Hanna Sarkkinen

EU:n pankkisääntelyyn mallia Brasiliasta

EU:lta ja jäsenmailta tarvitaan jykeviä tekoja pankkisäätelyn parantamiseksi ja tulevien finanssikuprujen estämiseksi. Nykyisen taloustaantuman ja eurokriisin taustalla on vuoden 2008 finanssikriisi, joka oli seurausta pankki- ja sijoitusalan harjoittamasta keinottelusta. Brasiliassa pankkien johto, hallituksen jäsenet ja suurimmat omistajat voivat joutua vastaamaan pankkinsa tappioista jopa koko omaisuudellaan.

Brasilian järjestely estää tehokkaasti pankkiirien ylimitoitettua riskinottoa, joka voi pahimmillaan johtaa laajojen finanssikuplien syntymiseen ja puhkeamiseen. Brasilian pankkilainsäädäntö estää sen, että yksilöiden taloudellisen omanedun tavoittelun vuoksi pankin vakavaraisuus vaarantuisi. Näin estetään myös se, etteivät ongelmapankit kaadu veronmaksajien vastuulle, niin kuin on käynyt Euroopassa. Henkilökohtainen vastuu on omiaan rajoittamaan ylimitoitettua riskinottoa. Pankkien johtohenkilöiden huoli omasta taloudestaan voisi näin ehkäistä uusia pankkikriisejä.

Brasilian pankkijärjestelmää pidetään vakavaraisena ja yhtenä maailman turvallisimmista, eivätkä maan veronmaksajat ole joutuneet maksamaan pankkien törttöilyistä. Nyt kun EU:ssa päätetään uudesta pankkisäätelystä, pitäisi painopiste olla pankkisektorin ongelmien ennaltaehkäisyssä. Meidän tulisikin ottaa mallia Brasiliasta ja laittaa pankin johtajat lailla henkilökohtaiseen vastuuseen tekemisistään ja näin ehkäistä uusien kuprujen syntymistä. Pankkisäätelyssä tarvitaan monia muitakin uudistuksia, mutta Brasilian malli olisi yksi merkittävä askel eteenpäin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Täysin samaa mieltä.

Muokkaus: Ehdotin samaa (viimeisen alaotsikon jälkeen) 13.4. :)

Käyttäjän henrihirvonen kuva
Henri Hirvonen

Olen samaa mieltä että markinnoiden riskiä ei tule sosialisoida.
En pistäisi pankkien johtoa kuitenkaan kantamaan vastuuta omaisuudellansa ellei rikosta ole tapahtunut, pankkien epäonnistumiset tulisi kaikkien omistajien (ei vain isoimpien) kannettavaksi sijoitetun pääoman osalta (osakeyhtiölaki).

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ja missä menee rikoksen rajat? Olisiko esim. AIB:n tapauksessa täytetty nämä rajat? Siellähän pankkiirit kertoivat itse "vetäisseensä takapuolestaan" näitä tukitarvearvioita, vain saadakseen valtion vedettyä peliin mukaan?

Miksi tehdä hyväksi osoittautuneeseen malliin mitään muutoksia?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Jos riskinottajat nauttivat korkeaa palkkaa ja saavat päälle palkkioita riskinoton onnistumisista, on mielestäni täysin kohtuullista vaatia vastavuoroisuutta. Pankkiirien elintasosta huolehtiminen ei ole meidän muiden asia, koska se ei ole ongelma. Jos pankkiiri menettää kaiken, hän on vain velaton ja varaton, eli pärjää kelvosti. Ylipäätään tuo "omaisuusvastuu" voidaan määrittää halutunlaiseksi: 50 %, 75 %,...

Valitettavasti tämä ei tule EU:hun, koska pankkiirit eivät siitä tykkää.

Käyttäjän henrihirvonen kuva
Henri Hirvonen Vastaus kommenttiin #11

Omasta mielestäni se kuuluu omistajien vastuulle päättää kuinka suurta riskiä pankin halutaan ottavan ja huolehtiä siitä että pankin johto noudattaa linjaa.

