset intressit sitä edellyttävät.

Kannattaa nyt oikeasti tutustua siihen sotilasliiton toimintaan. NATO on toteuttanut kylmän sodan jälkeen viisi operaatiota: Bosnia, Kosovo, Afganistan, Libya ja merirosvouksen vastaiset toimet Afrikan sarven alueella. Osa näistä on toteutettu yksipuolisesti, kuten Kosovo, osa taas yhteisymmärryksessä vaikkapa Venäjän kanssa, kuten tuo merirosvouksen vastainen operaatio.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo Vastaus kommenttiin #17

Taitaa olla tuo Naton operaatio hyvin vaikea määritellä ja sitten ihan luokitella. Esimerkiksi tuo Libya:

"And on March 19, following the UN authorization, the United States led a coalition in launching air and missile strikes against Libyan forces "

siis "following the UN authorization". Oliko operaatio YK:n vai Naton?

YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjä ja Kiina voivat aina sanoa: Stop nyt tykkänään ja siihen seisahtuu operaatio. Näinhän on tehty jatkuvasti Syyrian tapauksessa.

Turhia pilkkuja halkomatta on kuitenkin mielihyvin todettava, että Jugoslavian hajoamissotia lukuun ottamatta Nato ei ole sotinut Euroopassa. Tämä on meillekin valtavan hyvä seikka.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Milloin vasemmistoliitto on esittänyt puolustusmäärärahojen korottamiseksi ja oman puolustuksen vahvistamiseksi, päinvastoin toiminut kaikenaikaa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Hyvä analyysi Hanna Sarkkiselta Venäjän tilanteesta.

Suomen turvallisuuspoliittisista valinnoista olen eri mieltä. Hanna kirjoittaa bloginsa lopuksi:

"Meidän pitää tehdä itse omat puolustusratkaisumme ja säilyttää kansallista liikkumavaraa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sitoutumatta sotilasliitto Natoon. Meidän pitää pyrkiä aseiden heiluttelun sijaan rakentamaan globaalia rauhaa."

Kansallinen liikkumavara ulko- ja turvallisuuspolitiikassa? Onko sitä jos ei ole uskottavaa puolustusta? Viittaan vanhaan sanontaan: ”Köyhän on oltava nöyrä". Epäilyistä huolimatta liittoutuminen lisää puolustuskykyämme.

Venäjän propaganda siitä, että Nato on laajentunut Venäjän rajoille ja uhkaa Venäjää, on mennyt hyvin läpi Suomessa. Nato ei ole uhka Venäjälle vaan este. Kun Nato on laajentunut Venäjän rajoille, niin missä se este voisi muualla olla kuin rajalla. Yhtä hyvin voisi sanoa että Venäjä armeija on laajentunut Venäjän rajanaapureiden rajoille.

Jos YK:n jäsenvaltiot noudattaisivat YK:n periaatteita, ongelmia ei pitäisi olla. Puolustuksen lisääminen uskottavaksi ei ole YK:n periaatteiden vastaista.

Miten rakennetaan globaalia rauhaa? Missä ovat rauhanpuolustajat juuri nyt kun heitä eniten tarvittaisiin Lähi-idässä ja Ukrainassa. Onko rauhan rakentaminen mahdollista vain rauhan aikana?

Muutoin hyvä ja asiallinen kirjoitus Hannalta. Menestystä vaaleihin!

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Hanna Sarkkisen kirjoituksen jälkeen en ihmettele lainkaan, että Vasemmistoliitto on puoluevaltuustoineen porvareiden kelkassa.

Sarkkinen kirjoittaa: "Yksi huolestuttavimpia piirteitä Venäjän sisäisessä kehityksessä on opposition heikko tila." Väite on täyttä pötyä.

Venäjällä on vahva kommunististen puolueiden muodostama oppositio. Venäjän federaation kommunistinen puolue on Venäjän duuman toiseksi suurin puolue. Venäjän kommunistisen työväenpuolueen ja lukuisten kansalaisjärjestöjen muodostama Punainen rintama on yksi Venäjän aktiivisimmista kansanliikkeistä.

Kommunistit järjestivät Moskovassa päivää ennen porvarimedian ylistämää Nemtsov-marssia hallituksen vastaisen mielenosoituksen. Siihen osallistui 10 000 kansalaista punalippuineen. Ei näkynyt Suomen uutisissa kuvaa eikä kuultu venäläisten kommunistien lausuntoja?

Porvarimedia ei tietenkään kerro Venäjän todellisesta kommunistien muodostamasta oppositiosta, jolla on yli 20 prosentin kannatus. Se julistaa oppositioksi Jeltsinin ajan oikeistovoimat, joita Länsi tukee vuosittain miljoonilla dollareilla ja euroilla.

Boris Nemtsovin ja kahden muun Jeltsinin ajan ministerin muodostaman RPR Parnas-oikeistopuolueen kannatus on Venäjällä alle 1 prosenttia. Sillä ei nousta lähellekään parlamenttivaalien äänikynnystä.

Sarkkinen ja moni muu Vasemmistoliiton johdossa perustaa Venäjä-tietonsa porvarimedian peräpään päästöihin.

Kalevi Wahrman

Täältä artikkeli lähes jokaisessa lehdessä Venäjän todelliselta oppositiolta:
Liikkeelle pääoman vyörytystä vastaan
Vuoden 2015 ensimmäinen Kansan Ääni on ilmestynyt.

http://www.kansanaani.net/

Jaakko-Matti Kaakinen

"Suomi ei pysty muuttamaan maantieteellistä asemaansa ja Venäjän kanssa on elettävä myös tulevaisuudessa. Nato-jäsenyyden myötä Venäjä pitäisi Suomea vihollismaana ja Suomen turvallisuustilanne heikkenisi. Itse asiassa Venäjän viime vuosina esiintyneet aggressiot ovat pitkälti johtuneet Naton laajenemisesta kohti Venäjän rajoja, sillä Venäjä pitää Natoa uhkana itselleen. Venäjän toimintaa voi toisaalta ymmärtää vaikka sitä ei voikaan hyväksyä: Naton aseet on tosiaan suunnattu osittain Venäjää vastaan, joten niiden hivuttautuminen joka puolella yhä lähemmäs maan rajoja aiheuttaa ymmärrettävästi Kremlissä huolta ja vihaa."

Suomi ei pysty muuttamaan maantieteellistä asemaansa ja juuri siitä syystä paras vaihtoehto on turvautua länsimaiseen puolustusliittoon. Naton jäsenenä Suomi voisi turvallisesti elää Venäjän kanssa, ei sen ehdoilla, mikä on tämänkin kirjoituksen perimmäinen viesti.

Puhe Naton laajenemisesta kohti Venäjää on venäläistä retoriikkaa. Nato ei valtaa alueita itselleen, vaan valtiot liittyvät siihen omasta halustaan hakeakseen turvaa Venäjän agressiolta. Venäjän agressio ei siis johdu Naton laajenemisesta, vaan päinvastoin. Venäjän lähivaltiot haluavat Naton jäseneksi Venäjän agression takia. Naton aseet on suunnattu Venäjää vastaan, koska Venäjä koetaan uhaksi. Yksikään Natomaa ei ole missään vaiheessa uhannut Venäjän koskemattomuutta millään tavalla. Ei siis ole mitään perustetta väittää Naton uhkaavan Venäjää. Naton aiheuttamaan huoleen ja vihaan voi Kremlissä hakea syitä peilistä. Naton uhka on Venäjän retoriikkaa, jolla se peittelee geopoliittisia suurvaltatavoitteitaan lähialueella.

"Naton jäsenenä Suomi olisi sidottu suurvaltapolitiikkaan ja erityisesti Yhdysvaltain päähänpistoihin. Me olisimme ainakin välillisesti osallisena konflikteissa, joita Nato-maiden ja Venäjän välillä mahdollisesti on. Näissä konflikteissa on vääjäämättä mukana myös Venäjän ja Naton omistamien tuomiopäivän aseiden eli ydinaseiden uhka. On kaikkiaan muistettava, ettei Yhdysvallat mikään rauhanenkeli ole, eikä Nato ole rauhanliitto. Yhdysvallat käyttää valtaa sotilasliitossa ja se käyttää Natoa paljolti omien suurvaltaetujensa ajamiseen."

Suomi jo nyt osa suurvaltapolitiikkaa, kuten kaikki muutkin valtiot. Naton jäsenyys vähentäisi Riippuvuutta Venäjän suurvaltapolitiikasta. Natomaat eivät nytkään ole sidottuja yhdysvaltain päähänpistoihin. Naton rooli Yhdysvaltojen suurvaltaetujen ajokoneistona on myytti, joka vaatii perustelua. Perustelua väitteelle ei tässäkään kirjoituksessa anneta.

Ydinaseiden uhka on olemassa kaikissa konflikteissa, joissa Venäjä on mukana. Natolla on paras kyky suojautua tältä uhalta, kuten kaikilta muilta uhilta, joita Venäjä kohdistaa naapurivaltioihinsa. Nato ei ole rauhanenkeli, vaan puolustusliitto. Puolustusliiton tarkoitus on turvata jäsenvaltioidensa koskemattomuus. Kylmän sodan jälkeen tämä tarkoitus on hieman hämärtynyt, mutta Venäjä on omalla toiminnallaan tuonut tämän tarkoituksen taas ajankohtaiseksi.

Liittoutumattomuus tai puolueettomuus ei tarjoa mitään turvaa. Georgian ja Ukrainan sodat todistavat, että Venäjä toimii liittoutumattomia naapureitaan kohtaan miten tahtoo ja perustelee toimintansa itsensä kannalta sopivimmalla tavalla.

Itsenäisen ja uskottavan puolustuksen hintaa voi arvioida Israelin puolustusmenoista. Naton hinta Suomelle on karkkirahoja siihen verrattuna.

Vilho Juntunen

Vasemmistoliitto on täysin pihalla hyvän naapurimme Venäjän suhteen. Viime kaudella Vasemmistoliitto on ollut vain Kokoomuksen juoksutorvi. Vain kaksi edustajaa on ollut järissään. Kaikki tietävät ketkä kaksi. Senpä tähden lähdin haastamaan Vasemmistoliiton ja sen porvarilliset pesänjakajanne. Älkää sumuttako enää kansaa Oulun läänissä ja Kainuussa. Nimittäin haastan Teidät kaikki vastaamaan six-packistänne Oulun läänin kansalle. Voitteko olla niin naiveja ettei kansa huomaa Teidän porvaripolitiikkaanne? MINÄ VETOAN KAIKKIIN ENTISIIN SKDL:N KANSANDEMOKRAATTEIHIN JA YSTÄVIIN ÄÄNESTÄMÄÄN MEITÄ KORPIKOMMUNISTEJA.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Oletkos Vilho tutustunut tämän puheenvuoro-palstan sääntöihin. Olisiko tämä kommenttisi katsottava KOMMUNISTIEN MAINOKSEKSI.

Jos tätä ei poisteta, niin minäkin puolestani mainostan:

ÄLKÄÄ ÄÄNESTÄKÖ KORPIKOMMUNISTEJA, KÄYTTÄKÄÄ MIELUUMMIN JÄRKEÄNNE.

Toimituksen poiminnat