Nykyisellään pankit kuitenkin maksavat korkoa (aika mitätöntä perus käyttö/säästötileillä) talletetulle rahalle ja riskitöntä tuottoa ei ole olemassa. Jos halutaan välttää riskiä pankkitoiminnassa on ainoa toinen vaihtoehto se että pankit alkavat perimään maksua talletetusta rahasta, esim. kerran kuukaudessa koron sijaan vähennetään 0,01% maksuja tililtä.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Takuusti toimiva malli, toisin kuin EMV kuppauksessa, jossa vastuut poistettiin teki mitä tahansa! (täydellinen vastuun ja valvonnan poisto oli todella käsittämätön veto, siihen ei oikeasti ole perusteluita olemassa mitenkään)

Jouko Silvennoinen

Täysin mieltä tai oikeesti eikö mistään voi ottaa oppia yhdeksänkymmentä luvun kotimaan lamasta olisi ollu paljon tietoviemisiä eurooppaan, mutta kun ei.Jutta ja Jyrki kyllä uhos ettei eteläeuroopan roskapankkeja rahoiteta mutta kuis kävi, ja lisää menee kunhan saadaan mepit selville.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Suomen 1990-luvun lamaa hoidettiin laittomasti.

Korkein oikeus katsoi yhden pankkien pelastamiskeinon laittomaksi. Seurauksena oli Koiviston konklaavi eli KKO:n kyykytys. Tämä puolestaan oli Hallitusmuodon 2 §:n eli vallan kolmijaon romutus eli valtiopetos, koska presidentti Koivisto asettautui KKO:n yläpuolelle.
Ks. http://jormajaakkola.fi/Koiviston%20CV

Niin ja 1990-luvun lamaa hoidettiin myös Maastrichtin sopimuksen vastaisesti keskuspankkirahoituksella, yli 20 mrd:lla markalla.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

EY:ssä voimaansaatettiin vuonna 1989 direktiivi pankkien suurten vastuiden seurannasta ja valvonnasta.

Seurattiin velkaantumista, mutta ei välitetty valvonnasta. Ei, koska oli tarkoituskin velkaannuttaa.

Alunperinkään ei ollut tarkoitustakaan noudattaa talous- ja rahaliiton vakaussopimusta!

Erkki Liikasen Brysselin päiväkirja:

"Keskiviikko 19.2.1992.
Lounas komission rahapolitiikasta vastaavan osastopäällikkö Jean-Francois Ponsin kanssa. Suomen devalvaatioon liittynyt ensireaktio on jäänyt taakse.
Kysyin, kuinka on ylipäätään mahdollista, että enemmistö voi täyttää talous- ja rahaunionin ratkaisevaan vaiheeseen liittyvät ehdot. Pons vastasi, ettei näin varmasti käykään. Komissiolle kuitenkin riittää, että kehityksen suunta on oikea ja että sitä tukee uskottava talousohjelma."

Tässä on luettavaa:
http://jormajaakkola.fi/kunta-%20ja%20sote-uudistus

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Tässäkin on Hanna Sarkkisen aiheeseen liittyvää lueskeltavaa:

Suomen EU-liittymislakiesityksestä HE-135 vp 1994 löytyy sivuilta 48-52 kuntauudistuksen taustalla oleva Alue- ja rakennepolitiikka.
Sivulla 49 on mielenkiintoista tekstiä. Vasemmalla palstalla kerrotaan aluepolitiikan historiasta;

”Yhteisen aluepolitiikan tarve nousi esille 1970-luvun puolivälissä yhteisön ensimmäisen laajentumisen seurauksena. Varsinkin Irlannin liittyminen yhteisöön…”

Sivun 49 oikeassa palstassa lukee:

”Yhteenkuuluvuuden merkitystä korostettiin entisestään Maastrichtin sopimuksessa. Perusteena mainittiin nyt lähinnä suunnitellun talous- ja rahaliiton aiheuttamat kehityspaineet yhteisön heikoimmilla alueilla. Rakennerahastojen toiminnan ja voimavarojen vahvistamisen lisäksi päätettiin perustaa erityinen koheesiorahasto auttamaan yhteisön heikoimmin kehittyneitä maita Espanjaa, Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia saavuttamaan talous- ja rahaliiton ehdot.”

Euro-kriisimaiden "auttaminen" siis kuuluu edelleenkin EU:n aluepolitiikkaan ja samalla euron vakausvälineisiin, koska pankkien suurten vastuiden seuranta- ja valvontadirektiiviä ei ole koko aikana noudatettu.

Yllä olevaa dokumentointia löytyy kotisivultani
http://jormajaakkola.fi/EY-tausta

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Eikös siellä juuri joku päässyt paitsi rahoistaa myös hengestään.

Jukka Mäkinen

Sitäkin voitaisiin harkita. Giljotiinin paluu part 2.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset